Kaarle XVI Kustaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarle XVI Kustaa
Crafoord Prize D81 9141 (42282165922) (cropped).jpg
Kuningas Kaarle XVI Kustaa toukokuussa 2018.
Great coat of arms of Sweden.svg Ruotsin kuningas
Valtakausi 15. syyskuuta 1973 –
Kruunajaiset 19. syyskuuta 1973
Edeltäjä Kustaa VI Aadolf
Kruununprinsessa Victoria
Pääministeri Olof Palme
Thorbjörn Fälldin
Ola Ullsten
Ingvar Carlsson
Carl Bildt
Göran Persson
Fredrik Reinfeldt
Stefan Löfven
Magdalena Andersson
Ulf Kristersson
Syntynyt 30. huhtikuuta 1946 (ikä 76)
Ruotsi Hagan linna, Solna
Puoliso Silvia Sommerlath (vih. 1976)
Lapset Kruununprinsessa Victoria
Prinssi Carl Philip
Prinsessa Madeleine
Koko nimi
Carl Gustaf Folke Hubertus
Suku Bernadotte
Isä Prinssi Kustaa Aadolf
Äiti Prinsessa Sibylla
Uskonto Ruotsin kirkko
Nimikirjoitus Carl XVI Gustaf of Sweden Signature.svg

Kaarle XVI Kustaa (alk. Carl Gustaf Folke Hubertus, ruots. Carl XVI Gustaf, s. 30. huhtikuuta 1946) on ollut Ruotsin kuningas vuodesta 1973 lähtien. Kaarle XVI Kustaan vanhemmat olivat Ruotsin prinssi Kustaa Aadolf (1906–1947) ja Saksi-Coburg-Gothan suvun Sibylla (1908–1972). Kuningas Kaarle XVI Kustaalla ei vuoden 1974 perustuslakiuudistuksen jälkeen ole ollut poliittista valtaa.[1]

Kaarle XVI Kustaa on pisimpään Ruotsia hallinnut kuningas. Vuonna 2018 hän ohitti Maunu Eerikinpojan, joka nousi valtaistuimelle 1319 ja hallitsi 44 vuotta ja 222 päivää.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntyessään Kaarle Kustaa sai Jämtlandin herttuan arvonimen. Maata hallitsi tuolloin hänen 90-vuotias isoisoisänsä Kustaa V, ja Kaarle Kustaa oli kruununperimysjärjestyksessä kolmas isoisänsä Kustaa VI Aadolfin ja isänsä Kustaa Aadolfin jälkeen. Kaarle XVI Kustaan toinen isoisä oli englantilainen prinssi Charles Edward, joka menetti arvonimensä ja ryhtyi myöhemmällä iällä natsiksi Saksassa. Kun Kaarle Kustaan oli vuoden ikäinen, hänen isänsä kuoli vuonna 1947 lento-onnettomuudessa. Kun hänen isoisänsä Kustaa VI Aadolf nousi valtaistuimelle vuonna 1950, nelivuotiaasta Kaarle Kustaasta tuli Ruotsin kruununperijä.[3]

Ruotsin kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Kustaa nousi Ruotsin valtaistuimelle 19. syyskuuta 1973 isoisänsä kuoltua 15. syyskuuta. Väliin jääneen sukupolven vuoksi hän oli kuninkaaksi tullessaan vasta 27-vuotias. Kaarle XVI Kustaan kansainvälisesti tunnetuin edustustehtävä on Nobel-palkintojen jako, minkä lisäksi hän jakaa Tukholmassa vuosittain myös Polar Music Prize -palkinnon. Kuninkaan nimipäivä 28. tammikuuta ja syntymäpäivä 30. huhtikuuta ovat Ruotsissa virallisia liputuspäiviä. Kaarle XVI Kustaan motto on För Sverige – I tiden[4].

Kaarle Kustaa meni naimisiin Silvia Sommerlathin kanssa 19. kesäkuuta 1976, jolloin Silviasta tuli Ruotsin kuningatar.[5]

Kaarle Kustaa asuu Drottningholmin linnassa Tukholman ulkopuolella. Hän harrastaa metsästystä ja autoilua ja on myös innokas urheilusukeltaja. Hän otti osaa muun muassa kuuluisan Kronan-hylyn tutkimiseen.lähde?

Kaarle XVI Kustaa on tehnyt Suomeen kuusi valtiovierailua, vuosina 1974, 1983, 1996, 2003, 2009 ja 2015. Neljään viimeksi mainittuun vierailuun osallistui myös kuningatar Silvia ja vuosina 1996 ja 2003 myös kruununprinsessa Victoria. Lisäksi Kaarle XVI Kustaa ja Silvia ovat osallistuneet muun muassa Tampereen kaupungin 200-vuotisjuhliin vuonna 1979, Ruotsinsalmen taistelun 200-vuotisjuhlaan Kotkassa vuonna 1990 ja Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhliin vuonna 2006. Kesäkuussa 1978 he vierailivat Neuvostoliitossa ensimmäisinä Ruotsin kuninkaallisina.lähde?

Vuonna 2019 kuningas vapautti kahden nuoremman lapsensa lapset kaikista kuninkaallisista velvollisuuksista. Näin ollen prinssi Carl Philipin ja prinsessa Madeleinen lapset eivät enää saa hovin ylläpitoa, mutta kuningashuonetta koskevat opiskelu- ja työrajoitukset eivät myöskään enää koske heitä. Kuninkaan lapsenlapset saavat myös pitää tittelinsä ja ovat edelleen vanhoilla paikoillaan kruununperimyksessä.[6]

Paljastuskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa marraskuussa 2010 ilmestynyt paljastuskirja Carl XVI Gustaf – Den motvillige monarken, jonka kirjoittajat ovat Thomas Sjöberg, Deanne Rauscher ja Tove Meyer, sai viestimissä runsaasti julkisuutta. Paljastukset ovat osin nimettömiä. Kirjan toimittajista Tove Meyer erotettiin Ruotsin radiosta, kun tieto hänen osuudestaan kirjan tekoon tuli julki.[7] Dagens Nyheterin mukaan Ruotsin radio perusteli irtisanomista sillä, ettei sen työntekijä voi salata uutisarvoista tietoa ensisijaiselta työnantajaltaan. Toimittajat ilman rajoja -järjestö ei pitänyt työnantajan perusteluje Meyerin irtisanomiselle riittävinä.[8] Kirjan mukaan Kaarle XVI Kustaa on sekaantunut laittomuuksiin, ja että hän ei tahtoisi olla kuningas (mistä tulee kirjan nimi, vapaasti käännettynä 'vastahakoinen monarkki'). Lisäksi kirjassa väitetään hänellä olleen useita avioliiton ulkopuolisia suhteita, joista myös kuningatar Silvia on ollut tietoinen. Kirjassa esitettyjen väitteiden todenmukaisuudesta ei ole tietoa.lähde?

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin hallitsijana Kaarle Kustaa on automaattisesti kaikkien ruotsalaisten ritarikuntien suurmestari, eli "herra ja mestari" (ruots. herre och mästare).[9] Lisäksi kuninkaalle on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunniamerkit:

Kruununperimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kruununprinsessa Victoria, Länsi-Götanmaan herttuatar (s. 1977)
  2. Prinsessa Estelle, Itä-Götanmaan herttuatar (s. 2012)
  3. Prinssi Oscar, Skånen herttua (s. 2016)
  4. Prinssi Carl Philip, Värmlannin herttua (s. 1979)
  5. Prinssi Alexander, Södermanlandin herttua (s. 2016)[25]
  6. Prinssi Gabriel, Taalainmaan herttua (s. 2017)[26]
  7. Prinsessa Madeleine, Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar (s. 1982)
  8. Prinsessa Leonore, Gotlannin herttuatar (s. 2014)
  9. Prinssi Nicolas, Ångermanlandin herttua (s. 2015)
  10. Prinsessa Adrienne, Blekingen herttuatar (s. 2018)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Swedish monarchy sweden.se. 15.11.2022. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  2. King Carl XVI Gustaf now Sweden's longest serving monarch Sveriges Radio. 27.4.2018. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  3. Carl 16. Gustaf Den Store Danske. 2022. Viitattu 20.11.2022. (tanskaksi)
  4. Svenska regenters valspråk Sveriges Kungahus. Arkistoitu 11.5.2016. Viitattu 30.4.2016. (ruotsiksi)
  5. Kuningatar Silvia 75 vuotta – hovin voimanainen kertoo elämänsä iloista ja suruista yle.fi. Viitattu 20.11.2022.
  6. Inget apanage men "större frihet att forma sin egen framtid" - så här blir det för de 5 kungliga barnbarnen som utesluts ur kungahuset Svenska YLE. 7.10.2019. Viitattu 20.11.2022. (ruotsiksi)
  7. Anna-Liina Kauhanen: Paljastuskirja kuninkaasta kuohuttaa Ruotsissa. Helsingin Sanomat 4.11.2010, s. B5.
  8. Ruotsin kuningas ei paina skandaalikirjan väitteitä villaisella 3.11.2010. Ilta-Sanomat.
  9. Ordnar Kungahuset. 2022. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah H.M. Konungen Kungahuset. 2022. Viitattu 19.11.2022. (ruotsiksi)
  11. Modtagere af danske dekorationer Kongehuset. 2022. Viitattu 19.11.2022. dk
  12. Order of the Dannebrog (Dannebrogordenen) Tallinn Museum of Orders of Knighthood. 15.6.2018. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  13. a b Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2022. Viitattu 19.11.2022. (viroksi)
  14. Orðuhafaskrá Forseti Íslands. 2022. Viitattu 19.11.2022. (islanniksi)
  15. Le onorificenze della Repubblica Italiana Palazzo del Quirinale. 2022. Viitattu 19.11.2022. (italiaksi)
  16. Tildelinger av ordener og medaljer Det norske kongehus. 2022. Viitattu 19.11.2022. (norjaksi)
  17. a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2022. Viitattu 19.11.2022. (portugaliksi)
  18. III. Otras disposiciones (es) Boletín Oficial del Estado. 1983. Viitattu 19.11.2022. (espanjaksi)
  19. III. Otras disposiciones (pdf) Boletín Oficial del Estado. 1979. Viitattu 19.11.2022. (espanjaksi)
  20. ประกาศสำนักนายกรัฐมนตรี เรื่อง พระราชทานเครื่องราชอิสริยาภรณ์แด่สมเด็จพระราชาธิบดีคาร์ลที่ ๑๖ กุสตาฟ และสมเด็จพระราชินีซิลเวียแห่งราชอาณาจักรสวีเดน ratchakitcha.soc.go.th. 2003. Viitattu 19.11.2022. (thaiksi)
  21. ประกาศสำนักนายกรัฐมนตรี เรื่อง พระราชทานเครื่องราชอิสริยาภรณ์อันเป็นสิริยิ่งรามกีรติ ลูกเสือสดุดีชั้นพิเศษ และเหรียญลุกเสือสดุดี ประจำปี ๒๕๕๑ ratchakitcha.soc.go.th. 2009. Viitattu 19.11.2022. (thaiksi)
  22. Указ Президента України від 29 вересня 2008 року № 870/2008 Офіційний вебпортал парламенту України. 2008. Viitattu 19.11.2022. (ukrainaksi)
  23. Указ Президента України від 19 березня 1999 року № 261/99 Офіційний вебпортал парламенту України. 1999. Viitattu 19.11.2022. (ukrainaksi)
  24. Bundeskanzler Anfragebeantwortung an die Präsidentin des Nationalrats (pdf) (s. 457) Parlament. 2012. Viitattu 19.11.2022. (saksaksi)
  25. Madeleine putoaa kruununperimysjärjestyksessä: Carl Philipin ja Sofian poika kiilaa ohi iltalehti.fi. Viitattu 21.4.2016.
  26. Parkkari, Jani: Ruotsin pikkuprinssin nimi julkistettiin: Gabriel Carl Walther 4.9.2017. Yle. Viitattu 7.9.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1749-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi Edeltäjä:
Kustaa VI Aadolf
Ruotsin kuningas
1973−
Seuraaja:
(nykyinen)