Pohjoismaiden neuvosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjoismaiden neuvosto
Flag of the Nordic Council 2016.svg
Perustettu 1951
Päämaja Tanska Kööpenhamina, Tanska
Jäsenet viisi jäsenvaltiota
Viralliset kielet islanti, norja, ruotsi, suomi, tanska
Pääsihteeri Britt Bohlin ( Ruotsi)
Aiheesta muualla
www.norden.org

Pohjoismaiden neuvosto (lyhenne PN[1]) ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.

Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuodelta 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. Viime vuosina on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien ns. rajaesteiden poistamiseen.

Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.

Pohjoismaiden neuvoston työkielet ovat ruotsi, tanska ja norja. Suomi ja islanti on hyväksytty virallisiksi kieliksi ja se toteutettiin käytännössä vuoden 2020 alusta alkaen. Ruotsi on toinen Suomen virallisista kielistä ja Islannin kouluissa opiskellaan pakollista tanskaa.

1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö (EEC). Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta, koska Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä Suomen puolueettomuudelle. Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla. Ilman Suomen mukanaoloa idea ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.

Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Liittyi
 Tanska 1952
 Islanti 1952
 Norja 1952
 Ruotsi 1952
 Suomi 1955
 Grönlanti (liitännäisjäsen) 1984
 Färsaaret (liitännäisjäsen) 1970
 Ahvenanmaa (liitännäisjäsen) 1970

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Virka-aika Valtio
Emil Vindsetmo 19711973  Norja
Helge Seip 19731977  Norja
Gudmund Saxrud 19771982  Norja
Ilkka-Christian Björklund 19821987  Suomi
Gerhard af Schultén 19871989  Suomi
Jostein Osnes 19901994  Norja
Anders Wenström 19941996  Ruotsi
Berglind Asgeirsdóttir 19961999  Islanti
Frida Nokken 19992007  Norja
Jan-Erik Enestam 20072013  Suomi
Britt Bohlin 2014  Ruotsi

Puolueryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostossa toimii viisi pohjoismaista puolueryhmittymää: Konservatiivinen ryhmä, Keskiryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä ja Vapaa Pohjola. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään neljä jäsentä kahdesta maasta.[2] Norjan edistyspuolue ja Islannin Hreyfingin-puolueen edustaja toimivat ilman puolueryhmää.[3]

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (ruots. Ungdomens Nordiska råd, UNR) edustaa nuorten ääntä Pohjoismaiden neuvostossa. Toiminta rahoitetaan pääosin Pohjoismaiden neuvoston avulla.

UNR sai oman puheenjohtajiston vuonna 2002 ja on sen jälkeen vaikuttanut integroituna osana Pohjoismaiden neuvostossa tarkoituksenaan tuoda esiin nuorten ääntä ja heidän toivomaansa politiikkaa. UNR:n korkein päätöksentekoelin on UNR:n vuosittainen istunto, joka järjestetään joka vuosi viikonloppuna ennen Pohjoismaiden neuvoston istuntoa. Session lisäksi UNR:n puheenjohtajisto osallistuu Pohjoismaiden neuvoston kokouksiin. UNR:n puheenjohtajisto koostuu yhdeksästä jäsenestä, jotka tulevat kahdeksasta poliittisesta kattojärjestöstä sekä Pohjoismaiden Nuorten Liitosta, jolla on tarkkailijastatus.

UNR:n sihteeristö on Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallinnassa ja on sijoitettu Helsinkiin.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain viisi erilaista palkintoa: luonto- ja ympäristöpalkinnon sekä neljä kulttuuripalkintoa, joista uusin on 2012 perustettu lasten- ja nuortenkirjapalkinto, joka jaetaan ensimmäisen kerran vuonna 2013.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.4.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.6.2013.
  2. Tietoa puolueryhmistä Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  3. Puolueryhmiin kuulumattomat Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  4. Pohjoismaiden neuvostolta uusi kirjallisuuspalkinto 2.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjoismaiden neuvosto.