Holstein-Gottorp
Holstein-Gottorp eli herttuallinen Holstein oli nykyisen Saksan ja Tanskan alueella vuosina 1544–1773 sijainnut, ajoittain itsenäinen herttuakunta, joka oli useasti Ruotsin liittolaisena sodassa Tanskaa vastaan. Holstein-Gottorpiksi kutsuttiin Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien niitä osia, joita Holstein-Gottorpin herttuat hallitsivat suvereenisti. Samojen herttuakuntien muita osia hallitsivat Tanskan kuningas tai Tanskalle uskolliset Oldenburg-suvun herttuat ja kreivit. Holstein-Gottorpia hallinnut Oldenburgien haara, Holstein-Gottorpin suku, nousi myöhemmin myös monen muun valtion valtaistuimelle.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schleswig ja Holstein olivat kuuluneet Tanskan kuninkaille keskiajalta lähtien. Vuonna 1490 molemmat herttuakunnat jaettiin kuningas Kristian I:n poikien kesken segebergiläiseen ja gottorpilaiseen alueeseen, jotka nimettiin Segebergin ja Gottorpin linnojen mukaan. Vuonna 1544 Gottorpin alue ja Holstein-Gottorpin herttuan arvo annettiin kuningas Fredrik I:n nuorimmalle pojalle Aadolfille, josta tuli myös Holstein-Gottorpin suvun kantaisä. Osa kuninkaan toiselle pojalle Hansille annetuista alueista yhdistettiin Aadolfin läänitykseen, kun Hans kuoli lapsettomana vuonna 1580.[1]
Muut osat Schleswigistä ja Holsteinista jäivät Tanskan kuninkaiden suoraan alaisuuteen (kuninkaallinen Holstein), joskin osa niistä lohkottiin läänityksiksi kruunulle uskollisena pysyneelle Sönderborg-Augustenborgin sukuhaaralle, ja eräästä alueesta muodostettiin itsenäinen Rantzaun kreivikunta. Holstein-Gottorpin suku sitä vastoin loi 1600-luvun aikana naimakauppojen kautta tiiviit suhteet Ruotsin kuningashuoneeseen, joten herttuakunnasta tuli Ruotsin liittolainen ja Tanskan vihollinen useissa sodissa. Vuoden 1658 Roskilden rauhassa Tanska joutui tunnustamaan sen suvereniteetin Schleswigissä.[1] Tanska miehitti pääosan Holstein-Gottorpista Pohjan sodassa vuonna 1659, Skoonen sodassa vuosina 1676–1679 ja myös rauhan aikana vuosina 1684–1689, mutta joutui jokaisella kerralla lopulta perääntymään ja tunnustamaan herttuakunnan suvereniteetin uudelleen.[2]
Holstein-Gottorpin ja Ruotsin liittolaisuus ärsytti Tanskaa, koska se asetti Tanskan uhatuksi kahdelta suunnalta. 1690-luvun lopussa Holstein-Gottorpin oikeudesta pitää omaa armeijaa ja rakentaa linnoituksia syntyi Tanskan ja Ruotsin välinen kiista, jonka sovitteluun osallistui myös muita Euroopan suurvaltoja. Ruotsin päätös lähettää apujoukkoja herttuakuntaan vuonna 1699 myötävaikutti suuren Pohjan sodan puhkeamiseen seuraavana vuonna.[3] Kun sodassa tappioita kärsinyt Ruotsi ei enää kyennyt suojelemaan liittolaistaan, Tanska valtasi Holstein-Gottorpin jälleen vuonna 1713. Sen schleswigiläinen osa yhdistettiin vuonna 1721 virallisesti Tanskan kuninkaan alueisiin, mille Ruotsi oli antanut hyväksyntänsä vuoden 1720 Frederiksborgin rauhassa. Holstein-Gottorp käsitti nyt enää Holsteinin puolella sijainneet alueet.[1]
Holstein-Gottorpin herttua Karl Peter Ulrichista tuli vuonna 1762 Venäjän keisari nimellä Pietari III, jolloin herttuan arvo siirtyi hänen pojalleen Paavalille. Tämä vaihtoi herttuakunnan vuonna 1773 Tanskan kuninkaan kanssa niin sanotulla Tsarskoje Selon sopimuksella Tanskalle kuuluneeseen Oldenburgin herttuakuntaan. Tämän seurauksena loputkin Holstein-Gottorpista yhdistettiin suoraan Tanskaan.[1]
Holstein-Gottorpin herttuat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aadolf 1544–1586
- Fredrik II 1586–1587
- Filip 1587–1590
- Juhana Aadolf 1590–1616
- Fredrik III 1616–1659
- Kristian Albrekt 1659–1695
- Fredrik IV 1695–1702
- Kaarle Fredrik 1702–1739
- Karl Peter Ulrich (Venäjän Pietari III) 1739–1762
- Paavali I 1762–1773
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1909), s. 1024– (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 23.9.2017.
- ↑ Nordisk familjebok (1911), s. 1386 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Bengt Liljegren: Kaarle XII: Soturikuninkaan elämä, s. 60–62, 66–67 (suom. Matti Kettunen). Suomen Klassikkokustannus, Helsinki 2003. Alkuteos Karl XII: En biografi (2000).
| ||||||||||||||||||||||||
