Siirry sisältöön

Carl Piper

Wikipediasta
Carl Piper, David Kock, David Klöker Ehrenstrahlin maalauksen pohjalta.

Carl Piper (29. heinäkuuta 1647 Tukholma – 29. toukokuuta 1716 Pähkinäsaari, Venäjä) oli ruotsalainen valtiomies, maanomistaja, diplomaatti ja kreivi.[1][2][3]

Hänen täydellinen arvonimensä, jossa lueteltiin hänen maaomistuksensa oli: "Greve till Stureforssa och Viggebyholm, Friherre till Krageholm, Högestad och Baldringe och Herre till Ängsö".

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli alkujaan saksalaista Piper-sukua, joka oli muuttanut Suomeen ja kotiutunut Viipuriin. Suvussa oli kauppiaita.[1] Hänen vanhempansa olivat Carl Piper vanhempi ja Ingrid Charlotta Ekenbom.

Hän astui ulkoministeriöön suoritettuaan akateemiset opintonsa Uppsalan yliopistossa, seurasi ulkoministeri Bengt Gabrielsson Oxenstiernaa tämän Venäjän-lähetystössä vuonna 1673 ja herätti kuningas Kaarle XI:n huomion Skånen sodan aikana poikkeuksellisella energiallaan ja kyvykkyydellään. Vuonna 1679 hänet nimitettiin kauppalautakunnan sihteeriksi ja aateloitiin.[3]

Virka-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänestä tuli vuonna 1689 valtiosihteeri, ja hän oli kuningas Kaarle XI:n tärkein avustaja. Kuolinvuoteeellaan tämä suositteli Piperiä neuvonantajaksi pojalleen.[3] Kaarle XII:n aikaan hänestä tuli vuonna 1697 valtioneuvos, ja hän sai vuonna 1698 vapaaherran ja kreivin arvon. Vuonna 1702 hänestä tuli Uppsalan yliopiston kansleri ja vuonna 1705 ylihovimarsalkka.[1]

Piperistä tuli uuden hallitsijan luottamuksellisin ministeri. Vuonna 1697 hän vastasi valtioneuvoksena kotimaan asioista säilyttäen samalla valtiosihteerin viran. Suuren pohjan sodan alkupuoliskolla hän toimi käytännössä pääministerinä Kaarle XII:n kiertävän kanslerinviraston päällikkönä. Epäonnekseen hänen oli kuitenkin tuettava järjestelmää, joka ei ollut hänen omansa. Hän kuului Bengt Gabrielsson Oxenstiernan koulukuntaan ja oli siksi vankkumaton rauhanpolitiikan kannattaja. Hän protestoi turhaan lähes kaikkia Kaarle XII:n sotilaallisia hankkeita vastaan, esimerkiksi syrjäyttämisssotaa Saksin ja Puolan hallitsija August II Väkevää vastaan, Saksin valloitusta ja hyökkäystä Ukrainaan. Yhä uudelleen hän vaati, että Pietari Suuren rauhanomaisia ​​aloitteita tulisi ainakin harkita oikeudenmukaisesti, mutta hänen isäntänsä oli aina järkkymätön.[3]

Alkuun hän oli Kaarle XII:n neuvonantaja, mutta myöhemmin Kaarle toimi itsenäisesti. Piper oli sotakanslian päällikkö ja jäi vangiksi Pultavan taistelussa vuonna 1709. Moskovassa hän huolehti yhdessä sotamarsalkka Carl Gustaf Rehnskiöldin kanssa ruotsalaisten vankien asioista. Vuonna 1714 hänet vietiin vankeuteen Pähkinäsaaren linnoitukseen, jossa hän kuoli 68-vuotiaana toukokuussa 1716. Hänen päiväkirjansa on julkaistu teoksessa Historiska handlingar 21, 1906–1911.[1]

Avioliitto ja perilliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Piper avioitui helmikuussa 1690 häntä 26 vuotta nuoremman 16-vuotiaan, varakkaan porvarintyttären Christina Törnen kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta.[4][5] Vuosina 1691–1695 syntyneistä viidestä lapsesta neljä kuoli jo pieninä. Sen jälkeen syntyi vielä kolme tytärtä ja pojan, jotka kaikki elivät aikuisiksi asti.[4] Puoliso, kreivitär Christina Piper hallinnoi ja kasvatti aviomiehensä omaisuutta merkittävästi tämän ollessa poissa sotatehtävissä.[4]

  • Christina Charlotta Piper (1691), kuoli sylilapsena
  • Ingrid Margareta Piper (1692), kuoli sylilapsena
  • Charlotta Christina Piper (1693–1727), avioitui kreivi Ture Gabriel Bielken kanssa; heille syntyi kolme lasta: heidän poikansa valtioneuvos, kreivi Nils Adam Bielke omisti vuodesta 1747 sääntöperintönä Stureforsin linnan.[6]
  • Hedvig Ulrika Piper (1695), kuoli sylilapsena
  • Hedvig Maria Piper (1697–1767), avioitui Sten Arvidsson Natt och Dagin (k. 1727) kanssa ja heistä tuli vapaaherrallisen Sture-suvun kantavanhemmat. Hän myi omistamansa Björnstorpin linnan vuonna 1754.[7]
  • Ulrika Eleonora Piper (1698–1754), avioitui upseeri, vapaaherra ja kenraalimajuri Bengt Ribbingin kanssa.
  • Carl Fredrik Piper (1700–1770), kreivi ja virkamies; avioitui 1731 kreivitär Ulrica Christina Mörner af Morlandan kanssa ja peri Piperska palatsin Tukholmassa. Heidän poikansa Carl Gustaf Piper peri Christinehofin linnan ja Krageholmin linnan; nuorempi poika Adolf Ludvig Piper peri Ängsön linnan.
  • Sofia Carolina Piper (1707–1732), avioitui 1723 valtioneuvos, linnoitusupseeri, kreivi Axel Löwenin kanssa. Kuoli seitsemän lasta synnytettyään vain 24-vuotiaana.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 1266
  2. ↑ Carl, Count Piper | Swedish Diplomat, Politician & Nobleman | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 16.5.2025. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 1911 Encyclopædia Britannica/Piper, Carl, Count - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Norrhem, Svante: Christina Piper Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 8.3.2018. Viitattu 21.8.2023. (ruotsiksi)
  5. ↑ skbl.se - Christina Piper skbl.se. Viitattu 6.2.2026. (ruotsiksi)
  6. ↑ Herman Hofberg, Frithiof Heurlin, Viktor Millqvist, Olof Rubenson: 13. Bielke, Nils Adam (Svenskt biografiskt handlexikon) runeberg.org. 1906. Viitattu 6.2.2026. (ruotsiksi)
  7. ↑ 601-602 (Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 3. Bergsvalan - Branstad) runeberg.org. 1905. Viitattu 6.2.2026. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Piper&oldid=23829501”