Otto Wellingk

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otto Vellingk

Otto Wellingk (s. 1649 Jaama, Inkeri, k. 19. toukokuuta 1708 Tukholma) oli kreivi sekä ratsuväenkenraali, Jewen (nyk. Jõhvi), Kurtinan ja Viurilan vapaaherra.

Ylioppilas Uppsalasta 23. marraskuuta 1661, luutnantti Bremenin ruotsalaisessa rykmentissä 1664, ratsumestari Königsmarckin rykmentissä Ranskassa 1666, majuri siellä 1668, erosi palveluksesta Ranskassa 1670 everstinä, eversti Itä-Götanmaan värvätyssä ratsuväkirykmentissä 20. elokuuta 1676, vapaaherra 23. joulukuuta 1676 yhdessä veljensä Mauritz Wellingkin kanssa, eversti Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväki­rykmentissä 1678, kenraalimajuri ratsuväessä 21. helmikuuta 1687, maaherra Ruotsissa 1. heinäkuuta 1687, kenraaliluutnantti ja Skånen kenraalikuvernööri 23. joulukuuta 1693, Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin kuvernööri 4. heinäkuuta 1698, ratsuväenkenraali 4. heinäkuuta 1698, Inkerinmaan ja Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö 12. toukokuuta 1700, kuninkaallinen neuvos ja Turun hovioikeuden presidentti 27. joulukuuta 1705, kreivi 20. heinäkuuta 1706.

Otto Wellingkin isä oli Otto Wellingk (n. 16101656) ja äiti Christina Mannersköld (n. 16282. marraskuuta 1679).

Otto Wellingkin kunnostautumisen vuoksi kuningas Ludvig XIV tarjosi hänelle everstin (komentajan) virkaa ranskalaisessa ratsuväkirykmentissä. Haavoittui vaikeasti Lundin taistelussa 4. joulukuuta 1676. Komensi oikeaa sivustaa Narvan taistelussa 20. marraskuuta 1700. Osallistui Klissovin taisteluun 1702, Lembergin piiritykseen 1704 ja Punitzin operaatioon 1704.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustaf Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor, VIII, Stockholm 1934, s. 731.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]