Siirry sisältöön

Per Brahe vanhempi

Wikipediasta
Kreivi Per Brahe vanhempi n. 1581, Johan Baptista van Uther (attr.)

Per (Joakimsson) Brahe vanhempi (1520 Lindholmenin linna, Upplanti, Ruotsin valtakunta1. syyskuuta 1590 Sundbyn säteritila, Öja, Södermanland) oli ruotsalainen aatelinen ja valtiomies; kreivi, valtaneuvos ja drotsi.[1][2][3]

Suku, lapsuus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brahen äiti oli Ruotsin kuningas Kustaa I Vaasan vanhin sisar Margareta Eriksdotter Vasa (1497–1536) ja isä tämän ensimmäinen aviomies, ritari ja valtaneuvos Joakim Brahe (k. 1520).[1] Hän oli heidän neljästä lapsestaan nuorin. Isä sekä äidinisä Erik Jonsson Vasa teloitettin Sture-suvun tukemisesta ja Tanskan vastaisuudestaan marraskuussa 1520 Tukholman verilöylyssä.[3][1]

Per Brahe vietiin 2-vuotiaana vanhempien sisartensa Britan (n. 1518−1544) ja Öllegårdin (1519−1527) kanssa äitinsä kanssa vankeuteen Tanskaan Tukholman verilöylyn jälkeen vuonna 1520.[2] Myös isoäiti Cecilia Månsdotter ja tädit Märta ekä Emerentia vangittiin.

Brahen äidin mentyä uudelleen naimisiin Hoyan kreivi Johanin kanssa tammikuussa 1525, lapset olivat kuningas Kustaa Vaasan tahdon mukaisesti asuneet pääasiassa isäpuolensa asunnossa, tämän ollessa Viipurin linnan päällikkö.[2] Sisar Brita Joakimsdotter Brahe naitettiin vuonna 1533 Söderköpingissä Vinäsin vapaaherra, ritari, valtaneuvos ja sotaeversti Birger Nilsson Grip till Vinäs och Tärnalle.[2]

Keväällä 1534 kun kuninkaan ja kreivi Johanin välinen jännite kiristyi, kreivitär Margareta pyysi kuningas-veljeään ottamaan lastensa huoltajuuden, mutta ehdotus hylättiin. Kreivi pakeni 3. kesäkuuta 1534 todennäköisesti Tallinnaan ja otti mukaansa sekä vaimonsa että lapsensa Jostin (s. 1525) ja Johannin (s. 1530), 14-vuotias Per Brahe seurasi myös äitiään.[1] [2] Per Brahe seurasi isäpuoltaan tämän jatkaessa matkaa Lyypekkiin, hänen äitinsä ja velipuolensa jäivät Tallinnaan. Hänet lähetettiin sen jälkeen kreivi Johanin kotimaahan,[2] Hoyan ja Bruchhausenin kreivikuntaan, Bremenin ja Hannoverin välille.[4]

Per Brahe opiskeli ja sai koulutuksensa Saksassa ja Tallinnassa.[1][2] Hän ja hänen velipuolensa Johann saivat erinomaisen koulutuksen Tallinnan raatimieheltä, myöhemmältä pormestarilta, oikeustieteen tohtori Jakob Henneckeltä.[2]

Ura hovissa ja kreivin arvo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Per Brahe peri Rydboholmin linnan ja Lindholmenin kartanon äidiltään tämän kuoltua loppuvuodesta 1536, ja kuningas Kustaa I Vaasa kutsui hänet 17-vuotiaana vuonna 1537 takaisin Tukholmaan,[2][3] hänen velipuolensa Johann ja Jost jäivät Saksaan, isäpuoli Hoyan kreivi Johan oli kuollut Tanskan kreivisodassa jo vuonna 1535.[4]

Jo vuonna 1539 hänet nimitettiin kamariherraksi ja vuonna 1542 ylimmäksi hoviherraksi[2] ja yhdeksi Tre Kronor linnan käskynhaltijoista vuonna 1540, jota virkaa hän hoiti vuosina 1544–1558.[2] Vuonna 1540 Kustaa Vaasa myönsi hänelle läänityksenä Gudhemin luostarin ja kihlakunnan, ja 1500-luvun loppupuolella hänelle myönnettiin Norra Ljusterön kartano.[1] Hänet nimitettiin 24-vuotiaana valtaneuvokseksi vuonna 1542 ja lyötiin ritariksi vuosien 1544–1546 aikana.[2][3]

Per Brahe hoiti jo Kustaa Vaasan hallituskaudella tärkeitä tehtäviä. Kuningas Eerik XIV antoi hänelle Ruotsin valtakunnan ensimmäisen kreivin arvon vuonna 1561.[5][2] Eerik XIV:n hallituskaudella Brahe osallistui lähettiläänä tärkeisiin ulkomaanmatkoihin, kuten Skotlantiin huhtikuussa 1562, valtuutettuna yhdessä valtaneuvos Charles de Mornayn kanssa esittämään kuningas Eerikin kosinnan kuningatar Maria Stuartille ja Puolaan vuonna 1564 vapauttamaan Mecklenburgin herttua Kristoffer, joka oli vangittu Ruotsin palveluksessa sekä prinsessa Elisabet Vasan kihlattu, ja myös yrittämään saavuttaa rauhan tai aselevon Puolan kanssa säilyttäen samalla Ruotsin omistukset Virossa.[2] Hän osallistui seitsenvuotiseen Pohjan sotaan ja komensi hopeaverostaan tunnetuksi tulleen Älvsborgin linnan ja Bohusin linnoituksen piirityksiä vuonna 1565, mutta hänen arvonsa kreivinä ja ylimpänä hovimiehenä tai suhteensa kuninkaaseen eivät suojelleet kuninkaan kritiikiltä hänen sotilaallisia kykyjään kohtaan.[3][2] Sture-murhien jälkeen vuonna 1567 Eerik XIV:n mielisairauden aikana valtakunnan hallintoa hoitivat pääasiassa valtaneuvos Sten Eriksson Leijonhufvud ja Per Brahe vanhempi. Daniel Rantzaun johtamien tanskalaisten joukkojen hyökkäyksen aikana vuonna 1567 hänet nimitettiin kenttäeversti Hogenskild Bielken neuvonantajaksi.[1][2]

Per Brahe liittyi varovaisena Kaarle- ja Juhana-herttuoiden kapinaan vasta vuonna 1568, jolloin menestymisen näkymät näyttivät varmoilta.[3] Vuonna 1569 kuningas Juhana III laajensi hänen Visingsborgin kreivikuntaansa huomattavasti 61 maatilasta hieman yli 500:aan, ja samana vuonna valtiopäivät nimitti hänet kuninkaalliseksi hovimieheksi ja kuningas nimitti hänet vuonna 1569 valtakunnandrotsiksi.[3] Kuten useimmilla aatelisilla, hänellä oli kireät välit Kaarle-herttuaan, osittain siksi, että herttualla oli hänen kanssaan periytymiskiista. Uskonnollisissa asioissa hän näyttää epäröineen jonkin aikaa. Jesuiitoilla oli suuret toiveet käännyttää hänet. Hän ripittäytyi katolisille papeille ja sai heiltä ehtoollisen, mutta hänen testamentissaan ei ole katolisia taipumuksia. Läheisistä siteistään kuningassukuun huolimatta hän, kuten monet muutkin kuninkaalliset neuvonantajat, menetti Juhana III:n luottamuksen vuonna 1589 ja hänet erotettiin kuninkaallisen hovimiehen virasta.

Per Brahe vanhempi kuoli 1. syyskuuta 1590[2] vävynsä Erik Sparren pää asuinkartanossa Stora Sundbyssä,[6] ja hänet on haudattu puolisonsa viereen Östra Rydin kirkkoon.[2]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Per Brahe vanhempi jätti jälkeensä aineistoa Peder Swartin Kustaa Vaasan kronikan jatko-osaa varten, jonka Otto Ahnfelt julkaisi vuosina 1896–1897. Hän kirjoitti vuonna 1585 myös nuorille aatelisille tarkoitetun Oeconomia eller Huuszholdz-book för ungt adels-folck (painettu vuonna 1673, uusintapainos vuonna 1920),[5][1] joka neuvoi aatelisnuorukaisten kasvattamisessa sekä uskonnollisen teoksen Tröstebok. Brahen pojanpoika Per Brahe nuorempi painatti ja julkaisi ne ensimmäisen kerran vuonna 1673.

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puoliso, vapaaherratar ja kreivitär Beata Stenbock, Johan Baptista van Utherin maalaus

Per Brahe avioitui 10. maaliskuuta 1549 Gripsholmin linnassa kuninkaallisen marsalkka Gustaf Olofsson Stenbockin ja Brita Eriksdotter Leijonhufvudin nuoremman tyttären, vapaaherratar Beata Stenbockin (1533–1583) kanssa. Beatan sisar oli Kustaa Vaasan kolmas puoliso Katarina Stenbock ja täti Margareta Eriksdotter Leijonhufvud oli Kustaa Vaasan toinen puoliso.[3][1]

Nuorin poika oli kreivi ja valtaneuvos Abraham Persson Brahe ja pojanpoika oli kreivi, valtaneuvos, Suomen kenraalikuvernööri, vapaaherra ja drotsi Per Brahe nuorempi.[5]

Per Brahelle ja Beatalle syntyi 13 lasta, joista yhdeksän eli aikuiseksi asti:

  • Joakim Brahe (1550–1567), kuoli 17-vuotiaana enonsa Sten Stenbockin ampumana[3]
  • Erik Brahe (1552–1614), Visingsborgin kreivi, valtaneuvos ja Tre Kronor linnan ylikäskynhaltija;[3] avioitui 1582 Harburgissa herttuatar Elisabet von Braunschweig-Lüneburgin kanssa; seurasi 1591 kuningas Sigismundia Puolaan, kääntyi katolisuuteen ja kuoli Danzigissa. Menetti kreivinarvonsa vuonna 1600 nuoremmalle veljelleen Magnukselle.[7]
  • Margareta (1553−1553), kuoli 14 päivän ikäisenä[3]
  • Cecilia (1554–1554), kuoli 8 päivän ikäisenä[3]
  • Ebba Brahe (1555–1634), avioitui 1578 valtakunnankansleri ja valtaneuvos Erik Sparren (1550–1600) kanssa,[3] heille syntyi 12 lasta. Puoliso teloitettiin Lindköpingin verilöylyssä.
  • Catharina (1556–1596), avioitui 1590 Kaarle-herttuan neuvonantaja, vapaaherra Christoffer Schenckin (k. ennen 1603) kanssa[3]
  • Gustav Brahe (1558–1615), kreivi, valtaneuvos ja puolalainen kenttämarsalkka;[3] suhde Juhana III:n tyttären, prinsessa Anna Vasan kanssa; naimaton, avioton lapsi Johan Gustafsson (aateloituna Örnevinge) suhteesta neiti Anna Reibnitzin kanssa.[3]
  • Margareta Brahe (1559–1638), kreivitär ja hovinainen, prinsessa Anna Vasan hovimestarinna 1591, avioitui 1587 sisarensa langon, valtaneuvos Johan Larsson Sparren (1551–1599) kanssa;[3] heille syntyi kaksi lasta. Puoliso teloitettiin Kalmarin verilöylyssä.
  • Anna (1562–1565),[3] kuoli alle 4-vuotiaana
  • Magnus Brahe (1564–1633), Visingsborgin kreivi, valtaneuvos, valtakunnanmarski, drotsi[3] Svean hovioikeuden ensimmäinen puheenjohtaja; avioitui (1) 1594 Britta Stensdotter Leijonhuvudin (k. 1611), kanssa, heille syntyi tytär Ebba Magnusdotter Brahe (1596–1674), joka avioitui marsalkka Jakob De la Gardien kanssa. Avioitui (2) Helena Bielken (k. 1651) kanssa.
  • Johan (1566–1566), kuoli vuorokauden ikäisenä[3]
  • Sigrid Brahe (1568–1608), avioitui 1595 vapaaherra, amiraali Johan Nilsson Gyllenstiernan kanssa,[3] heille syntyi kolme lasta.
  • Abraham Persson Brahe (1569–1630)[3] kreivi, valtaneuvos; avioitui 1599 vapaaherratar Elsa Gyllenstiernan (1577–1650) kanssa, joka oli vapaaherra, drotsi Nils Gyllenstiernan ja Ebba Axelsdotter Bielken tytär. Heille syntyi viisi lasta.[8]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Herman Hofberg, Frithiof Heurlin, Viktor Millqvist, Olof Rubenson: I:126 (Svenskt biografiskt handlexikon) runeberg.org. 1906. Viitattu 25.12.2025. (ruotsiksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Per Brahe - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 24.4.2025. Viitattu 25.12.2025.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Gustaf Elgenstierna: 555 (Den introducerade svenska adelns ättartavlor / 1. Abrahamsson-Celsing) runeberg.org. Viitattu 25.12.2025. (ruotsiksi)
  4. 1 2 Johan Hoya och Bruchhausen, greve av - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 8.11.2024. Viitattu 25.12.2025.
  5. 1 2 3 Per, Count Brahe, the Younger | Swedish Nobleman, Politician, Scientist | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 22.4.2025. Viitattu 25.12.2025. (englanniksi)
  6. Erik Sparre - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Arkistoitu 18.11.2025. Viitattu 25.12.2025. (ruotsiksi)
  7. Gustaf Elgenstierna: 556 (Den introducerade svenska adelns ättartavlor / 1. Abrahamsson-Celsing) runeberg.org. Viitattu 25.12.2025. (ruotsiksi)
  8. Herman Hofberg, Frithiof Heurlin, Viktor Millqvist, Olof Rubenson: I:128 (Svenskt biografiskt handlexikon) runeberg.org. 1906. Viitattu 25.12.2025. (ruotsiksi)
  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.