Salaneuvos (Venäjä)
Salaneuvos oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut kolmannen luokan virka-arvo.
Venäjän keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunnassa arvonimi salaneuvos (ven. тайный советник, tainyi sovetnik) oli käytössä 1722–1917 osana Pietari Suuren käyttöön ottamaa rankijärjestelmää, joka rinnasti hovin ja siviilihallinnon virkamiesten arvoasteikon sotilasarvoihin. Tällä asteikolla salaneuvos oli kolmanneksi ylin arvoaste, joka vastasi kenraaliluutnanttia ja merivoimien vara-amiraalia.[1][2]
Salaneuvosta ylempi arvonimi todellinen salaneuvos puolestaan vastasi kenraalia tai amiraalia. Toiseen arvoluokkaan kuulunut todellinen salaneuvos oikeutti puhutteluun "teidän korkeaylhäisyytenne", kun taas salaneuvosta puhuteltiin "teidän ylhäisyytenne". Todellisen salaneuvoksen yläpuolella oli rankijärjestelmässä arvonimi kansleri.[2]
Suomen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla. Vuonna 1897 annetussa Suomen viimeisessä Arvojärjestyksessä (29/1897) kaikki suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu neljääntoista luokkaan.[3] Salaneuvos kuului arvojärjestyksessä kolmanteen luokkaan ja todellinen salaneuvos toiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli tyhjä.
Muutamia suomalaisia ja Suomessa vaikuttaneita todellisia salaneuvoksia ja salaneuvoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Todellisia salaneuvoksia
- Frans David Alopaeus (1769–1831), kreivi
- Magnus Alopaeus (1748–1822), ministeri
- Alexander Armfelt (1794–1875), kreivi, ministerivaltiosihteeri
- Theodor Bruun (1821–1888), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri
- Nikolai Gerard (1838–1929), kenraalikuvernööri
- Jakob Grot (1812–1893), Helsingin yliopiston professori
- Lars Gabriel von Haartman (1789–1859), senaattori
- Otto Wilhelm Klinckowström (1778–1850), kenraaliluutnantti
- Axel Gustaf Mellin (1775–1856), vapaaherra, todellinen valtioneuvos
- Paul Nicolay (1777–1866), paroni, Monrepos’n kartanon omistaja
- Robert Henrik Rehbinder (1777–1841), kreivi, ministerivaltiosihteeri
- Emil Stjernvall-Walleen (1806–1890), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri
- Salaneuvoksia
- Johan Fredrik Aminoff (1756–1842), kreivi
- Samuel Henrik Antell (1810–1874), senaattori
- Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, ensimmäinen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
- Oscar Norrmén (1822–1889), senaattori
- Karl August Ramsay (1791–1855), senaattori, valtioneuvos, Viipurin läänin maaherra
- Fredrik Waldemar Schauman (1844–1911), kenraaliluutnantti, senaattori, Vaasan läänin maaherra, Eugen Schaumanin isä
- Robert von Trapp (1802–1875), senaattori, Suomen pankin johtaja.
- Alexander von Collan (1819–1910), keisarillisen perheen kunniahenkikirurgi, valtiopäivämies
- Robert Isidor Örn (1824–1885), senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, valtiopäivämies, pormestari, juristi
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tiedon värikäs maailma. Weilin & Göös, 1978.
- ↑ a b Eskoffin antiikkisivut
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisen arvonannon osoituksista ja tasavallan presidentin kansliasta annetun lain muuttamisesta. Finlex
- ↑ Helsingin yliopisto, ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
- ↑ Helsingin yliopisto, virkamiesmatrikkeli 1640–1917