Kuudennen liittokunnan sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuudes liittokunta (1813-1814) oli Yhdistyneen kuningaskunnan johtama liittokunta Ranskan ensimmäistä keisarikuntaa vastaan. Mukana olivat Itävalta, Preussi ja muita saksalaisvaltioita sekä Portugali, Espanja, Ruotsi ja Venäjä. Sodan tuloksena Ranskan keisari Napoleon I karkotettiin Elballe ja Bourbon-suku palasi Ranskan valtaistuimelle.

Liittokunnan muodostumisen syy oli se, että Venäjän keisarikunta ei pysynyt kaupallisten etujensa vastaisessa mannermaasulkemuksessa Ranskan haluamalla tavalla, mikä oli tämän kannalta välttämätöntä taloudellisen kriisin aikaansaamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Napoleon päätti pakottaa Aleksanteri I:n mannermaasulkemukseen sodalla. Toisena tavoitteena oli Puolan vapauttaminen Venäjän vallasta Ranskasta ulko- ja puolustuspoliittisesti riippuvaiseksi valtioksi. Puolalaiset osallistuivat Ranskan Venäjän sotaretkeen 100 000 sotilaan voimin.

Venäjän sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Isänmaallinen sota

Noin 700000 Ranskan suuren armeijan sotilasta hyökkäsi Venäjälle 23. kesäkuuta 1812 valloittaen Moskovan, mutta joutui huollon vuoksi peräytymään, koska Aleksanteri I ei suostunut rauhaan, vaan Venäjä jatkoi puolustustaisteluaan. Vietettyään liian kauan Moskovassa odottamassa Aleksanteri I:n rauhantarjousta tai antautumista, tuli talvi huollon kannalta liian aikaisin. Vetäytyessään venäläiset olivat käyttäneet poltetun maan taktiikkaa vaikeuttaakseen ranskalaisten huoltoa. Lisäksi Venäjän sotaretki oli luonteeltaan laajempi kuin ajankohdan sodat: myös armeijaan värväämättömät talonpojat taistelivat ranskalaisia vastaan.

Ranskalaisten tappio Venäjällä

Tämän kansansodan luonteen vuoksi on venäläisessä historiankirjoituksessa Napoleonin sotaretkestä Venäjälle käytetty nimeä isänmaallinen sota sen laajaperäisen luonteen vuoksi. Ranskalaisten vetäydyttyä venäläisjoukot osallistuivat taisteluihin vielä Keski- ja Länsi-Euroopassa, mikä tutustutti ne länsimaisiin instituutioihin. Vertailukohdan saaminen venäläisen yhteiskunnan piirteisiin synnytti uudistusvaatimuksia ja dekabristikapinan myöhemmin.

Sota Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleon kokosi uuden armeijan, joka aiheutti 2. toukokuuta 1813 Lützenissä ja 20.-21. toukokuuta Bautzenissa liittoutuneille 40000 miehen tappiot. Taistelut taukosivat 4. kesäkuuta tehtyyn aselepoon,jonka aikana kumpikin osapuoli kokosi joukkojaan.

Aselevon päättyessä 13. elokuuta Napoleon aloitti etenemisen. Hän aiheutti Dresdenissä tappion liittoutuneille kärsien itse vain vähäistä mieshukkaa. Ratsuväen puute esti kuitenkin takaa-ajon ja siten voiton hyödyntämisen. Leipzigin "kansojen taistelussa" 16.-19. lokakuuta Napoleonin joukot kärsivät tappion, mutta ne kykenivät järjestäytyneeseen vetäytymiseen alueelta.

Sota Iberian niemimaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota Tanskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudes liittokunta päättyi Pariisin kaupungin antautumiseen ja Napoleonin pakoon 1814. Koska hän kuitenkin palasi valtaan sadan päivän keisarikunnan ajaksi 1815, muodostettiin seitsemäs liittokunta samalta kuudennen liittokunnan pohjalta Napoleonin lopulliseksi kukistamiseksi.