Holstein-Gottorp (suku)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Holstein-Gottorp on eurooppalainen hallitsijasuku, alkujaan tanskalaisen Oldenburgin hallitsijasuvun haara. Se hallitsi Holstein-Gottorpin herttuakuntaa vuosina 1544–1773, Ruotsia vuosina 1751–1818, Oldenburgin suurherttuakuntaa (alkuaan herttuakuntaa) vuosina 1773–1918 ja Venäjän keisarikuntaa vuosina 1762 sekä 1796–1917.

Suvun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suku polveutuu Tanskan kuningas Fredrik I:n nuorimmasta pojasta Adolfista, jolle annettiin vuonna 1544 Holstein-Gottorpin herttuan arvo. Suku jakautui myöhemmin neljään sukuhaaraan.[1] Vanhimman sukuhaaran päämies, Holstein-Gottorpin herttua Karl Peter Ulrich, jonka äiti oli venäläinen suuriruhtinatar Anna Petrovna, valittiin vuonna 1762 Venäjän keisariksi nimellä Pietari III kun alkuperäinen Romanovin hallitsijasuku oli sammunut. Vaikka Pietari III:n hallitsijakausi jäi lyhyeksi, kaikki Venäjän keisarit vuonna 1796 valtaan tulleesta Paavali I:stä lähtien olivat hänen jälkeläisiään ja Holstein-Gottorpin suku oli siten tosiasiassa Venäjän keisarisukuna vuoteen 1917, vaikka käyttikin siellä nimeä Romanov.[2][1]

Vuonna 1751 Ruotsin kuninkaaksi valittu Aadolf Fredrik edusti suvun erästä nuorempaa haaraa. Hänen sukunsa hallitsi Ruotsia vuoteen 1818, jolloin kruunu siirrettiin Bernadotten suvulle. Ruotsalaisen sukuhaaran viimeinen miespuolinen edustaja oli vuonna 1877 kuollut Kustaa IV Aadolfin poika, Vaasan prinssi Kustaa.[3] Vuosina 1814–1818 suku hallitsi myös Ruotsin kanssa personaaliunionissa ollutta Norjaa.[1]

Holstein-Gottorpin herttuan arvo oli siirtynyt Pietari III:n keisariksi tulon yhteydessä hänen pojalleen Paavalille, joka vuonna 1773 luovutti sopimuksella herttuakuntansa Tanskalle ja sai vastineena Oldenburgin herttuakunnan ja Delmenhorstin.[4] Hän lahjoitti ne samana vuonna isoisänsä serkulle, Ruotsin kuningas Aadolf Fredrikin veljelle Fredrik Augustille, joka sai seuraavana vuonna Oldenburgin herttuan arvon. Holstein-Gottorpit hallitsivat sen jälkeen Oldenburgia, vuodesta 1815 suurherttuakuntana ja vuodesta 1871 osana Saksan keisarikuntaa.[1] Suvun viimeinen hallitsija oli vuonna 1918 vallankumouksella syrjäytetty Oldenburgin suurherttua Fredrik August II.

Suvun hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oldenburgin hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitsijanimenä vuoteen 1774 kreivi, vuosina 1774–1829 herttua, vuodesta 1829 suurherttua.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 597–600 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017.
  2. Romanov dynasty (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.9.2017.
  3. Nordisk familjebok (1909), s. 1030 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017.
  4. Nordisk familjebok (1909), s. 1025 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.9.2017.