Kaarle XII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle XII
Karl XII 1706.jpg
Ruotsin kuningas
5. huhtikuuta 169730. marraskuuta 1718
Edeltäjä Kaarle XI
Seuraaja Ulriika Eleonoora
Tiedot
Syntynyt 17. kesäkuuta, 1682
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 30. marraskuuta 1718 (36 vuotta)
Fredrikshald (nykyinen Halden), Norja
Allekirjoitus Autograf, Carl XII, Nordisk familjebok.png
Kaarle XII:n patsas Tukholmassa – sormi osoittaa itään.

Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 Tukholma30. marraskuuta 1718 Fredrikshald (nyk. Halden), Norja) oli Ruotsin kuningas 1697–1718. Naapurivaltiot Tanska, Venäjä ja Puola-Liettua päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen julistamalla Ruotsille sodan yhtä aikaa vuonna 1700, koska kuvittelivat vasta 17-vuotiaan Kaarle XII:n olevan heikko vastus. Tämä sota tunnetaan nimellä suuri Pohjan sota, ja se päättyi vuonna 1721 Fredrik I:n hallitessa Ruotsia.

Kaarle XII sotapäällikkönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin hyökkäysvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan alkupuolella Kaarle XII löi nopeasti tanskalaiset ja pakotti maan rauhaan. Tämän jälkeen Kaarle käänsi armeijansa Venäjää vastaan. Venäjän armeijan päävoimat olivat tuolloin piirittämässä Ruotsille kuulunutta Narvan kaupunkia. Narvan taistelussa alivoimainen Kaarle XII:n johtama ruotsalaisarmeija hyökkäsi sankassa lumipyryssä venäläisten joukkojen kimppuun ja löi vihollisen hajalle. Seurauksena oli Venäjän aktiivisen sodankäynnin päättyminen useiksi vuosiksi. Viimeisenä vihollisena oli Puola, jonka Kaarle XII kukisti vastaavalla tehokkuudella.

Puolan lyömisen jälkeen Kaarle XII keskittyi Puolan sisäpolitiikkaan ja kahakointiin. Samalla hän valmisteli sotaretkeä Venäjälle, joka kehitti omaa armeijaansa ja laivastoaan nopealla tahdilla Pietari Suuren johdolla. Sotaretkeen ryhdyttiin, mutta huollolliset kysymykset pakottivat Ruotsin armeijan suuntaamaan viljavaan Ukrainaan, jossa kapinalliset kasakat lupasivat Ruotsille tukea. Ukrainassa Kaarle XII juuttui piirittämään Pultavan kaupunkia, jonka avuksi Venäjän armeijan päävoima saapui. Samaan aikaan Ruotsin armeijan huoltotiet katkesivat ja sen oli pelastuakseen ryhdyttävä alivoimaisena taisteluun. Pultavan taistelussa Ruotsin armeija tuhoutui, ja Kaarle XII pakeni osmanien valtakuntaan, jossa hän pyrki taivuttelemaan sulttaania julistamaan sodan Venäjää vastaan.

Kaarle XII osmanien vieraana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle onnistui tavoitteessaan ja marraskuussa 1710 sulttaani Ahmed III julisti Venäjän–Turkin sodan alkaneeksi. Osmanien sotaretki oli voittoisa, mutta lyhyt eikä sen päättänyt Prutin rauha tyydyttänyt Kaarlea, joka jatkoi juonittelua uuden sodan aloittamiseksi poliittisten liittolaistensa kanssa. Sulttaani ehti julistaa parikin uutta sotaa, jotka kuitenkin loppuivat alkuunsa diplomaattien ponnistelujen ansiosta.[1] Vihdoin keväällä 1713 sulttaani väsyi hankalaan vieraaseensa ja määräsi tämän kotiarestiin. Pidätyksen yhteydessä Kaarlen noin tuhannen miehen kaarti ja turkkilaiset ottivat yhteen Benderin kalabaliikkissa. Yhteenotto sai myöhemmässä ruotsalaisessa historiankirjoituksessa myyttiset puitteet. Kaarle pidätettiin ja vietiin Edirneen kotiarestiin. Sulttaani salli hänen palata Ruotsiin vuonna 1714. Huolimatta lupauksistaan Kaarle ei elinaikanaan maksanut velkoja, joilla hän oli rahoittanut oman ja miestensä oleskelun Osmanien valtakunnassa. Turkissa hänet tunnetaankin nimellä ”Demirbaş Şarl”, ”Kiinteä omaisuus -Kaarle”, joka tarkoittaa käytäntöä, jolla kuninkaan velat vakuutettiin kiinteää omaisuutta vastaan. Demirbaş on joskus hyväuskoisesti käännetty ”Rautapääksi” tai ”Leijonanpääksi”. Velalla oli rakentaviakin seurauksia, sillä myöhemmin 1700-luvulla Ruotsiin velkaa perimään lähetetyt osmaniylimykset perustivat maiden välille pysyvät diplomaattiset suhteet.[2]

Kuninkaan viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle XII:nnen muumio vuoden 1917 haudanavauksessa. Reikä ohimossa on kuninkaan surmanneen luodin jättämä.

Kaarle XII:n palatessa Ruotsiin oli Venäjä miehittänyt sen itäiset alueet (isoviha). Kaarle päätti valloittaa Norjan Tanskalta. Ohimoon osunut luoti kaatoi hänet Norjaan tehdyllä sotaretkellä vuonna 1718 Fredrikshaldin (nyk. Halden) piirityksessä. Jälkeenpäin on kiistelty siitä, tuliko luoti norjalaisten vai omien puolelta. Kuninkaan hauta avattiin tutkimuksia varten vuonna 1917[3]. Varsinaisia todisteita sen puolesta, että kuninkaan olisi tappanut maanmies, ei ole, mutta epäilyjä on herättänyt esimerkiksi se, miten nopeasti Fredrik I ja tämän liittolaiset osasivat reagoida Kaarlen kuolemasta saatuun tietoon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aksan, Virginia H.Ottoman Wars 1700–1870. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.
  • Imber, Colin; Kiyotaki, Keiko; Murphey, Rhoads: Frontiers of Ottoman Studies: State, Province, and the West vol. 2. I. B. Tauris, 2005. ISBN 1850436649.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aksan: s. 75, 90–98
  2. Imber, Kiyotaki, Murphey: s. 53-59
  3. Ruotsi ratkoo taas Kaarle XII:n kuoleman arvoitusta 11.1.2008. Helsingin Sanomat.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle XII.
Lilla riksvapnet.svg Edeltäjä:
Kaarle XI
Ruotsin kuningas
16971718
Seuraaja:
Ulriika Eleonoora