Siirry sisältöön

Eerik XIV

Wikipediasta
Eerik XIV
Eerik XIV, Domenicus ver Wildt 1565.
Ruotsin kuningas
Valtakausi 29. syyskuuta 1560 – 29. syyskuuta 1568
Kruunajaiset 29. kesäkuuta 1561
Edeltäjä Kustaa Vaasa
Seuraaja Juhana III
Syntynyt 13. joulukuuta 1533
Tre Knonor -linna, Tukholma, Ruotsi
Kuollut 26. helmikuuta 1577 (43 vuotta)
Örbyhus, Ruotsi
Hautapaikka Västeråsin tuomiokirkko
Puoliso Kaarina Maununtytär
Lapset Virginia
Constantia
Lucretia
Sigrid
Kustaa Eerikinpoika
Henrik
Arnold
Koko nimi Erik Gustavsson Vasa
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Katariina Saksi-Lauenburgilainen
Uskonto luterilainen
Nimikirjoitus

Eerik XIV (ruots. Erik XIV) ; (13. joulukuuta 1533 Tre Kronor linna, Tukholma – 26. helmikuuta 1577 Örbyhusin linna) oli Ruotsin kuningas vuosina 1560–1568.[1]

Hän laajensi monarkian valtaoikeuksia ja harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa , joka johti pohjoismaiden seitsenvuotiseen sotaan 1563–1570 Tanskaa vastaan.[1]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen isänsä oli kuningas Kustaa I Vaasa. Eerik kuului äitinsä Katarina von Saksi-Lauenburgin puolelta Euroopan suurimpiin ruhtinassukuihin. Hän polveutui äitinsä kautta sekä Erikskan että Bjälbo-suvusta. Saksi-Lauenburgin Katarina polveutui Ingeborg Birgersdotterista, joka oli Birger-jaarlin ja Ruotsin prinsessa Ingeborg Eriksdotterin tytär.

Hänen sisarpuolensa olivat Katariina (1539–1610), Cecilia (1540–1627), Anna (1545–1610), Sofia (1547–1611) ja Elisabet (1549–1597) ja hänen velipuoliaan olivat Juhana III (1537–1592), Magnus (1542–1595), Karl (1544), Sten (1546–1547) ja Kaarle IX (1550–1611).

Hänen äitinsä kuoli kun poika oli alle 3-vuotias. Hänen äitipuolensa oli kuningatar Margareta Eriksdotter Leijonhufvud. Eerik sai erittäin hyvän koulutuksen. Hänen ensimmäinen opettajansa oli oppinut saksalainen Georg Norman, jonka palveluksia tarvittiin nopeasti muualla Ruotsin valtionhallinnossa. Hänen tilalleen tuli ranskalainen kalvinisti Dionysius Beurreus, joka opetti myös Eerikin veljeä Juhanaa ja jota molemmat näyttävät arvostaneen. Olaus Canuti Helsingius toimi myös prinssin opinto-ohjaajana.

Eerik saavutti aikansa koulutuksen huipun: hänellä oli erinomaiset tiedot vieraista kielistä ja matematiikasta, hän oli hyvin perehtynyt historiaan ja hän kirjoitti tyylillä ja terävyydellä, joka paljasti hänen läheisen perehtyneisyytensä retoriikkaan ja logiikkaan. Hän oli myös hyvin perehtynyt astrologiaan. Hän oli myös ritariurheilun mestari, eli ratsasti sekä miekkaili, lauloi ja soitti luuttua hyvin ja osasi piirtää taitavasti. Eerikin huomattavia huonoja ominaisuuksia olivat hänen koleerinen ja epäluuloinen luonteensa, joka oli myös hänen isällään ja veljellään.

Eerik oli lahjakas ja taiteellinen. Toisaalta hän kohteli julmasti niitä, joiden epäili juonittelevan itseään vastaan. Eerikin ja hänen neljä vuotta nuoremman velipuolensa Juhanan välillä vallitsi ainainen kilpailu. Eerik oli luonteeltaan tasapainoton. Hän oli perinyt äitinsä synkkämielisyyden ja isänsä kiivauden. Myös hänen nuoremmalla velipuolellaan Magnuksella oli mielenterveysongelmia.

Kruununperillinen ja herttua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Kustaa Vaasa teki testamenttinsa vuonna 1557 ja jakoi kuningaskunnan perinnöllisiin herttuakuntiin pojilleen. Juhana oli jo nimitetty Suomen herttuaksi vuotta aiemmin, ja prinssi Magnus ja prinssi Kaarle saivat nyt omat herttuakuntansa. Eerikin alettua esiintyä julkisuudessa, häntä kutsuttiin "valituksi kuninkaaksi" . Tukholman valtiopäivien jälkeen vuonna 1560 hänestä tuli Ruotsin "perinnöllinen kuningas". Vuonna 1557 Eerik sai herttuakunnakseen Kalmarin ja Kronobergin läänit sekä Öölannin läänitykseksi, johon Tjust liitettiin vuonna 1559 ja piti sen jälkeen hoviaan Kalmarin linnassa.

Varovaisen ja konservatiivisen vanhan kuninkaan näkemykset olivat toisinaan ristiriidassa hänen nopeaälyisen ja koulutetun vanhimman poikansa näkemysten kanssa, joka halusi modernisoida kuningaskuntaa, eikä ollut yhtä säästäväinen kuin kuningas. Mutta kuningas oli yhtä lailla huolissaan herttua Juhanan holtittomasta ja itsekeskeisestä politiikasta Liivinmaata , Venäjää ja Puolaa kohtaan . Kuningas oli todella raivoissaan aikansa suuren skandaalin, " melun Vadstenassa ", käsittelystä. Skandaali sattui herttuoiden sisaren, prinsessa Katariina Kustaavi Vaasan ja Itä-Friisin kreivi Edzard II: n, häiden jälkeen vuonna 1559 , kun joulujuhlia vietettiin Vadstenan linnassa . Sulhasen veli, kreivi Juhana, saatiin kiinni yöllisestä vierailusta morsiamen sisaren, prinsessa Cecilian, makuuhuoneessa, pidätettiin ja heitettiin torniin. Kuningas oli ennen kaikkea raivoissaan itse herttua Erikille, koska tämä oli julkaissut tapahtuman, jonka olisi pitänyt pysyä perheen sisällä.

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerik XIV nousi syyskuussa 1560 valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen tämän vanhimpana poikana. Henkisestä tasapainottomuudesta huolimatta Eerikillä oli selkeät poliittiset tavoitteet. Hän halusi nujertaa nuoremmat velipuolensa, joille Kustaa Vaasa oli jättänyt omat herttuakuntansa, ja Ruotsin ylimmän aatelin. Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä.

Hänet kruunattiin 29. kesäkuuta 1561 Uppsalan tuomiokirkossa loisteliaasti. Siten Kustaa Vaasan perustama perinnöllinen kuningassuku ilmenisi ensimmäistä kertaa asemaansa seremoniallisesti. Eerik ja hänen Vaasa-sukunsa saisivat valtansa Jumalalta kruunajaisten kautta. Valmistettiin täysin uudet kruunajaisarvoesineet eli regaalit. Kruunun valmisti Tukholmassa flaamilainen kultaseppä Cornelis ver Weiden, joka oli ollut Eerikin kultaseppä vuodesta 1559 lähtien.

Eerik kutsui pian valtiopäivät koolle. Arbogan säädöksillä vuonna 1561 hän rajoitti velipuoliensa valtaoikeuksia, joille Kustaa I Vaasa oli myöntänyt suuria herttuakuntia. Kruunajaisissa luotiin valtakuntaan uudet aatelisarvot kreivi ja vapaaherra. Hän vakiinnutti valtaansa perustamalla erityisen kuninkaallisen hovioikeuden ja säätämällä uuden perustuslain vuonna 1562, joka määritteli aateliston sotilaalliset velvoitteet eli ratsupalveluksen.[1]

Eerikin tärkein ulkopoliittinen tavoite oli vapauttaa Ruotsin Itämeren kauppa Tanskan hallinnasta. Hän etsi ensin liittolaisia ​​Länsi-Euroopasta ja mahtiaan lisätäkseen Eerik yritti kosia Englannin kuningatar Elisabet I:tä, mutta sai rukkaset.[1] Kosiomatkalla Englannissa oli lähettiläänä hänen velipuolensa Juhana, ja epäonnistuneen kosinnan on arveltu olleen eräs syy Eerikin ja Juhanan huononeville keskinäisille väleille. Elisabetin jälkeen Eerik käänsi huomionsa Skotlannin kuningatar Maria Stuartin suuntaan, mahdollisesti kiristääkseen tätä. Per Brahe ja Charles de Mornay edistivät hänen kosintaansa matkustamalla Skotlantiin ​​vuoden 1562 alussa. Kesäkuussa Eerik sai vielä puolisoaan Frans II:ta surevalta leskeltä virallisen hylkäyksen. Eerik aloitti avioliittoneuvottelut Hessenin prinsessa Kristinan (1543–1604) kanssa heinäkuussa 1562. Aviolittoneuvottelut keskeytyivät helmikuussa 1564, kun yksi Eerikin Elisabet I:lle lähettämistä rakkauskirjeistä löytyi. Kristinan tyttärestä Holstein-Gottorpin prinsessa Kristinasta tuli myöhemmin Eerikin nuorimman veljen Kaarle IX:n toinen puoliso. Eerik liittyi kuningas Kristian II:n tyttären Tanskan prinsessa Christinan tyttären, Lothringenin prinsessa Renatan (1544–1602) kosijoiden joukkoon tähtäimenään saada perintöoikeudet Tanskan maihin tämän kautta.

Eerik XIV, Steven van der Meulen (attr.) 1561.

Vuonna 1561 Eerik määräsi Klaus Kristerinpoika Hornia valtaamaan Tallinnan. Hornin retkikunta saapui Tallinnaan maaliskuussa 1561 ja onnistui taivuttelemaan paikallisen raadin luovuttamaan kaupungin.[2] Saatuaan näin valloitettua Ruotsille Viron Eerik jatkoi valloituksia Liivinmaan suuntaan jättäen Juhanan syrjään päätöksistä.[2]

Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan kuningas Sigismund II Augustin sisaren Katarzyna Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kosiomatkan Juhana oli tehnyt Ursus Finlandicus (Suomen Karhu) -nimisellä laivalla.[2] Talvella 1563 veljekset ajautuivat sanasotaan keskenään. Saman vuoden keväällä Eerik yritti saada Juhanan saapumaan Tukholmaan. Juhanan aatelisista koostuvat neuvonantajat yrittivät saada Juhanan sopimaan riidan veljensä kanssa, mutta Juhana ei katsonut voivansa suostua sopimukseen.[2] Tämän johdosta luottamusmiehet Henrik Klaunpoika Horn ja Herman Fleming siirtyivät ruotsalaisten puolelle.[2]

Samoihin aikoihin Ruotsin kuningas oli kutsunut valtiopäivät koolle, jonka tuloksena Juhana tuomittiin valtakunnan kavaltajaksi.[2] Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Juhana tuomittiin menettämään henkensä, oikeutensa kruunuun ja maansa.[2] Juhana piti Turussa Heikinmessuilla 16. kesäkuuta 1563 voimakkaan puheen, jossa tuomitsi kuninkaan sisäpolitiikan kuin ulkopolitiikankin.[2] Juhana sai rahvaan väen puolelleen, mutta Eerikin puolelle asettuivat suomenkieliset papit, porvaristo ja talonpojat. Käytännössä kieliraja muodostui vedenjakajaksi osapuolten välillä.[2]

Eerik XIV, kaivertaja Frans Huys 1560.

Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan. Juhanalla oli vastassaan Hämeen linnaan ja Helsinkiin kokoontuneet kuninkaan kannattajat, joita oli yhteensä noin 10 000 miestä.[2] Juhana puolestaan sai kootuksi vain noin 1 200 miestä.[2] Juhana oli antanut Puolan kuninkaalle 120 000 taaleria ja saanut vastineeksi linnoja Liivinmaalta. Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi. Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Kuljettajana toimi kuninkaan luottamusmies Klaus Eerikinpoika Fleming. Matka oli kestänyt noin kaksi viikkoa, ja herttuaparia kohdeltiin ruhtinaille kuuluvin oikeuksin. Herttuapari kuljetettiin Gripsholmin linnaan, jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi.[2]

Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan kanssa. Sota kiristi kuninkaan ja aateliston välejä. Eerikin mielenterveys horjui entisestään. Toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta häntä vastaan. Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat. [1] Hänen neuvonantajansa Jöran Persson vangittiin rikoksesta.[1]

Eerik XIV, Domenicus Verwilt (attr.) 1561.

Eerik joutui sotaan Tanska-Norjan ja Lyypekin kanssa Turun linnan piirittämisen aikoihin. Sodan puhjettua tanskalaiset valloittivat Älvsborgin linnoituksen, joka oli ruotsalaisten ainoa maan länsipuolella sijaitseva satama saaden Ruotsin näin saarroksiin. Ruotsalaiset pärjäsivät merellä, mutta linnoitusta ei saatu valloitettua. Rauhansopimus tehtiin vuonna 1565.[2] Sopimuksessa Ruotsi lunasti Älvsborgin linnoituksen 150 000 taalerilla.[2] Puolan sotaa käytiin ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Hornin johdolla. Ruotsalaiset kykenivät tukemaan Liivinmaalla käytyä sotaa vain heikosti samanaikaisen Tanskan sodan vuoksi. Suomalaiset joukot kärsivät tappion vuonna 1567 puolalaisten sotajoukkojen puututtua asioihin.[2]

Eerik XIV:n kruunu, valtakunnanomena, avain ja valtikka. Kultasepät Cornelis ver Weiden, Hans Weidenrik ja Peter Holtswijller.

Erik XIV:lle tehty Ruotsin kuninkaan kruunu toimi sittemmin kaikkien myöhempien seuraajien kruunajaiskruununa. Viimeinen sillä kruunattu oli kuningas Oskar II vuonna 1873. Kustaa V:stä vuodesta 1907 lähtien samaa kruunua on pidetty esillä vain kruunajaisissa.

Eerik XIV sai järjestysnumeronsa Ruotsissa vallinneen goottilaisen historiankirjoituksen pohjalta. Siinä liioiteltiin Ruotsin suuruutta ja lueteltiin maan kuninkaat aina Nooasta alkaen. Hän sai inspiraationsa Johannes Magnuksen historiallisesta teoksesta Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus, joka sisälsi pitkän sarjan kuvitteellisia kuninkaita nimeltä Eerik ja Kaarle. Eerik XIV hyväksyi tämän historiallisena totuutena ja otti käyttöön korkean luvun XIV (14) hallitsijanumerokseen osoittaakseen Ruotsin pitkän ja loistavan historian. Hänen veljensä Kaarle IX teki samoin tullessaan kuninkaaksi). Hyväksytty Ruotsin hallitusmiesten luettelo ei sisällä kolmeatoista Erik-nimistä kuningasta ennen Eerik XIV:tä, vaan korkeintaan kahdeksan. Luku XIV ei myöskään seuraa tarkasti Johannes Magnuksen määrittämän hallituskauden pituutta, joka sisältää kaksitoista Erik-nimistä kuningasta, mutta ei sisällä Ruotsin kuningas Eerik Maununpoikaa.

Suhteet, avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, Georg von Rosenin maalaus vuodelta 1871. Kuvassa oikealla kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika.

Eerikillä on sanottu olleen lukuisia rakastajattaria, joista nimeltä tunnetaan Karin Jakobsdotter, Anna Larsdotter, Karin Pedersdotter, Sigrid Nilsdotter, Doredi Valentinsdotter, Britta ja Ingerd. Hän oli yrittänyt lukuisia kertoja solmia avioliittoa ulkomaalaisten ruhtinattarien kanssa. Kosijat palasivat rukkasten kera Ruotsiin kerta toisensa jälkeen. Tuona aikana Eerikillä oli useita jalkavaimoja ja aviottomia lapsia.

Lapset jalkavaimo Agda Persdotterin kanssa:

  • Virginia Eriksdotter (1559–1633), avioitui vuonna 1585 tai 1586 rälssimies, maaherra Håkan Knutsson Handin (k. 1633) kanssa.
  • Constantia Eriksdotter (1560–1649), avioitui kamarijunkkari Henrik Frankelinin (k. 1610) kanssa.
  • Lucretia Eriksdotter (1564–1574), kuoli 10-vuotiaana.

Lapset jalkavaimo Karin Jakobsdotterin kanssa:

  • nimeltä tuntematon lapsi, haudattiin vuonna 1565.

Vuonna 1565 Eerik tapasi talonpoikaistaustaisen Karin Månsdotterin, joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren, prinsessa Cecilian hovineidoksi. Karin oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli harvinaista tuon ajan naisille. Pian hänen tiedettiin olevan kuninkaan rakastajatar.

Eerik kuohutti Ruotsia menemällä vuonna 1568 naimisiin Karinin kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf eli Kustaa Eerikinpoika, joka avioliitossa syntyneenä olisi ollut kruununperimysjärjestyksessä seuraava, oli syntynyt 28. helmikuuta. Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen tapahtui 4. heinäkuuta 1568 Suurkirkossa Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina kruunattiin Suurkirkossa Ruotsin kuningattareksi.

Lapset Karin Månsdotterin kanssa:

  • Sigrid (1566–1633), julistettiin aviolapseksi kautta avioliiton kautta
  • Gustav (1568–1607), syntynyt avioliitossa
  • Henrik (1570–1574), syntynyt viraltapanon jälkeen vankeusaikana, kuoli 4-vuotiaana
  • Arnold (1572–1573), syntynyt viraltapanon jälkeen vankeusaikana, kuoli alle 2-vuotiaana

Skandaali ei ollut se, että Eerik oli mennyt naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, vaan se, että hän oli tehnyt tästä kuningattaren ja kruunannut hänet. Tämä haaste hänen veljilleen ja aatelille osoittautui hänen viimeiseksi provokaatiokseen aikansa tiukkaa yhteiskuntarakennetta vastaan.[3] Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan.

Vuonna 1568 aatelisto – yhdessä kuninkaan veljien Johanin (III) ja Kaarlen (IX) kanssa – nousi kapinaan ja vangitsi Eerikin.[3] Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III, ja Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, aluksi Tukholman Tre Kronor linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä, ja vain Karin sai hänet rauhoittumaan.

Henkilö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eerik XIV vankeusaikanaan tekemä piirros Strabonin De situ orbis teoksen nimiösivulle.

Eerik XIV oli erittäin lahjakas, ja poikkeuksellisen hyvä koulutus oli kehittänyt hänen luonnollisia kykyjään. Ranskalainen hovissa ollut lähettiläs kuvaili häntä seuraavasti:[4]

Ruotsin kuningas on erittäin komea prinssi, vankkarakenteinen ja huomattavan lahjakas ja kätevä kaikessa. Äidinkielensä lisäksi hän puhuu erinomaista saksaa ja latinaa sekä melko hyvää ranskaa. Hän on erittäin perehtynyt historiaan, loistava matemaatikko ja melko hyvä muusikko. Hän ymmärtää esitetyn erittäin helposti, vastaa osuvasti ja nopeasti ja nauttii keskusteluista niiden kanssa, jotka ymmärtävät puhua tärkeistä asioista. Usein hän sanoo heitä vastaan, ilmeisesti tutustuakseen paremmin heidän kekseliäisyyteensä ja arvostelukykyynsä.[4]

Eerik XIV vankeusaikanaan tekemä piirros Strabonin De situ orbis teoksen nimiösivulle.

Eerik rakasti kaikkea kaunista ja oli visuaalisesti suuntautunut. Hän nautti kuvataiteesta, maalasi itse ja soitti luuttua. Todiste hänen loistoa rakastavasta taidetajustaan ​​on Kalmarin linnan sisustus. Seinävaatteet, joiden aiheena on Ruotsin muinaishistoria ovat myös kuuluisia. Hän rakasti myös puutarhanhoitoa, jolle hän omistautui vapaa-ajallaan. Hänen Södermalmille Tukholmaan rakennuttamansa kasvihuone tuli kuuluisaksi jopa ulkomailla. Siellä kasvatettiin muun muassa viinirypäleitä ja pomeranssipuita. Kuningas nautti myös suuresti "lintutalostaan" Uppsalan linnassa.[4]

Eerik XIV:n sarkofagi Västeråsin tuomiokirkossa, päällä olleet regaalit, jotka Kustaa III siirrätti Juhana III:n haudalta Uppsalan tuomiokirkosta ovat kadonneet.

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Venäjän ja Ruotsin välinen sota, niin sanottu pitkä viha, vuonna 1570 syttyi, katsottiin Eerik uhaksi, jota venäläiset saattaisivat yrittää käyttää Ruotsin hajottamiseen sisältä käsin. Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana piti heitä uhkana itselleen, ja kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan.[5]

Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan, ja hänet ilmeisesti myrkytettiin helmikuussa 1577, mahdollisesti velipuolensa Juhanan käskystä. Eerik XIV kuoli 43-vuotiaana 26. helmikuuta 1577 Örbyshusin linnassa. Hänet haudattiin 1. huhtikuuta 1577 Västeråsin tuomiokirkkoon.

Kun Eerikin hauta avattiin vuonna 1958 ja hänen jäännöksensä tutkittiin, niissä havaittiin runsaasti arsenikkia.[5][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ylikangas, Heikki: ”Eerik XIV (1533–1577)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 448–451. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.11.2009.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Erik XIV | Reign of Terror, Mental Illness, Deposition | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 8.7.2025. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Suomen historian pikkujättiläinen, s. 148. WSOY 1987. ISBN 951-0-14253-0
  3. ↑ a b c King Erik XIV www.kungligaslotten.se. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Carl Grimberg: 303 (Svenska folkets underbara öden / II. Äldre Vasatiden 1521-1611) runeberg.org. Viitattu 17.2.2026. (ruotsiksi)
  5. ↑ a b Jansén, John-Erik: Erik den fjortonde var normalare än man trott. Hufvudstadsbladet, 9.5.2022, s. 17. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 9.5.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erik XIV hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)


Edeltäjä:
Kustaa Vaasa 		Ruotsin kuningas
1560–1568 		Seuraaja:
Juhana III
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eerik_XIV&oldid=23877141”