Siirry sisältöön

Fabian Steinheil

Wikipediasta
Fabian Steinheil
Suomen kenraalikuvernööri
7.2.1810 – 30.8.1823
Edeltäjä Michael Barclay de Tolly
Seuraaja Gustaf Mauritz Armfelt (vt.)
Henkilötiedot
Syntynyt14. lokakuuta 1762
Haapsalu, Viron kuvernementti
Kuollut23. helmikuuta 1831 (68 vuotta)
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta

Fabian Gotthard von Steinheil (ven. Фаддей Фёдорович Штейнгель, Faddei Fjodorovitš Šteingel, 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti23. helmikuuta 1831 Helsinki) oli venäläinen kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824.[1]

Steinheil syntyi baltiansaksalaiseen perheeseen Venäjän keisarikunnan Viron kuvernementissa, ja hänestä tuli keisarikunnan armeijan luutnantti vuonna 1782. Hän otti osaa Kustaa III:n sotaan Suomessa vuosina 1788–1790 ja johti linnoitustöitä Vanhassa Suomessa 1791–1792, minkä jälkeen hän kartoitti Vanhan Suomen aluetta. Tuolloin hänen johdollaan vuosina 1798–1804 valmistui koko silloisen Viipurin läänin käsittänyt tarkka topografinen kartasto mittakaavassa 1:42 000. Kartastoa ei painettu. Sen alkuperäiskappale on nykyisin Venäjän Sotahistoriallisessa arkistossa Moskovassa. Tämän suurtyön lisäksi Steinheilin johdolla laadittiin suuri määrä muita karttoja ja linnoituspiirustuksia alueelta.[2]

Steinheil ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1789, ja hän otti osaa taisteluihinselvennä Puolassa vuonna 1805 sekä Puolassa ja Preussissa vuosina 1806–1807. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1807. Suomen sodassa 1809 hän komensi venäläisjoukkoja Ahvenanmaalla[3].

Steinheil nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1810. Tehtävässään hän oli pidetty, ja sai vuonna 1812 kreivin arvon Suomen ritarihuoneessa. Vuonna 1813 hän otti osaa sotaan Napoleonia vastaan Kuurinmaalla ja Liivinmaalla. Steinheil ylennettiin jalkaväenkenraaliksi 1819. Kenraalikuvernööriksi nimitetyn Gustaf Mauritz Armfeltin kuoltua Steinheil palasi kenraalikuveröörin virkaan ja toimi siinä maaliskuuhun 1824, jolloin hän erosi eräissä vankiloissa sattuneiden levottomuuksien takia.[3] Kenraalikuvernöörinä häntä Arseni Zakrevski.

Helsingissä Steinheil toimi jälleenrakennuskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana marraskuusta 1810 helmikuuhun 1811.[4] Hän omisti Saarelan kartanon Viipurin pitäjässä[5] ja Meilahden kartanon Helsingissä. Meilahdessa hän kuoli vuonna 1831. Helsingin keskustan Fabianinkatu on nimetty hänen muistokseen.[6]

Steinheil adoptoi vuonna 1824 aatelissukuunsa vävynsä, kenraaliluutnantti Alexander Stewen-Steinheilin.[7]

  • Kalleinen, Kristiina: Steinheil, Fabian (1762–1831) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Steinheil, Fabian Gotthard. Teoksessa Suomen kansallisbiografia. 3, Forsblom-Hirn. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-441-X
  • Strang, Jan: Venäjän Suomi-kuva – Venäjä Suomen kartoittajana 1710–1942. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2014. ISBN 978-951-98135-1-6
  1. Kuollut Helsingissä, Fabian Steinheil. Turun Wiikko-Sanomat, 26.03.1831, nro 12, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.07.2015.
  2. Strang, 2014. s. 70–74.
  3. a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 480–481, art. Steinheil, Fabian. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  4. Blomstedt, Yrjö: Johan Albrecht Ehrenström: kustavilainen ja kaupunginrakentaja, s. 259–263. Helsinki: Helsingin kaupunki, 1963.
  5. Meurman, Otto-I: Viipurin pitäjän historia III. Kartanot. s. 369. Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry & Viipurin pitäjäsäätiö, 1985.
  6. Terho, Olavi (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 95–96. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Stewen-Steinheil, Alexander Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006– (Viitattu 26.4.2020)
Suomen suuriruhtinaskunta Edeltäjä:
Michael Barclay de Tolly
Suomen kenraalikuvernööri
1810-1828
Seuraaja:
Gustaf Mauritz Armfelt vt.