Nikolai Šipov
Nikolai Nikolajevitš Šipov (ven. Николай Николаевич Шипов; 29. maaliskuuta (J: 17. maaliskuuta) 1846 – 28. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1911 Pietari)[1][2][3] oli venäläinen jalkaväenkenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörin apulaisena vuosina 1899–1902.
Šipov valmistui keisarillisesta Aleksanterin lyseosta vuonna 1865, suoritti upseeritutkinnon ja aloitti sotilasuransa kornettina Henkikaartin Chevalierkaartissa vuonna 1866.[2][4] Hän siirtyi komentamaan 13. rakuunarykmenttiä Turkin sodan aikana vuonna 1878.[2] Vuosina 1881–1884 hän komensi Chevalierkaartia ja osallistui tässä ominaisuudessa keisari Aleksanteri III:n kruunajaisiin. Šipov oli vuosina 1885–1893 Uralin kasakoiden atamaanina ja samalla Uralskin alueen sotilaskuvernöörinä. Hän auttoi kehittämään alueen taloutta ja pani alulle Uralskiin johtavan rautatien rakentamisen.[2][4] Šipov oli Henkikaartin 1. ratsuväkidivisoonan komentajana vuosina 1893–1896 ja sen jälkeen Henkikaartin komentajan, suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin erikoistehtävissä.[2][3] Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1883 ja kenraaliluutnantiksi 1894.[1]
Šipov nimitettiin Suomen kenraalikuvernöörin apulaiseksi maaliskuussa 1899. Suomalaiset toivoivat hänen hillitsevän kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, mutta hän osoittautui Bobrikovin ohjeiden uskolliseksi toimeenpanijaksi. Hän oli puheenjohtajana useissa Bobrikovin aloitteesta perustetuissa komiteoissa: vuonna 1899 asetetuissa lehdistösensuurikomiteassa ja komissiossa, joka pohti senaatin toimivallan rajoittamista, vuonna 1901 asetetussa tilattoman väestön kysymystä ratkoneessa komiteassa sekä vuonna 1902 asetetussa työryhmässä, jonka ehdotuksesta postilaitokselle annettiin valtuudet avata mitä tahansa epäilyttäviä lähetyksiä. Šipov joutui eroamaan tehtävästään maaliskuussa 1902 astman vuoksi.[5]
Šipovin kerrottiin menettäneen suuren omaisuuden uhkapeleissä.[5]
Suomen-kautensa jälkeen Šipov nimitettiin Venäjän sotaneuvostoon vuonna 1902.[2][3] Hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1904 ja kenraaliadjutantiksi vuonna 1906.[2][1] Hänet nimitettiin tammikuussa 1911 Venäjän valtakunnanneuvostoon, mutta hän kuoli pari kuukautta myöhemmin astmaan.[2]
Šipovin samanniminen poika oli kenraalimajuri Venäjän armeijassa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Список генеральских чинов российской императорской армии и флота: Шим-Шр (venäjäksi) Rusgeneral.ru. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ a b c d e f g h Generaladjutanten N. N. Schipoffs frånfälle. (ruotsiksi) Hufvudstadsbladet 31.3.1911, s. 8. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ a b c Venäjältä. Uusi Suometar 2.4.1911, s. 10. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ a b Шипов Николай Николаевич (venäjäksi) Яик (Yaik.ru), Internet Archive. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ a b Tuomo Polvinen: Valtakunta ja rajamaa: N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898–1904, s. 135–136, 184–185, 235–236, 289, 374. WSOY, Helsinki 1984.
- ↑ Шипов Николай Николаевич (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 4.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Šipov Wikimedia Commonsissa
| ||||||||
