Venäjän tasavallan väliaikainen neuvosto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Esiparlamentti (Venäjä))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän tasavallan väliaikainen neuvosto
Tyyppi yksikamarinen
Edustajia 555 jäsentä

Venäjän tasavallan väliaikainen neuvosto (ven. Временный совет Российской республики, Vremennyi sovet Rossijskoi respubliki) eli Esiparlamentti (predparlament) oli Venäjän väliaikaisen hallituksen lokakuussa 1917 asettama edustajakokous, jonka oli tarkoitus toimia tilapäisenä parlamentin korvaajana siihen asti kunnes Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous aloittaisi toimintansa.

Koska helmikuun vallankumouksen jälkeen nimitetyn väliaikaisen hallituksen legitimiteetti kärsi parlamentin puuttumisesta, pääministeri Aleksandr Kerenski päätti 27. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1917 kutsua koolle niin sanotun demokraattisen kokouksen (Demokratitšeskoje sovještšanije), johon kutsuttiin vasemmistolaisten puolueiden ja järjestöjen edustajia. Kokous oli riitaisa eikä antanut yhtenäistä tukea Kerenskin hallitukselle.[1] Demokraattinen kokous päätti 3. lokakuuta (20. syyskuuta) neuvoa-antavan edustuslaitoksen perustamisesta parlamentin korvikkeeksi perustuslakia säätävää kansalliskokousta odoteltaessa. Esiparlamentti asetettiin virallisesti 15. (2.) lokakuuta ja se kokoontui ensimmäisen kerran 20. (7.) lokakuuta. Sen istunnot pidettiin Mariinskin palatsissa Pietarissa ja ne olivat osin julkisia, osin suljettuja. Esiparlamenttiin kuului 555 jäsentä, jotka edustivat keskustan ja vasemmiston puolueita sekä elinkeinoelämän intressiryhmiä. Puhemieheksi valittiin sosialistivallankumouksellisia edustanut Nikolai Avksentjev.[2]

Esiparlamentin arvovalta jäi heikoksi, sillä pääministeri Kerenski ei katsonut olevansa sille vastuussa ja sivuutti halutessaan sen päätökset.[1] Lisäksi vallankumouksellista vasemmistoa edustaneet bolševikit erosivat esiparlamentista jo sen ensimmäisenä istuntopäivänä.[2] Menševikit ja vasemmistososialistivallankumoukselliset saivat masinoitua esiparlamentissa 6. marraskuuta (24. lokakuuta) maanjako- ja aselepovaatimuksia koskeneen äänestyksen, jonka tulos tulkittiin epäluottamuslauseeksi Kerenskin hallitukselle. Bolševikit kuitenkin ottivat vallan jo seuraavana päivänä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Robert Service: A History of Modern Russia – From Nicholas II to Putin, s. 57. Penguin Books, Lontoo 2003 (ensimmäinen laitos 1997).
  2. a b The Provisional Council of the Russian Republic (Pre-parliament) was established (englanniksi) Boris Jeltsinin presidentillinen kirjasto. Viitattu 30.10.2016.
  3. Vladimir N. Brovkin: The Mensheviks after October – Socialist Opposition and the Rise of the Bolshevik Dictatorship, s. 10. Cornell University Press, Ithaca 1987.