Hänellä oli neljä sisarusta. Hän oli erityisen läheinen vuotta nuoremman veljensä, prinssi Hubertuksen (1909–1943) kanssa ja pysyi tämän uskottuna aikuisenakin. Veli osallistui Sibyllan häihin ja pysyi lähellä morsianta vihkimisen ajan.[3] Prinssi Hubertus palveli kuriirilentäjänä itärintamalla.[4][5][6] Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat hänen koneensa alas 26. marraskuuta 1943 Mostyssa, nykyisessä Ukrainassa.[7][6] Prinsessa Sibylla oli järkyttynyt suosikkiveljensä kuolemasta. Vuonna 1946 hän sai pojan, kauan odotetun Ruotsin kruununperillisen, ja antoi pojalle nimeksi Carl Gustaf Folke Hubertus.
Sibylla kävi ensin koulua kotiopettajien johdolla kotona ja lähti sitten opiskelemaan lukioon Coburgin Alexandrinenschuleen. Sen jälkeen hän halusi tulla sisustussuunnittelijaksi ja opiskeli lyhyen aikaa Kunstgewerbeschulen taidekoulussa Weimarissa.[8]
Sibyllan ollessa yhtenä morsiusneitona serkkunsa, lady May Cambridgen häissä Lontoossa vuonna 1931, hänen pikkuserkkunsa, Ruotsin prinsessa Ingrid esitteli hänet veljelleen Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolfille, ja he ihastuivat toisiinsa. He menivät kihloihin Callenbergin linnassa Coburgissa 16. kesäkuuta 1932, ja heidät vihittiin ensin siviilivihkimyksellä Veste Coburgin linnassa 19. lokakuuta ja uskonnollisessa seremoniassa 20. lokakuuta 1932 Moritzkirchessä samassa kaupungissa.[2][1]
Sulhasen isä ei voinut polittisista syistä osallistua julkisiin kirkkohäihin Coburgissa. Morsiamen isä, herttua Karl Eduard, oli julkisesti vaatinut Adolf Hitlerin valintaa Saksan valtakunnankansleriksi. Hitler piti ajatuksesta näiden kahden hallitsijasuvun avioliitosta.[8]
Prinssipari muutti asumaan Hagan linnaanTukholmaan, ja heille syntyi vuosina 1934–1943 neljä tytärtä, niin kutsutut ”Hagan prinsessat” (ruots.Hagasessorna) sekä poika:[2]
Ruotsalaiset toivottivat saksalaisprinsessan lämpimästi tervetulleeksi: Sibyllan kunniaksi luotiin hajuvesi – ja keitetty makkara. Hänen ainoa tehtävänsä oli synnyttää miespuolinen kruununperillinen. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa: hän synnytti neljä tytärtä. Ilman poikaa kruununperimyslinja ei ollut varma. Levottomuudet lisääntyivät – eikö Sibylla voinut synnyttää poikia? Jopa hallitus oli häneen ärsyyntynyt.[8]
Yleinen vastenmielisyys saksalaisia kohtaan kohdistui häneen etenkin toisen maailmansodan aikana.[1] Syytöskirjeistä ja uhkauksista tuli arkipäivää. Sibyllaa vastaan järjestettiin erilaisia mielenosoituksia.[1] Prinsessaa oli nuorempana kuvattu avoimeksi ja eloisaksi henkilöksi, mutta ajan myötä hän muuttui hiljaiseksi ja varautuneeksi.[1] Sekä prinsessa että prinssi Kustaa Aadolf yrittivät luoda myönteisen suhteen lehdistöön, mutta se oli vaikeaa.[9]
Puoliso Kustaa Aadolf kuoli lento-onnettomuudessa Kööpenhaminan Kastrupin lentokentällä Tanskassa 26. tammikuuta 1947, kun hän oli palaamassa metsästysmatkalta Hollannista.[2] Yhtäkkiä prinsessa jäi yksin viiden lapsen kanssa ja kertoi harvinaisessa haastattelussa että "maa pakeni jalkojeni alta".[2] Kaarle XVI Kustaa on myöhemmin aikuisena kertonut,lähde? miten heidän elämänsä muuttui isän kuoltua ja miten perhe muutti vuonna 1950 Tukholman kuninkaanlinnaan Hagan linnasta. Lastenhoitaja Ingrid 'Nenne' Björnbergistä tuli Sibyllan läheinen ystävä lasten ollessa pieniä. Nuorin lapsi Kaarle Kustaa oli vasta vuoden ikäinen isän kuollessa.[2]
Prinsessa Sibyllan ja perintöprinssi Kustaa Aadolfin kirkkohäitä edeltänyt siviilivihkimys Coburgissa 1932: äärimmäisenä vasemmalla morsiamen isä Karl Eduard, sulhasen isä kruununprinssi Kustaa Aadolf; morsiuspari, oikealla prinsessa Louise ja morsiamen äiti, Viktoria Adelheid.Prinsessa Sibylla, puoliso Kustaa Aadolf ja lapset vuonna 1946
Aviomiehensä kuoltua prinsessa Sibylla eli lastensa kanssa ja heidän vuokseen. Hän jatkoi edustustyötään vuodesta 1950 lähtien kuningas Kustaa VI Aadolfin vierellä ja hänestä tuli ”valtakunnan ensimmäinen nainen” kuningatar Louisen kuoltua 7. maaliskuuta 1965. Tämä arvonimi prinsessa Sibyllalla säilyi hänen kuolemaansa asti.[2] Myös aikuistuvat tyttäret osallistuivat äitinsä rinnalla edustamiseen.[1]
Prinsessa oli ulkoilmaihminen ja liikkui mielellään luonnossa. Kiinnostuksen luontoa kohtaan hän antoi perintönä lapsilleen, varsinkin Kaarle Kustaalle, joka oli myös aktiivinen partioliikkeessä. Kukat, maalaus ja autoilu olivat prinsessalle mieluisia.[2] Hän sisusti mielellään kesäasuntoaan Hagabergissä Sollidenin lähellä Öölannissa.[2]
Kun hänen äitinsä, herttuatar Viktoria Adelheid kuoli vuonna 1970, Sibyllasta tuli noin 200 miljoonan Ruotsin kruunun perinnön myötä Ruotsin rikkain nainen.[10]
Prinsessa Sibylla oli sulkeutunut persoonallisuus. Aikuisina lapset ovat kertoneet, kuinka vähän he puhuivat äidilleen isästään ja tämän kuolemasta. Samoin Sibyllan omasta saksalaisesta suvusta puhuminen oli perheessä tabu.[1]
Prinsessa Sibylla kuoli syyskuussa 1972 leikattuun suolistosyöpään 64-vuotiaana marraskuussa 1972.[11][1] Hänet on haudattu puolisonsa viereen Kungliga begravningsplatsenin hautausmaalle Solnaan.[2]
Prinsessa Sibylla lapsineen 1950-luvullaLantbruksveckan avajaiset 1955: kuningatar Louise, vanhin tytär prinsessa Margareta ja prinsessa Sibylla
.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sibylla (Ruotsin prinsessa) Wikimedia Commonsissa
