Erik Lindschöld

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Lindschöld

Erik Lindschöld (2. helmikuuta 1634, Skänninge, Ruotsi – 11. kesäkuuta 1690, Tukholma) oli ruotsalainen kreivi ja kuninkaan neuvonantaja, kirjailija, runoilija ja virsirunoilija.

Elämä ja työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindshöld oli skänningeläisen sepän, raatimeihen ja pormestarin poika. Hänen äitinsä kuoli, kun poika oli vielä nuori, ja hänetlähetettiin kouluun Linköpingiin, jona aikana piispa Jonas Petri Gothus kiinnitti huomion hänen lahjoihinsa ja hän pääsi opiskelemaan Upsalan yliopistoon. Hän alkoi käyttää sukunimeä Lindeman. Hän opiskeli latinaa, kaunopuheisuutta ja politiikkaa. Vaikka hän oli kotoisin vaatimattomista oloista, häntä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä aikansa säätykierrosta. Hänestä tuli kuningas Kaarle X Kustaan aviottoman pojan Gustaf Carlssonin kotiopettaja. Hänen kanssaan Lindschöld saattoi oleskella ulkomailla aina yhdeksän vuotta 1659-1668, jolloin hän jatkoi opintojaan Heidelbergin yliopistossa. Matkallaan hän tutustui ranskalaiseen kulttuuriin ja poliittisiin näkemyksiin, muun muassa kuninkaan yksinvallasta.[1]

1668 hänestä tuli kuninkaan kanslian sihteeri. Sitä ennen hän oli jo ollut lähetystösihteerinä Puolassa ja hänellä oli useita eri korkeita tehtäviä valtionhallinnossa. Hän osallistui vuoden 1686 kirkkolain laatimiseen. Hänet aateloitiin nimellä Lindenschöld, mutta hän käytti nimestään muotoa Lindschöld. Hän toimi kuninkaan kaupallisten asioiden sihteerinä, hovikanslerina ja vuonna 1686 maamarsalkkana, aatelissäädyn puheenjohtajana. 1687 hänestä tuli kreivi ja vapaaherra. Hän toimi myös kruununpissin, myöhemmin kuningas Kaarle XII: kotiopettajana. Hänet nimitettiin Lundin yliopiston kansleriksi (vuosina 1687-1690) ja hän oli hienostunut hovirunoilija.[1] Hänen rakennuttamansa Stavsundin kartano Ekerön kunnassa on säilynyt.[2]

Lindschöld oli Ruotsin ensimmäinen hovirunoilija. Hän kirjoitti tekstejä useita hovissa esitettyjä baletteja ja muita huvinäytelmiä varten sekä tilapäisrunoja, juomalauluja, hää- ja hautajaisrunoja, joita leimasi ranskalainen maku. Hän kirjoitti teoksiaan ruotsiksi ja latinaksi. Hän oli myös taitava virsirunoilija. Vuonna 1689 hän julkaisi piispa Haqvin Spegelin kanssa kirjan" Barna bibel", jossa oli Lindschöldin kirjoittamia lauluja ja Psalmien pohjalta kirjoitettuja virsiä.[3] Hänen virsiään on sävyttänyt barokin ajan rikkaat kielikuvat ja luontolyriikka sekä pietismin tapainen Jeesus-rakkaus.[4]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Lindschöldin kirjoittamaa virttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Erik Lindschöld Kungligt råd, Politiker, Skald sok.riksarkivet.se. Viitattu 23.2.2020. (ruotsiksi)
  2. Historia web.archive.org. Viitattu 23.2.2020. (ruotsiksi)
  3. Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700., s. 202. Wessmans musikförlag AB Visby 2019 ISBN 978-91-877-1068-1, 2019. (ruotsiksi)
  4. Den svenska psalmboken. Volym 3 Slutbetänkande av 1969 års psalmkommitté. Statens offentliga utredningar 1985ː18, s. 164. Civildepartementet ISBN 91-38-08761-8, 1985. (ruotsiksi)