Tanskan vastarintaliike

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tanskan vastarintaliike on yhteisnimitys niille tanskalaisille ryhmille, jotka muun muassa sabotaasi-iskuilla ja salamurhilla taistelivat natsi-Saksan miehitystä vastaan toisen maailmansodan aikana. Taistelutoimintaan osallistui vain pieni osa tanskalaisista[1]

Vastarinnan käynnistyminen oli Kaksi suurinta järjestöä olivat Holger Danske ja BOPA (Borgerlige Partisaner eli Porvarilliset partisaanit)[1]. Holger Danskissa oli noin 350 jäsentä, joista 64 surmattiin. Liikkeet tekivät itsekin surmatöitä, joiden uhreina oli erityisesti ilmiantajina pidetyjä tanskalaisia[1]. Holger Dansk teki yli sata sabotaasi-iskua ja tappoi noin 200 natsien kanssa yhteistyötä tehnyttä tanskalaistalähde?. BOPA, joka nimestään huolimatta oli alun perin kommunistinen järjestö[1], teki noin tuhat iskua. BOPAn perustajat olivat tanskalaisia Espanjan sisällissodan veteraaneja. BOPAssa oli noin 160 jäsentä, joista 38 sai surmansa.lähde? BOPA teki kesäkuun 1944 loppupuolella Riffelsyndikatet-asetehtaaseen niin voimakkaan pommi-iskun, että tehtaan toiminta pysähtyi lopullisesti[1].

Merkittävä toimija oli Danska frihetsråd, joka perustettiin 16. syyskuuta 1943. Järjestö toimi eri ryhmien toiminnan koordinaattorina, jakoi niille liittoutuneiden Tanskaan toimittamia aseita ja piti yllä maanalaista tiedotusverkostoa julkaisemalla lehtiä ja lentolehtisiä.lähde?

Saksalaisten tappio ja heidän vetäytymisensä Tanskasta keväällä 1945 ei aiheuttanut niin suurta kaaosta ja koston kierrettä kuin monissa muissa miehitetyissä maissa. Joitakin tanskalaisten keskinäisiä yhteenottoja kyllä oli.[1]

Tanskan ja Norjan vastarintaliikkeet[1]
Tanska Norja
Taisteluissa kuolleita 850 500
Saksalaisten teloittamia 102 400
Saksaan viedyt juutalaiset 480 (joista 52 kuoli) 900 (joista 700 kuoli)
Saksaan vietyjen kokonaismäärä 6 000 (joista 600 kuoli) 8 000 (joista 2 000 kuoli)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Jacob Sörensen: Taistelu Saksaa vastaan. Historialehti, 2010, nro 11, s. 18–25. Somero: Storia Kustannus oy. ISSN 1795-4215.