Nils Tuurenpoika Bielke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nils Tuurenpojan muotokuva.

Nils Tuurenpoika Bielke (1569–1639) oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, valtaneuvos ja Turun hovioikeuden ensimmäinen presidentti. Bielke oli Ruotsin kuningas Kaarle IX:n suosikkeja, mutta on jäänyt historiallisessa arvioinnissa esimerkiksi Axel Oxenstiernan varjoon, sillä hän ei pitänyt melua tekemisistään. Siksi häntä onkin pidetty Kaarlen tahdottomana avustajana.[1]

Bielke oli taustaltaan yläluokkainen, hyvin koulutettu hallintomies. Hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi kesäkuussa 1623. Tämä oli osa kuningas Kustaa II Aadolfin keskittämispolitiikkaa, jolla Suomi pyrittiin saamaan tiukasti Tukholman kontrolliin. Tämän toteuttamisen välineitä olivat Turun hovioikeus ja verojen kantamisesta vastannut Turun kamari. Yksi hänen tehtävistään oli ottaa vastaan alamaisten valitukset, jotka aikaisemmin oli osoitettu suoraan kuninkaalle. Hän ei kuitenkaan ollut oikeusoppinut. Hän joutui loputtomasti riitelemään verojen keräämisestä vastanneita virkamiehiä vastaan, koska nämä pyrkivät ottamaan osan tuotoista itselleen. Hän riitautui syvästi myös Turun piispa Eerik Sorolaisen kanssa, koska piispa pyrki pitämään valtaa käsissään.[2] Bielke asetti Isak Rothoviuksen uudeksi piispaksi vuonna 1627.[1] Tämä oli osoitus siitä, että myös kirkko alistetaan valtion tahtoon. Viimeisetkin katolisuuden jäänteet haluttiin karsia kirkon piiristä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karonen, Petri: ”Bielke, Nils (1569–1639)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 596–597. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.08.2011).
  2. a b Lappalainen, Mirkka: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632, s. 206–210, 229–230, 267–269. Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.