Siirry sisältöön

Cecilia Vaasa

Wikipediasta
Cecilia Vaasa
Ruotsin prinsessa ja
Baden-Rodemachernin rajakreivitär, Arbogan kreivitär
Tuntemattoman taiteilijan maalaus noin vuodelta 1620 Uppsalan yliopiston taidekokoelmassa, jonka sanotaan esittävän Cecilia Vaasaa.
Syntynyt 6. marraskuuta 1540
Tre Kronor -linna, Tukholma, Ruotsin valtakunta
Kuollut 27. tammikuuta 1627 (86 vuotta)
Bryssel, Yhdistyneet provinssit
Hautapaikka Pyhän Nikolain kirkko, Rodemack
Puoliso Kristoffer II (vih. 1564; k. 1575)
Lapset
  • Edvard Fortunatus
  • Gustav Kristoffer
  • Filip
  • Karl
  • Bernhard
  • Johan Karl
  • Charitas
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Margareeta Leijonhufvud
Uskonto luterilaisuus, roomalaiskatolisuus n. 1577 ->

Cecilia Vaasa (6. marraskuuta 1540 Tre Kronor -linna, Tukholma, Ruotsi – 27. tammikuuta 1627 Bryssel, Yhdistyneet provinssit) oli ruotsalainen aatelinen, Ruotsin prinsessa ja Baden-Rodemachernin rajakreivitär vuosina 1546–1575 ja Arbogan kreivitär vuosina 1572–1581.[1] Hän oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan ja tämän toisen vaimon Margareeta Leijonhufvudin tytär. Kaikista Kustaa Vaasan lapsista Cecilia oli neljänneksi vanhin.

Vuonna 1564 Cecilia meni naimisiin Baden-Rodemachernin rajakreivin Kristoffer II:n kanssa päästäkseen muuttamaan veljensä hovista pois ja matkustamaan Englantiin. Cecilian elämää leimasivat rahavaikeudet aina hänen kihlajaisistaan lähtien. Vaikka hänelle oli alun perin luvattu suuret myötäjäiset, hänen veljillään ei myöhemmin ollut varaa maksaa niitä hänelle kokonaan. Vuonna 1671 Cecilia pakeni perheineen Ruotsiin, jossa hän elätti itsensä johtamalla laivojen kaappaustoimintaa. Kristofferin kuoltua hänen sukulaisensa piilottivat asiakirjat, jotka koskivat Cecilian leskenoikeutta hallita Kristofferin maatiloja ja heidän vanhimman poikansa oikeuksia perijänä ja takavarikoivat sekä tilukset että Cecilian huomenlahjat.

Cecilia sai miehensä kanssa kuusi poikaa ja myöhemmin Espanjan kuninkaan lähetin Francisco de Erason kanssa yhden tyttären, jonka Cecilian sukulaiset kuitenkin lähettivät luostariin lapsen ollessa vielä nuori. Cecilia muutti Ruotsista pois pian sen jälkeen, kun hänen suhteensa Francisco de Erasoon tuli ilmi, ja asui vuosia eri paikoissa Euroopassa ajaen samalla perheensä asioita. Cecilian pojanpoika valloitti tilukset Baden-Rodemachernissa takaisin suvun omistukseen, kun Cecilia oli jo vanha.

Lapsuus, nuoruus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilia Vaasa syntyi Tukholman Tre Kronor -linnassa[2] Kustaa Vaasan[3] ja tämän toisen puoliso Margareeta Leijonhufvudin kolmanneksi vanhimpana lapsena. Hänellä oli vanhempi velipuoli Eerik, joka oli syntynyt Kustaa Vaasan ensimmäisessä avioliitossa, isoveli Juhana ja isosisar Katariina. Myöhemmin Kustaa ja Margareeta saivat seitsemän muuta lasta, joista viisi eli aikuisikään asti.

Vastuu Kustaa Vaasan lasten hoidosta oli Margareeta Leijonhufvudin äidillä Ebba Eriksdotter Vaasalla,[4] mutta tytärten kasvatuksesta vastasi kuningatar. Myös kuningattaren serkku Margareeta, taloudenhoitaja Birgitta Lass Andersson ja Kristina Gyllenstierna auttoivat lastenhoidossa. Kuningatar Margareeta Leijonhufvud kuoli elokuussa 1551 Cecilian ollessa 10-vuotias, minkä jälkeen Kristina Gyllenstierna huolehti tytöistä muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tyttöjen tädit Birgitta ja Märta Leijonhufvud muuttivat lapsineen kuninkaanlinnaan hoitamaan tyttöjä kunnes heidän isänsä meni naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.[5]

Kustaa Vaasa kirjoitti paljon ohjeita ja kirjeitä liittyen siihen, kuinka lapsia tuli hoitaa ja miten he parhaiten pysyisivät terveinä. Kuninkaan mielestä oli tärkeää, että hänen tyttärensä oppisivat enemmän kuin ajalle tavallisia naisten töitä, kuten ompelua. Sisartensa tavoin myös Cecilia oppikin kelvollisen yleissivistyksen sekä puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia, saksaa ja ranskaa,[2],mikä ei ollut tavallista tuon ajan ylhäissukujen tyttäriltä. Heidän käytöskasvatuksensa seuraili Baldassare Castiglionen kirjassa Hovimies olevaa opastusta. Useimmat tyttäristä, ehkä myös Cecilia, oppivat laulamaan, soittamaan erilaisia instrumentteja ja tanssimaan hovitansseja.[4]

Kesällä 1556 kuningas kävi samaan aikaan neuvotteluja niin 15-vuotiaan Cecilian kuin hänen sisartensa Katariina Vaasan ja Anna Vaasankin naittamisesta. Cecilian sulhasehdokkaita olivat saksalaiset Simmernin kreivi Ludvig ja Pfalz-Veldenzin kreivi Georg Johann. Sulhasehdokkaille lähetettiin Kustaa Vaasan tyttäristään maalauttamat miniatyyrimuotokuvat ja hovirunoilija Molleruksen heistä kirjoittamat imartelevat kuvaukset.[6] Cecilia oli tunnettu kauneudestaan,[3] ja eräässä runossaan hovirunoilija kuvasi latinaksi hänen lumivalkoista otsaansa, auringon lailla loistavia silmiään, ruusujakin kauniimpia ihania huuliaan, ja kultaa kirkkaammin kimaltelevia kiharoitaan.[4] Tytärten myötäjäisiksi kuningas lupasi 100 000 riikintaaleria, mikä oli tuon ajan mittapuulla erittäin anteliasta. Suuret myötäjäiset olivat Kustaa Vaasan tapa antaa tyttärilleen arvoltaan herttuakuntaa vastaava lahja, sillä kaikki hänen poikansa saivat oman herttuakunnan. Ne myös lisäsivät tyttöjen kiinnostavuutta avioliittomarkkinoilla.[6]

Vadstenan linnan skandaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Itä-Friisian kreivi Edzard II vieraili vuonna 1558 Ruotsissa avioliittosopimuksen viimeistelläkseen, hän sai valita, ottaisiko kihlatukseen 17-vuotiaan Cecilian vai hänen isosisarensa Katariinan. Kreivi halusi tavata ehdokkaat, mutta Kustaa Vaasan mukaan se ei ollut ruotsalaisten tapojen mukaista. Lopulta kreivi sai kuitenkin keskustella tunnin ajan yhtä aikaa molempien prinsessojen kanssa. Puolen tunnin kuluttua keskustelusta hän päätyi valitsemaan Katariinan.[7]

Katariinan ja Edzardin häät olivat 1. lokakuuta 1559. Häihin oli kutsuttu myös sulhasen nuorempi veli, Itä-Friisian kreivi Johann II (1538–1591). Cecilia ja Johann ihastuivat toisiinsa. Marraskuussa Katariina ja Edzard lähtivät Itä-Friisiaan matkaseuranaan Cecilia ja Johann. Matkalla he pysähtyivät Vadstenan linnassa, jossa heidän oli tarkoitus pitää joulujuhlat yhdessä tyttöjen veljien Eerikin ja Magnusin kanssa.[8][9][10]

Skandaali sai alkunsa kun linnan vartija näki rakastuneen kreivi Johannin kiipeävän köysitikkaiden avulla ikkunasta Cecilian kamariin, "kolmena tai neljänä" yönä.[11][2][12] He ilmoittivat siitä Eerikille, sillä hän oli sisaruksista vanhin ja vastuussa linnassa. Hän päätti ottaa miehen kiinni itse teosta. Parin yön päästä Johann kiipesi jälleen Cecilian huoneeseen, jolloin vartijat ryntäsivät paikalle ja ottivat pelkässä paidassa olevan, housuttoman miehen kiinni.[13] Sen jälkeen hänet vangittiin[14] 14. joulukuuta linnan torniin Eerikin kuulusteltavaksi.[11]

Muutaman päivän päästä tapahtuneesta Eerik lähetti kreivi Johannin Tukholmaan, jossa kuningas lähetti hänet edelleen Örbyhusin linnaan vangittavaksi ja uhkasi kreiviä kuolemantuomiolla.[13] Sen jälkeen myös Katariina, Edzard ja nuorin veli Magnus asetettiin kotiarestiin Västeråsin linnaan, kun taas Cecilia päätyi Tukholmaan kuninkaan puhuteltavaksi.[15] Kuningas Kustaa Vaasa syytti poikaansa Eerikiä siitä, että tämä kohteli sisartaan kuin porttoa,[13] antoi tiedon levitä ja paisua skandaaliksi, sillä hän oli vanhimpana lapsena ja poikana ollut vastuussa linnassa. Hän koki lasten saattaneen hänet ja Ruotsin häpeään ja pelkäsi, että hänen tytärtensä maine oli tapahtuneen jälkeen pilalla eivätkä he pääsisi koskaan naimisiin.[11]

Kuningas, Johannin sukulaiset sekä Brandenburgin vaaliruhtinaan, Hallen piispan, Kleven herttuan ja Lüneburgin herttuoiden lähettiläät keskustelivat Ruotsissa kuukausia siitä, miten heidän tulisi menetellä kreivi Johannin suhteen. Lopulta he päättivät, että Johannin oli vannottava Kustaa Vaasan edessä polvillaan, ettei linnassa ollut tapahtunut mitään sopimatonta eikä hän kostaisi Ruotsissa kokemaansa kohtelua.[15] Hänet vapautettiin vasta vähän ennen kuninkaan kuolemaa[13] sukulaistensa ja useiden pohjoissaksalaisten ruhtinaiden tekemien esirukousten jälkeen.[2] Hänet vapautettiin 10. lokakuuta 1560 ja hän sai palata takaisin Itä-Friisiaan.[15] Tapahtumasta syntynyt skandaali sai nimekseen "Vadstenan metakka" (ruots. Vadstenabullret). Kreivi Johann II ei koskaan avioitunut.[2]

Eerik XIV:n hovissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa kuoli 29. syyskuuta 1560. Vastasynnyttänyttä Katariinaa lukuun ottamatta kaikki Kustaa Vaasan tyttäret olivat osana surusaattoa, kun hänen ruumispaarinsa ja kuningattarien arkut kuljetettiin 17. joulukuuta 1560 Uppsalaan. Matka kesti kolme päivää ja välillä saattajat yöpyivät Sollentunassa ja Alsikessa. Cecilia oli muiden sisarustensa tavoin paikalla myös velipuoli Eerik XIV:n kruunajaisissa 29. kesäkuuta 1561, jossa siskokset tekivät kansainvälisen ensiesiintymisensä. Kruunajaistilaisuudessa ja sitä seuranneissa juhlissa kun oli paikalla ulkomaisten hallitsijahuoneiden ruhtinaita ja edustajia, muun muassa puolalainen kreivi Jan Tenczynski. 21-vuotias kreivi rakastui Ceciliaan ja lähetti italialaisia muusikoita soittamaan hänen ikkunansa alle serenadeja. Linnan päällikkö ajoi muusikot pois, sillä ilta-aikaan tapahtuva soittaminen häiritsi kuningasta. Eerik siitä huolimatta tuki kreivin ja Cecilian suhdetta, sillä hän oli pelännyt, että skandaalin jälkeen Cecilia ei pääsisi naimisiin.[16]

Cecilia asui kruunajaisten jälkeen Tukholman linnassa, jossa velipuoli Eerik piti häntä ja hänen muita naimattomia sisariaan silmällä. Hän halusi skandaalin jälkeen suojella heidän mainettaan, mutta Cecilia valitti monista hänen päättämistään käytännöistä hovissa. Eerik puolestaan kuuli usealta henkilöltä, kuinka Cecilia vietti aikaa "kunniallisten ja hyödyllisten" henkilöiden sijaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli kyseenalainen maine.[17]

Historiankirjoitusten mukaan vaikuttaa siltä, ettei kuningas Eerik XIV täysin luottanut sisarpuoliinsa. Vuonna 1563 siskokset pitivät oleskelutiloissaan Eerikin tietämättä juhlia. Kun Eerik sai kuulla niistä, hän keskeytti juhlat ja alkoi riidellä Cecilian kanssa. Riidan jälkeen kuningas rauhoittui, skoolasi sisartensa kanssa ja poistui. Myöhemmin hän kuitenkin nuhteli hovimestaria ja sisarten kaitsijaa, ja paria kuukautta juhlien jälkeen kuningas päätti uusista, prinsessojen elämää rajoittavista käytännöistä hovissa. Niiden mukaan prinsessat eivät saaneet ottaa yöaikaan vieraita vastaan tai poistua linnasta ilman saattajaa yöaikaan tai varhain aamulla. Heidän piti elää säästäväisemmin eivätkä he esimerkiksi saaneet hakea käteistä rahaa tai kalliita kankaita ilman hovimestarin tai kaitsijan lupaa. He eivät saaneet myöskään ottaa vastaan tai lähettää viestejä, ottaa vastaan valituskirjeitä tai vetoomuksia kuninkaan puheille pyrkiviltä ihmisiltä ilman kaitsijan lupaa tai muutenkaan puuttua Eerikin vastuualueeseen kuuluviin asioihin:[17][18] aiemmin samana vuonna Eerik XIV oli vanginnut velipuolensa Juhanan, jonka puolelle sisaret olivat asettuneet ja vedonneet Eerikiä vapauttamaan hänet.[19]

Kihlaus ja vapautus veljen holhouksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen kreivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1562 kreivi Juhana Tenczynski oli kosinut Ceciliaa, mutta heidän suhteensa ei edennyt kihlausta pidemmälle. Syyskuussa 1563 kreivi lähti jälleen matkalle Ruotsiin mukanaan rahat virallista kosintaa ja häitä varten. Tanskalaiset kuitenkin vangitsivat kreivin kesken matkan. Hän sairastui vankilassa Kööpenhaminassa kuumetautiin ja kuoli kolmen kuukauden kuluttua.[18] Samana vuonna Cecilia oli toisaalta aloittanut kirjeenvaihdon Englannin kuningatar Elisabet I:n kanssa ja kirjoittanut hänelle tammikuussa 1563 lähettämässään kirjeessä, että Eerik oli pakottanut hänet hyväksymään kreivin kosiskelun ja pyysi Elisabetia suostuttelemaan Eerikin päästämään hänet matkustamaan Englantiin. Cecilia halusi omien sanojensa mukaan viettää Elisabetin hovissa jonkin aikaa ennen naimisiin menoa,[20] ja hän oli jopa alkanut opettelemaan englantia.[18]

Avioliitto ja matka Englantiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cecilia Vaasa, Baden-Rodemachernin kreivitär kuvattuna medaljongissa 1570.

Kuningas Eerik XIV oli keväällä 1561 lähettänyt diplomaatti Nils Gyllenstiernan Englantiin alun perin omia kosioaikeitaan varten. Vuonna 1563 Gyllenstierna palasi Ruotsiin ja ilmoitti silloin, että korkeassa asemassa Englannissa oleva Arundelin jaarli halusi kosia Ceciliaa. Jaarli oli Ceciliaa 30 vuotta vanhempi, mutta hän oli varakas ja kuningatar Elisabetin suosiossa. Kosinta vaikuttikin osaltaan Cecilian matkustushaluihin Englantiin.[18]

Cecilian ja Elisabetin yrityksistä huolimatta Eerik ei antanut hänelle lupaa matkustaa Englantiin. 23-vuotias Cecilia katsoi, että hänen ainoa keinonsa päästä matkalle oli naida saksalainen herttua tai kreivi. Hän päätyi lopulta menemään kesäkuussa 1564 naimisiin 27-vuotiaan Baden-Rodemachernin rajakreivi Kristoffer II:n kanssa, joka alkoi värvätä palkkasotureita ulkomailta Eerikin palvelukseen. Marraskuussa 1564[21] Cecilia ja Kristoffer aloittivat matkansa Englantiin, jossa Cecilian oli tarkoitus puhua Elisabet I:lle, että Eerik XIV halusi naida tämän ja yrittää saada englantilaisia merirosvoja lähtemään Itämerelle kaappaamaan saksalaisia ja tanskalaisia laivoja. Matkan aikana Cecilia tuli myös raskaaksi.[18][1]

Pysähdyspaikalla Preussissa Cecilia teki työtä veljensä Johanin vapauttamiseksi. Hän keskusteli veljestään myös sisarensa Katariinan kanssa laivan pysähtyessä Itä-Friisiassa. Kristofferin valtakunta oli köyhä,[2] ja varat hupenivat matkan aikana nopeasti. Pysähdyspaikoilla Cecilian olikin lisäksi yritettävä lainata rahaa joko sukulaisiltaan tai pankkiireilta.[18]

Matkaseurueen piti yrittää kolme kertaa matkustaa viimeinen etappi Calais'sta Doveriin, sillä ensimmäisellä kahdella kerralla myrskyt ajoivat laivat takaisin Calais'hin. Syyskuussa 1565 he saapuivat viimein Englantiin. Tuolloin Cecilia oli jo viimeisillään raskaana.[18]

Englannissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doverissa seuruetta vastassa oli kuningattaren lähettämä valtuuskunta, joka vei heidät Lontooseen. Matkalaiset lepäsivät pari päivää kunnostetussa ja kuningattaren omilla huonekaluilla kalustetussa Bedford Housessa, jonka jälkeen saapui Lontooseen virallisesti 11. syyskuuta 1565. Niin Cecilia kuin hänen kuusi hovineitoaankin olivat pukeutuneet näyttävästi, ja paikalla ollut Espanjan suurlähettiläs kuvaili näkyä suurin sanoin.[22] Muutaman päivän Lontoossa oleskelun jälkeen[22] Cecilia ja Kristoffer tapasivat kuningattaren Bedford Housessa, jossa he keskustelivat pitkällisesti. Jo tapaamista seuraavana päivänä Cecilia synnytti esikoispoikansa, joka sai kuningattaren ehdotuksen mukaan nimen Edvard Fortunatus. Kastetilaisuus oli Westminsterin kappelissa.[18]

Noin kuukauden Lontoossa oleskelun jälkeen Cecilia ja Kristoffer kirjoittivat Eerikille, miten neuvottelut hänen naimakaupoistaan etenivät. Kirjeen sävy oli hyvin positiivinen, koska he halusivat pitää kuninkaan tyytyväisenä. Samoihin aikoihin Cecilia puhui kuningattarelle Juhanan vapauttamisesta ja sai hänet lähettämään vetoavan kirjeen Eerikille.[22]

Eerik oli ennen häitä luvannut Kristofferille maksaa Cecilian myötäjäiset hänelle kolmessa erässä, mutta Kristoffer ei ollut saanut vielä niistä ensimmäistäkään. Hänen oli velkojensa takia lopulta poistuttava jo marraskuussa 1565[22] Englannista hankkimaan rahaa muualta. Cecilia otti lisää lainoja ja panttasi korujaan jäätyään yksin Englantiin, ja hänen taloudellisesta asemastaan juoruttiin myös Englannin hovissa. Maaliskuussa 1566 Kristoffer joutui velkavankeuteen yritettyään ensin valepukuisena salakuljettaa Cecilian ja pojan maasta, mutta Lontoon saksalaiset kauppiaat lunastivat hänet vapaaksi kuningattaren suostuttelemina. Sen jälkeen Cecilian ja Kristofferin velkojat vahtivat Bedford Housea ja huutelivat ja vaativat rahojaan pariskunnalta aina, kun he poistuivat asunnostaan. Cecilia valitti kuningattarelle siitä, kuinka hänen alamaisensa kohtelivat Ceciliaa ja Kristofferia kuin rahvasta, ja vaati rangaistusta velkojille.[18] Useita velkojia pidätettiinkin.[22]

Cecilian ja Kristofferin velat olivat yhteensä 10 000 puntaa, joiden maksamista varten kuningatar antoi heille 3 500 puntaa. Cecilia joutui silti huhtikuussa panttaamaan lisää vaatteitaan ja loputkin koruistaan päästäkseen perheensä kanssa kotimatkalle Baden-Rodemacherniin. Doverissa kaksi englantilaista liikemiestä, joille Cecilia oli velkaa, sai tullin takavarikoimaan hänen laivansa ja kymmenen kirstua arvotavaroita. Cecilia oli raivoissaan, kirjoitti muistiin kaikki takavarikoidut tavarat ja vaati liikemiehille ankaraa rangaistusta. Sen jälkeen he pääsivät poistumaan maasta.[18] Cecilia piti jatkossakin yhteyttä Espanjan suurlähettilääseen, joka oli auttanut Ceciliaa turvaamaan etunsa hänen ollessaan tekemisissä velkojien kanssa. Hän myös lähetti kuningattarelle useamman kirjeen, joissa hän valitti Elisabetin alamaisten käytöksestä häntä kohtaan.[22]

Arbogan kreivitär

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat viisi vuotta Cecilia ja Kristoffer viettivät perheineen Baden-Rodemachernissa, jossa he alkoivat remontoida linnaansa. Rahojen loppuminen kuitenkin keskeytti työt. Heidän toinen poikansa Gustav Kristoffer syntyi elokuussa 1566 heidän jo ollessaan tiluksillaan, ja hänen jälkeensä pariskunta sai vielä kolme poikaa, joista Bernhard kuoli pian syntymänsä jälkeen.[23]

Vuonna 1568 Cecilian veli Juhana III nousi Ruotsin valtaistuimelle. Vuonna 1569 Cecilia kirjoitti tälle, kuinka hän pelkäsi perheensä turvallisuuden puolesta Alban herttuan vainoamisen takia, ja halusi palata Ruotsiin. Alban herttuan ja Espanjan kuningas Filip II:n joukot tuhosivat Baden-Rodemachernin kreivikunnan ympäristöä, ja Cecilian häälahjoja oli takavarikoitu. Se vaikutti omalta osaltaan perheen jo ennestään huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Rahapulassaan Cecilia jopa pyysi kuningatar Elisabet I:ltä rahaa sitä vastaan, että Kristoffer kävisi kauppaa englantilaisilla vaatteilla ja pariskunta pyysi Kristofferin isoveljeltä apua tilanteeseen. Kumpikaan ei auttanut heitä. Tanskalaiset sotilaat sieppasivat Cecilian ensimmäisen kirjeen Juhanalle, mutta usean kirjeen jälkeen Juhana antoi perheelle lopulta luvan tulla Ruotsiin.[23]

Vuonna 1571 Cecilia ja Kristoffer pakenivat Kalmariin nuorimpien lastensa Filipin ja Karlin kanssa. Kuusivuotias Edvard Fortunatus oli joko mukana matkalla tai perheen maatilalla Luxemburgissa. Eri lähteissä on eri tiedot asiasta. Gustaf Kristoffer oli sairas ja syntymästään lähtien osittain halvaantunut, ja hänet Cecilia jätti sisarensa Katariinan hoitoon Itä-Friisiaan. Perhe asui Kalmarin linnassa viisi kuukautta, jonka jälkeen Juhana antoi Cecilialle läänitykseksi Arbogan sekä lisäksi metsäläänityksiä ja myötäjäistensä osasuoritukseksi sotalaivan. Myöhemmin Cecilia vaihtoi saamansa laivan suurempaan ja sai toisenkin laivan. Hän käytti aluksia kaapparitoiminnassa, jossa hänellä oli lupa ryöstää Narvaan liikennöiviä laivoja, sillä Ruotsi oli sodassa Moskovan Venäjän kanssa ja laivojen kaappaus häiritsi kaupankäyntiä Narvassa. Laivojen kaappaus olikin myös Juhanalle hyödyksi. Aluksista saamansa saaliin Cecilia säilytti omistamassaan Skenäsin linnassa. Lisäksi kaapparitoiminta varmisti Cecilian toimeentulon Ruotsissa, sillä Kristoffer oli joutunut palaamaan Baden-Rodemacherniin eikä Juhanalla ollut vielä varaa maksaa Cecilian myötäjäisiä.[23][24] Cecilia piti Arbogassa suurta hovia.[2]

Salaliitto Juhana III:tta vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilian kaapparitoiminta oli menestyksekästä. Samaan aikaan Juhana III menetti luottamustaan häneen, sillä vangittu velipuoli Eerik XIV oli yhä elossa ja Juhana pelkäsi, että Cecilia oli liittoutunut Eerikin kanssa ja juoni Juhanaa vastaan. Hän käski Tukholman linnan päällikköä olemaan päästämättä sisartaan linnaan, ellei Juhana itse ollut siellä.[24] Vuoden 1573 alkupuolella hän ei päästänyt Ceciliaa ja tämän sairastunutta poikaa Edvard Fortunatusta Tukholmaan sillä tekosyyllä, että kaupungissa oli liikkeellä kulkutauti ja siellä saattaisi olla ulkomaalaisten takia levottomuuksia. Todellisuudessa Juhana olisi itse halunnut olla sinä ajankohtana kaupungissa.[23]

Syksyllä 1573 Eerik XIV:n uskottu valtaneuvos Charles de Mornay tosiaan johti salaliittoa Juhanaa vastaan. Salaliittolaiset suunnittelivat, että Juhana murhattaisiin eräässä skotlantilaisille palkkasotureille järjestetyssä läksiäisjuhlassa, minkä jälkeen Eerik vapautettaisiin, kruunu siirtyisi joko hänelle tai Kaarlelle ja Charles de Mornay paljastaisi, mihin Eerik oli piilottanut kulta-aarteen. On epäselvää, kenelle kruunu olisi siirtynyt. Suunnitelma epäonnistui, koska de Mornay unohti antaa palkkasotureille merkin toimia. Nykyään tutkijat pitävät mahdollisena, että muun muassa Cecilia olisi kuulunut Charles de Mornayn salaliittoon.[23][24]

Charles de Mornay teloitettiin syyskuussa 1574, minkä jälkeen Juhana III kiristi turvatoimia Ceciliaa vastaan kieltämällä häneltä pääsyn myös Vadstenan ja Stegeborgin linnoihin. Lisäksi kuningas määräsi Itä-Götanmaan käskynhaltijan pitämään sisartaan silmällä.[24]

Kaapparitoiminnan jatko ja puolison kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilian suhde Juhana III:een ei muutenkaan ollut tuohon aikaan hyvä, ja he riitelivät paljon.[23] Esimerkiksi vuonna 1574 Cecilia sai erityisen arvokkaan saaliin kolmesta saksalaislaivasta, joita hänellä ei ollut lupaa kaapata. Kuningas käytti tapahtunutta ja Cecilian kaappariluvan voimassaoloajan umpeutumista syynä pidättää hänet. Cecilia vietiin Tukholmaan ja Juhana takavarikoi hänen saaliinsa. Cecilia oli aiemminkin samana vuonna rikkonut sopimusta kaappaamalla ruotsalaisia laivoja, mutta oli tuolloin joutunut vain palauttamaan saaliin oikeille omistajilleen. Tukholmassa sisarukset riitelivät: Cecilian mielestä hän ei Baden-Rodemachernin rajakreivittärenä edes ollut Juhanan alamainen, mistä hyvästä Juhana poisti läänityksen Cecilian omistuksesta. Cecilia valitti asiasta valtaneuvostolle ja huomautti, ettei hänen myötäjäisiään ollut vieläkään maksettu kokonaan. Hän lupasi pysyä Arbogasta poissa, jos hän saisi loput myötäjäisistään ja ne 16 000 riikintaaleria, jotka puoliso Kristoffer oli käyttänyt sotilaiden palkkaamiseen Juhanalle.[23][24] Muut sisarukset asettuivat Cecilian puolelle ja vetosivat hänen ja tämän lasten puolesta. Lopulta Juhana III palautti läänityksen Cecilian omistukseen, joskaan ei mielellään: kuninkaan mielestä Cecilia oli antanut paljon syytä läänityksen takavarikointiin.[23][24]

Kristoffer II kuoli 2. elokuuta 1575[1] maatilallaan Saarenmaalla 38-vuotiaana. Sen jälkeen hänen sukulaisensa takavarikoivat sekä Cecilian huomenlahjat että asiakirjat, jotka todistivat Edvard Fortunatuksen oikeudet perillisenä ja Cecilian lesken oikeudet saada osa Kristofferin maatiloista hallintaansa. Arbogaan kantautuneiden huhujen mukaan Kristofferin sihteeri oli muuttanut testamenttia ja pakottanut Kristofferin allekirjoittamaan sen näyttämättä tälle muutoksia, mikä mahdollisti sukulaisten teon. Jo samana talvena Cecilia pidätytti sihteerin. Keväällä 1576 Cecilian lähetti vieraili Baden-Rodemachernin linnassa, mutta linnanvouti oli vannonut uskollisuutta linnan uusille isännille eikä päästänyt lähettiä sisään. Kristofferin sukulaiset olivat ottaneet tilukset haltuunsa.[25]

Cecilia kaappasi vielä vuonna 1577 erään tanskalaisaluksen.[23]

Katolisuuteen kääntyminen ja suhde Francisco de Erason kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1577 Antonio Possevino saapui Ruotsiin tapaamaan Juhanaa paavin legaattina. Hän oli virallisesti kuitenkin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin lähetti.[25] Juhana III pyrki lähentämään suhdettaan katolisen kirkon kanssa, sillä hänen puolisonsa Puolan prinsessa Katariina Jagellonica oli roomalaiskatolilainen ja saanut äidiltään perinnöksi Italiasta kaksi ruhtinaskuntaa, jotka kuitenkin olivat joutuneet espanjalaisten miehittämiksi. Juhana toivoikin, että jos hän osoittaisi kiinnostusta katolisuuteen, Katariinan vaatimukset saisivat Italiassa voimakkaampaa kannatusta.[24] Myös Cecilia pyrki pitämään hyvät välit keisarin ja Espanjan kuninkaan kanssa, ja osaksi siksi hän kääntyi roomalaiskatolilaiseksi oletettavasti jo Possevinon vierailun yhteydessä.[25]

Lämmitellessään välejään katolilaisten kanssa Juhana sai yhteyden Espanjan kuningas Filip II:een, jonka kanssa hän alkoi suunnitella sotilasliittoa. Neuvotteluja varten kuningas lähetti kesällä 1578 Ruotsiin lähettiläänsä Francisco de Erason, jonka kanssa Cecilia aloitti suhteen.[24] De Eraso vieraili monta kertaa Cecilian luona Arbogan linnassa, ja Cecilia tuli raskaaksi. Lisäksi Cecilia lähetti Espanjan kuninkaalle sotatarvikkeilla varusteltuja laivoja hyvän tahdon osoituksena. Juhana III allekirjoitti Ruotsin ja Espanjan välisestä sotilasliitosta sopimuksen, jonka hän lähetti Espanjaan. Espanjan kuningas ei kuitenkaan vastannut siihen, mikä hermostutti kuningasta. Kun hän lisäksi sai tietää Cecilian ja lähettilään läheisistä väleistä, hän kävi epäluuloiseksi de Erasoa kohtaan. Juhana kyseli Cecilialta heidän kahden tekemisistään ja osoitti tyytymättömyytensä käyttäytymällä epäkohteliaasti lähettilästä kohtaan. Cecilia seisoi kuitenkin lujasti de Erason puolella.[25]

Lopulta Juhana vangitutti Erason syyttäen häntä maanpetoksesta ja kieltäen tätä pitämästä mitään yhteyttä Ceciliaan. Cecilian onnistui 17.–18. heinäkuuta 1579 välisenä yönä livahtaa vierailulle vankilaan, jossa de Erasoa pidettiin.[25] Kun Cecilian ja de Erason suhteen luonne paljastui ulkopuolisille, syntyi skandaali, sillä Cecilia oli uudelleen avioitumaton leski. Skandaalin saattelemana Cecilia poistui poikiensa kanssa[26] Ruotsista lopullisesti vuonna 1579, jokin aika[25] vankilavierailun jälkeen.[24] Cecilia synnytti joulukuussa 1579 tyttären. Samana vuonna myös Francisco de Eraso matkusti pois Ruotsista, ja kotimatkallaan Espanjaan hän vieraili Cecilian ja vauvan luona Rodemachernin linnassa. Tyttärestä tunnetaan vain hänen luostarinimensä Charitas, sillä Cecilian sukulaiset lähettivät hänet jo lapsena luostariin vastoin Cecilian tahtoa.[2][26][27]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilialla oli Ruotsista poistuttuaan vaikeuksia hankkia elantoaan, koska hänen ruotsalaisia läänityksiään oli vaikeaa johtaa ulkomailta käsin. Cecilian veljet pitivät puolestaan parempana, että hän pysyisi poissa Ruotsista.[2] Hän pyrkikin saamaan aviomiehensä ja poikiensa tilukset takaisin kiertelemällä Eurooppaa ja verkostoitumalla silmäätekevien ihmisten kanssa siinä toivossa, että nämä auttaisivat häntä.[24][28] Myös Juhana III pyrki kirjeenvaihdolla auttamaan Ceciliaa saamaan perheen omaisuuden takaisin. Cecilian hyväksi annettiin useita tuomioita ja suojeluskirjeitä, mutta päätöksiä ei lopulta pantu täytäntöön.[26]

Samaan aikaan Cecilian protestanttiset vastustajat pyrkivät likaamaan hänen mainettaan laittamalla Ceciliasta liikkeelle propagandalehtisiä ja juoruja. Yksi syistä juoruille oli Cecilian katolilaisuus. Erään juorun mukaan Cecilia omisti Belgiassa asuessaan bordellin. Cecilian kuvataan olleen noihin aikoihin köyhä ja surun rasittama, ja hän piti jatkuvasti vähemmän yhteyttä ruotsalaisiin sukulaisiinsa. Hänellä oli tosin hyvät suhteet veljenpoikaansa Sigismundiin.[2]

Vuonna 1588[1] Cecilian vanhin poika Edvard Fortunatus peri koko Baden-Badenin rajakreivikunnan. Myös Sigismund auttoi perhettä. Edvard Fortunatus kuitenkin velkaantui pahasti,[2] ja suku syrjäytti hänet sen jälkeen, kun hän oli myydä valtakunnan pankkiirille.[29] Vuonna 1595[1] eräs protestanttinen sukuhaara miehitti jälleen Baden-Badenin rajakreivikunnan.[26] Cecilian poika Filip vangittiin hänen yrittäessään vallata perheen tiluksia takaisin. Cecilian tiedetään yrittäneen useaan kertaan saada poikansa vapaaksi, muun muassa Regensburgin valtiopäivillä vuonna 1613,[28] joilla hän otti puheeksi myös tilusten miehityksen. Vuonna 1618 ollessaan 78-vuotias hän esitti Trierin arkkipiispalle valituksen perheensä omaisuuden hoidosta.[26]

Pyhän Nikolaoksen kirkko Rodemackissa.

Vuonna 1622[1] Cecilian kahdesta pojanpojasta vanhempi eli Vilhelm[2] valloitti takaisin perheen maat Badenissa ja sai vahingonkorvauksia pitkästä miehitysajasta. Cecilia muutti tämän jälkeen takaisin Rodemacherniin. Charitasta oli siirretty luostarista toiseen tavoitteena estää hänen ja Cecilian yhteydenpito. Cecilia ei pitkään tiennyt missä luostarissa tytär oli, mutta sai elämänsä loppupuolella ilmeisesti lopulta tavata hänet.

Cecilia Vaasa kuoli Brysselissä 86-vuotiaana tammikuussa 1627.[1] Hänet on haudattu Pyhän Nikolaoksen kirkkoon Rodemacherniin.[2]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilialle ja Kristofferille syntyi kuusi poikaa, joista yksi kuoli vauvana.[1] Hän lähetti poikansa Ruotsista poistuttuaan jesuiittojen koulutettaviksi Roomaan.[2]

Lisäksi hän sai yhden tyttären espanjalaisen lähettiläs Francisco de Erason kanssa Kristofferin jo kuoltua.[27] Tiedetään, että Cecilialla oli myös kaksi pojanpoikaa: Vilhelm ja Herman Fortunatus.[28]

Kristofferin kanssa:

  1. Edvard Fortunatus (16. syyskuuta 1565 – 18. kesäkuuta 1600),[1] avioitui Bredan kuvernöörin tyttären Maria van Eyckenin kanssa; kuoli tapaturmaisesti
  2. Gustav Kristoffer (13. elokuuta 1566 – 1609),[1] syntymästään asti sokea ja halvaantunut
  3. Filip (15. elokuuta 1567 – 5. marraskuuta 1620),[1] kuoli vankeudessa
  4. Karl (7. maaliskuuta 1569 – 1590),[1] kuoli 21-vuotiaana
  5. Bernhard (1570–1571),[27] kuoli alle 2-vuotiaana
  6. Johan Karl (1572–1599),[1] mahdollisesti Maltan ritari, kuoli asepalveluksen aikana

Fransisco de Erason kanssa:

  1. Charitas (joulukuu 1579 – 1629), [27] lähetettiin jo lapsena luostariin

Tiedetään, että Edvard Fortunatus meni naimisiin Bredan kuvernöörin tyttären Maria van Eyckenin kanssa. Edvard kuoli vuonna 1600 pudottuaan linnan kiviportaista alas ja katkaistuaan sen seurauksena niskansa.[28] Gustav Kristofferin elämästä tiedetään vain, että hän oli syntymästään asti sokea ja halvaantunut.[30] Filip vangittiin hänen yrittäessään vallata takaisin perheen tiloja Badenissa. Hän kuoli vankeudessa sairauteen. Cecilian tiedetään yrittäneen useaan kertaan saada poikansa vapaaksi, muun muassa Regensburgin valtiopäivillä vuonna 1613. Hän mainitsi asiasta kirjeitse myös Charitakselle.[28] Johan Karl saattoi olla aikuisiällään Maltan ritari. Hän kuoli asepalveluksen aikana[1] mahdollisesti keuhkotautiin.[30]

Kaunokirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Åberg, Jon Olof: En svensk konungadotter: (Cecilia af Vasa): romantiserad skildring. 1887. (ruotsiksi)
  • Kuylenstierna-Wenster, Elisabeth: Cecilia Wasa: historisk roman. 1907. (ruotsiksi)
  • Pontoppidan, Erik: Grevinnan av Arboga: roman om Cecilia Vasa. 1945. (ruotsiksi)
  • Perne, Martin: Cecilia Vasa: historisk roman. 1985. (ruotsiksi)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Landberg, Georg: ”Cecilia”, Svenskt Biografiskt Lexikon. Riksarkivet. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Cecilia Vasa Visit Västmanland. Viitattu 2.10.2022. (ruotsiksi)
  3. 1 2 Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 1 p.
  4. 1 2 3 Lindqvist 2016, s. 124–135.
  5. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, "En prinsessa blir till".
  6. 1 2 Lindqvist 2016, s. 165–167
  7. ↑ Lindqvist 2016, s. 171.
  8. ↑ Vadstenabullret Statens fastighetsverk. Arkistoitu 5.8.2017. Viitattu 25.6.2019.
  9. ↑ Lars-Olaf Larsson: Arvet efter Gustav Vasa : en berättelse om fyra kungar och ett rike, s. 36. Tukholma: Prisma, 2005. ISBN 9789151842035 (ruotsiksi)
  10. ↑ Cecilia Vasa (Gustavsdotter) historiska-personer.nu. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 10.9.2020.
  11. 1 2 3 Tegenborg Falkdalen 2010, s. 75–86.
  12. ↑ Carl Grimberg: 242 (Svenska folkets underbara öden / II. Äldre Vasatiden 1521-1611) runeberg.org. Viitattu 27.12.2025. (ruotsiksi)
  13. 1 2 3 4 Carl Grimberg: 243 (Svenska folkets underbara öden / II. Äldre Vasatiden 1521-1611) runeberg.org. Viitattu 27.12.2025. (ruotsiksi)
  14. ↑ Kastrering misstänkt straff för nattliga prinsessbesök Aftonbladet. Viitattu 25.6.2019. (ruotsiksi)
  15. 1 2 3 Lindqvist 2016, "Viimeinkin häät - ja metakka Vadstenassa".
  16. ↑ Lindqvist 2016, s. 185–196.
  17. 1 2 Tegenborg Falkdalen 2010, s. 100–104.
  18. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Lindqvist 2016, s. 216–226.
  19. ↑ Lindqvist 2016, s. 211–212.
  20. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, s. 108.
  21. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, s. 119
  22. 1 2 3 4 5 6 Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilia i England".
  23. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilia återvänder till Sverige".
  24. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Lindqvist 2016, "Cecilia - Arbogan merirosvokuningatar".
  25. 1 2 3 4 5 6 Tegenborg Falkdalen 2010, "Den fromma markgrevinnan".
  26. 1 2 3 4 5 Tegenborg Falkdalen, Karin: Cecilia, prinsessa skbl.se. 8.3.2018. Viitattu 2.10.2022. (ruotsiksi)
  27. 1 2 3 4 Cecilia Vasa - Historiesajten historiesajten.se. Viitattu 2.1.2021.
  28. 1 2 3 4 5 Tegenborg Falkdalen 2010, "Cecilias sista år".
  29. ↑ Lindqvist 2016, s. 263.
  30. 1 2 Stålberg, Wilhelmina & Berg, P. G.: Anteckningar om svenska qvinnor, s. 88-89. Tukholma: P. G. Berg, 1864. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cecilia_Vaasa&oldid=24207944”