Salaneuvos (Venäjä)
Salaneuvos (ven. тайный советник, tainyi sovetnik) oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut kolmannen luokan virka-arvo.
Venäjän keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunnassa arvonimi salaneuvos oli käytössä 1722–1917 osana Pietari Suuren käyttöön ottamaa rankijärjestelmää, joka rinnasti hovin ja siviilihallinnon virkamiesten arvoasteikon sotilasarvoihin. Tällä asteikolla salaneuvos oli kolmanneksi ylin arvoaste, joka vastasi kenraaliluutnanttia ja merivoimien vara-amiraalia.[1][2]
Salaneuvosta ylempi arvonimi todellinen salaneuvos (ven. действительный тайный советник, deistvitelnyi tainyi sovetnik) puolestaan vastasi kenraalia tai amiraalia. Toiseen arvoluokkaan kuulunut todellinen salaneuvos oikeutti puhutteluun ”teidän korkeaylhäisyytenne” (ven. ваше высокопревосходительство, vaše vysokoprevoshoditelstvo), kun taas salaneuvosta puhuteltiin ”teidän ylhäisyytenne” (ven. ваше превосходительство, vaše prevoshoditelstvo). Todellisen salaneuvoksen yläpuolella oli rankijärjestelmässä arvonimi kansleri.[2]
Suomen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla. Vuonna 1897 annetussa Suomen viimeisessä arvojärjestyksessä (29/1897) kaikki suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu neljääntoista luokkaan.[3] Salaneuvos kuului arvojärjestyksessä kolmanteen luokkaan ja todellinen salaneuvos toiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli tyhjä.
Muutamia suomalaisia ja Suomessa vaikuttaneita todellisia salaneuvoksia ja salaneuvoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Todellisia salaneuvoksia
- Magnus Alopaeus (1748–1822), ministeri
- Frans David Alopaeus (1769–1831), kreivi
- Alexander Armfelt (1794–1875), kreivi, ministerivaltiosihteeri
- Theodor Bruun (1821–1888), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri
- Nikolai Gerard (1838–1929), kenraalikuvernööri
- Jakob Grot (1812–1893), Helsingin yliopiston professori
- Lars Gabriel von Haartman (1789–1859), senaattori
- Otto Wilhelm Klinckowström (1778–1850), kenraaliluutnantti
- Axel Gustaf Mellin (1775–1856), vapaaherra, todellinen valtioneuvos
- Paul Nicolay (1777–1866), paroni, Monrepos’n kartanon omistaja
- Robert Henrik Rehbinder (1777–1841), kreivi, ministerivaltiosihteeri
- Emil Stjernvall-Walleen (1806–1890), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri
- Knut Adolf Ludvig Stjernvall (1819–1899), vapaaherra, Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastaja sekä Venäjän valtion rautateiden hallituksen puheenjohtaja, Venäjän kulkulaitosministeriön konseljin jäsen
- Salaneuvoksia
- Johan Fredrik Aminoff (1756–1842), kreivi
- Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, ensimmäinen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
- Anders Henrik Falck (1772–1851), senaattori
- Carl Johan Walleen (1781–1867), senaatin prokuraattori
- Pehr Jonas Törnqvist (1788–1870), senaattori
- Lars Sackleen (1788–1870), senaattori
- Karl August Ramsay (1791–1855), senaattori, valtioneuvos, Viipurin läänin maaherra
- Gabriel Anton Cronstedt (1798–1893), kenraalimajuri, maaherra[4]
- Robert von Trapp (1802–1875), senaattori, Suomen pankin johtaja.
- Axel Ludvig Born (1803–1887), senaattori
- Frans Olof af Brunér (1807–1874), senaattori
- Samuel Henrik Antell (1810–1874), senaattori
- Knut Furuhjelm (1813–1892), senaattori
- Carl Frans Gabriel von Haartman (1819–1888), keisarinnan henkilääkäri,
- Alexander von Collan (1819–1910), keisarillisen perheen kunniahenkikirurgi, valtiopäivämies
- Oscar Norrmén (1822–1889), senaattori
- Robert Isidor Örn (1824–1885), senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, valtiopäivämies, pormestari, juristi
- Victor von Haartman (1830–1895), senaattori
- Fredrik Waldemar Schauman (1844–1911), kenraaliluutnantti, senaattori, Vaasan läänin maaherra, Eugen Schaumanin isä
- Nikolai von Rechenberg (1846–1908), kenraaliluutnantti, Viipurin läänin kuvernööri[5]
- Hjalmar Georg Palin (1848–1907), kenraalimajuri, Uudenmaan läänin kuvernööri.[6]
- Kasten Frredrik de Pont (1849–1929), kenraalimajuri ja lääninkuvernööri[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tiedon värikäs maailma. Weilin & Göös, 1978.
- ↑ a b Eskoffin antiikkisivut
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisen arvonannon osoituksista ja tasavallan presidentin kansliasta annetun lain muuttamisesta. Finlex
- ↑ Salaneuvos (Venäjä) Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.8.2023)
- ↑ Salaneuvos (Venäjä) Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.8.2023)
- ↑ Salaneuvos (Venäjä) Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.8.2023)
- ↑ Salaneuvos (Venäjä) Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.8.2023)
- ↑ Helsingin yliopisto, ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
- ↑ Helsingin yliopisto, virkamiesmatrikkeli 1640–1917