Islannin kieli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Islanti
  alue jossa islanti on pääkieli   alue jossa islanti on vähemmistökieli
  alue jossa islanti on pääkieli
  alue jossa islanti on vähemmistökieli
Oma nimi íslenska, íslenzka, íslensk tunga, íslenzk tunga
Tiedot
Virallinen kieli Islannin lippu Islanti
Puhujia n. 300 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Stofnun Árna Magnússonar í íslenskum fræðum[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
skandinaaviset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 is
ISO 639-2 isl
ISO 639-3 isl

Islannin kieli on skandinaavinen kieli, jota puhutaan etupäässä Islannissa. Islannin kielen kielioppi on hyvin samantyyppinen kuin saksan. Esimerkiksi alkuperäiset sijamuodot (nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi) ovat säilyneet kummassakin kielessä.

Islannin aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A, a – a
  • Á, á – á
  • B, b – bé
  • (C), (c) – sé
  • D, d – dé
  • Ð, ð – eð
  • E, e – e
  • É, é – é
  • F, f – eff
  • G, g – gé
  • H, h – há
  • I, i – i
  • Í, í – í
  • J, j – joð
  • K, k – ká
  • L, l – ell
  • M, m – emm
  • N, n – enn
  • O, o – o
  • Ó, ó – ó
  • P, p – pé
  • (Q), (q) – kú
  • R, r – err
  • S, s – ess
  • T, t – té
  • U, u – u
  • Ú, ú – ú
  • V, v – vaff
  • (W), (w) – tvöfalt vaff
  • X, x – ex
  • Y, y – ufsilon y
  • Ý, ý – ufsilon ý
  • (Z), (z) – seta
  • Þ, þ – þorn
  • Æ, æ – æ
  • Ö, ö – ö

Islannin ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Landnámabók, keskiaikainen islanniksi kirjoitettu teos.

Islannin kirjoitusjärjeslmä on jokseenkin monimutkainen mutta melko säännöllinen.

Vokaalin pituus määräytyy seuraavasti: jos vokaalia seuraa samassa tavussa vain yksi konsonantti, se on pitkä, jos kaksi, lyhyt. Poikkeuksia:

  1. Vokaali on pitkä jos ensimmäinen konsonantti sen jälkeen on /p t k s/ ja seuraava /v j r/
  2. Vokaali on pitkä yksitavuisissa substantiiveissa, jotka päättyvät yksöiskonsonanttiin /p t k/, jota seuraa genetiivin tunnus -s, paitsi jos -s on assimiloitunut sitä edeltävään klusiiliin
  3. Yhdyssanan alkuosan pitkä vokaali pysyy pitkänä, jos sitä seuraa /p t k s/
  4. Verbeissä vitkast ja litka on pitkät vokaalit.
Vokaalit
Grafeemi Ääntäminen
Pitkä Lyhyt Ennen [ŋ]:ää
a
[aː]
[a]
[au]
á
[auː]
[au]
au
[øiː]
[øi]
e
[ɛː]
[ɛ]
[ei]
é
[jɛː]
[jɛ]
ei, ey
[eiː]
[ei]
i, y
[ɪː]
[ɪ]
[i]
í, ý
[iː]
[i]
o
[ɔː]
[ɔ]
ó
[ouː]
[ou]
u
[ʏː]
[ʏ]
[u]
ú
[uː]
[u]
æ
[aiː]
[ai]
ö
[œː]
[œ]
[øi]

Islantia kirjoitetaan vielä pitkälti samalla oikeinkirjoituksella kuin viikinkiaikana, joskin pari kirjainta on jätetty pois käytöstä. O ogonekilla (ǫ) on vaihdettu e:hen tai ö:hön sen mukaan, kumman kaltaiseksi sen ääntäminen on kehittynyt. Œ-kirjainta ei enää tarvita, koska se on ääntämisen osalta täysin langennut yhteen æ:n kanssa. Lisäksi sananloppuinen -t on eräillä keskeisillä sanoilla muuttunut ð:ksi, ja tämä näkyy kirjoituksessa. Vastaavasti muinaisislannin ek ″minä” on nyt sekä äännettäessä että kirjoitettaessa g-loppuinen ég.

Paino on aina ensimmäisellä tavulla, mistä johtuen islantia ei puhuta samanlaisella laulavalla aksentilla kuin riikinruotsia ja norjaa.

Akuutilla aksentilla merkityt vokaalit ovat alun perin olleet pitkiä, mutta nykyisin ero on täysin laadullinen.

Y:tä käytetään silloin, kun i-äänne on kehittynyt niin sanotun i-umlautin takia o:sta tai u:sta, vastaavasti ý-kirjaimella on yleensä jokin yhteys ú:hun. Silloin kun tämä yhteys ei ole selvä, y:llä ja ý:llä on taipumus hävitä käytöstä. Esimerkiksi adjektiivi skrítinn ’hassu, kummallinen, merkillinen’ on aiemmin kirjoitettu skrýtinn.

Ligatuurikirjain æ ei äänny kuten suomen ä, vaan diftongina [ai]. Se on kehittynyt sekä muinaisislannin æ- että œ-kirjaimilla ilmaistuista äänteistä, joten muiden skandinaavisten kielten ö:tä saattaa islannissa yllättäen vastata tämä kirjain, esimerkiksi grænn ″vihreä”, vrt. ruotsin grön.

Konsonantit
Grafeemi Ääntäminen
b m:n sekä d:n, t:n, s:n tai g:n välissä mykkä
Muulloin [p]
d l:n tai n:n sekä g:n, n:n, l:n, k:n tai s:n välissä mykkä
Muulloin[t]
ð Vokaalien tai vokaalin ja soinnillisen konsonantin välissä tai sanan lopussa [ð̠]
Ennen soinnitonta konsonanttia tai taukoa [θ]
r:n ja n:n sekä g:n ja s:n välissä mykkä.
f Sanan alussa, ennen soinnitonta konsonanttia tai kaksoiskonsonanttina [f]
Vokaalien tai vokaalin ja soinnillisen konsonantin välissä tai sanan lopussa [v]
Ennen l:ää tai n:ää [p]
ó:n ja vokaalin välissä mykkä.
fnd [md]
fnt [m̥t]
g Sanan alussa, ennen konsonanttia tai vokaaleja a, á, é, o, ó, u, ú ja ö; tai vokaalin ja l:n tai n:n välissä [k]
Sanan alussa, ennen vokaaleja e, i, í, j, y, ý, æ, ei ja ey [c]
Vokaalin ja a:n, u:n, ð:n, l:n tai r:n välissä [ɣ]
Ennen t:tä, s:ää tai taukoa [x]
Vokaalin ja i:n tai j:n välissä [j]
á:n, ó:n tai ú:n ja a:n tai u:n välissä mykkä.
gj [gj]
h [h]
hj [hj]
hl [l̥}
hr [r̥]
hv [kʰv], joidenkien vanhempien puhujien puheessa Etelä-Islannissa [xv]
j [j]
k Sanan alussa, ennen konsonanttia tai vokaaleja a, á, é, o, ó, u, ú ja ö; tai vokaalin ja l:n tai n:n välissä [kʰ]
Sanan alussa ennen vokaaleja e, i, í, j, y, ý, æ, ei ja ey [cʰ]
Ennen t:tä [x]
kj Sanan alussa [cʰ]
Muulloin [c]
kk [ʰk]
l Sanan lopussa tai soinnittoman konsonantin vieressä [l̥}
Muulloin [l]
ll Lainasanoissa tai lemmikkien nimissä [lː]
Muulloin [tl]
m Soinnittoman konsonantin vieressä [m̥]
Muulloin [m]
n Soinnittoman konsonantin vieressä [n̥]
Ennen g:tä tai k:ta [ŋ]
Muulloin [n]
nn Aksentillisen vokaalin tai diftongin jälkeen [tn̥]
Muulloin [nː]
p Sanan alussa [pʰ]
Soinnittoman äänteen jälkeen [p]
Ennen s:ää, k:ta tai t:tä [f]
Ennen n:ää [ʰp]
pp [ʰp]
r Sanan alussa ja vokaalien välissä [r]
Soinnittoman konsonantin vieressä ja ennen taukoa [r̥]
rl [rtl̥]
rn Ennen d:tä [rn]
muulloin [rtn̥]
s [s]
sl [stl̥]
sn [stn̥]
t Sanan alussa [tʰ]
Soinnittoman äänteen jälkeen [t]
tt [ʰt]
v [v]
x [ks] tai [xs]
z [s]
þ [θ]


Z-kirjaimen käyttö on täysin vapaaehtoista. Se äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin s, mutta ilmaisee, että s-äänteen edellä on alun perin ollut d, t tai ð, jota ei kuitenkaan äännetä: Ísland ″Islanti” – íslenzkur ″islantilainen”.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbit taipuvat pääluokissa, persoonissa, tapaluokissa ja aikamuodoissa. Tapaluokkia ovat indikatiivi, subjunktiivi ja imperatiivi, joista kahdella ensiksi mainitulla on aikamuodot preesens ja preteriti. Aktiivimuotojen lisäksi verbeillä on passiivimuodot, jotka muista skandinaavisista kielistä poiketen taipuvat persoonissa. Verbit jakautuvat heikkoihin (kolme ryhmää, H1-H3) ja vahvoihin (seitsemän ryhmää, V1-V7) verbeihin. Useimmat verbit taipuvat heikosti.

Seuraavan esimerkin sana puhua, tala, on heikko verbi, joka taipuu ensimmäisen ryhmän (H1) mukaisesti.

indikatiivi subjunktiivi
preesens preteriti preesens preteriti
yks. 1. tala talaði tali talaði
yks. 2. talar taladir talir talaðir
yks. 3. talar talaði tali talaði
mon. 1. tölum töluðum tölum töluðum
mon. 2. talið töluðuð talið töluðuð
mon. 3. tala töluðu tali töluðu

Passiivimuodot muodostetaan yleensä poistamalla verbin lopusta mahdollinen r tai ð ja lisällä passiivin tunnus -st:

indikatiivi subjunktiivi
preesens preteriti preesens preteriti
yks. 1. talast talaðist talist talaðist
yks. 2. talast taladist talist talaðist
yks. 3. talast talaðist talist talaðist
mon. 1. tölumst töluðumst tölumst töluðumst
mon. 2. talist töluðust talist töluðust
mon. 3. talast töluðust talist töluðust

Imperatiivimuodot ovat yksikössä tala ja monikossa talið, passiivissa talast ja talist. Imperatiivimuotoon voidaan myös liittää persoonapronomini, jolloin muodot ovat talaðu ja taliði sekä talastu ja talisti.

Monikon verbipäätteet ovat samat riippumatta siitä, onko verbi vahva tai heikko. Vokaalimuunnokset ovat tavallisia. Verbin perusmuoto päättyy yleensä a-kirjaimeen: ″puhua” = tala.

Finiittimuotojen lisäksi verbeillä on infinitiivi eli perusmuoto, supiini, jolla muodostetaan apuverbin kanssa liittomuotoja, kuten perfekti ja pluskvamperfekti sekä partisiipin preesens ja perfekti. Supiini ja partisiipin perfekti ovat heikoilla verbeillä yleensä samankaltaisia.

aktiivi passiivi
infinitiivi tala talast
supiini talað talast
part. preesens talandi (talandist)
part. perfekti talaður

Passiivin partisiipin preesens on erittäin harvinainen eikä sitä yleensä käytetä. Partisiipin perfekti taipuu adjektiivin tavoin vahvasti ja heikosti suvun, luvun ja sijan mukaan.

Verbi vera (olla) taipuu seuraavasti:

indikatiivi subjunktiivi
preesens preteriti preesens preteriti
yks. 1. er var sé, veri væri
yks. 2. ert varst sért, verir værir
yks. 3. er var sé, veri væri
mon. 1. erum vorum séum, verum værum
mon. 2. eruð voruð séuð, verið væruð
mon. 3. eru voru séu, veri væru

Imperatiivi: ver, persoonapronominijälkiliitteillä vertu ja verið. Supiini: verið.

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit ovat suvultaan joko maskuliinisia, feminiinisiä tai neutreja, kuten saksan kielessä. Skandinaavisten kielten tapaan substantiivi voi olla joko määräisessä tai epämääräisessä muodossa. Epämääräistä muotoa käytetään pääsääntöisesti silloin, kun asia on uusi, ja määräistä muotoa jo tunnetusta asiasta (vertaa engl. a car → the car). Islannin kielessä ei kuitenkaan ole substantiivin eteen liitettäviä artikkeleja (vertaa engl. a, an ja the tai ruotsin en ja ett). Määräinen muoto ilmaistaan sanaan liitettävällä loppupäätteellä, joka vaihtelee sanan suvun ja sijan mukaan.

Substantiivien sijamuodot ovat nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Taivutus voi olla joko vahvaa tai heikkoa.

Seuraavassa esimerkiksi vahvojen substantiivien hattur (hattu), borg (kaupunki, linna), glas (lasi) ja gler (lasi) taivutukset:

hattur (m) borg (f) glas (n) gler (n)
yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen
nom. hattur hatturinn hattar hattarnir borg borgin borgir borgirnar glas glasið glös glösin gler glerið gler glerin
akk. hatt hattinn hatta hattana borgina
dat. hatti hattinum höttum höttunum borginni borgum borgunum glasi glasinu glösum glösunum gleri glerinu glerjum glerjunum
gen. hatts hattsins hatta hattanna borgar borgarinnar borga borganna glass glassins glasa glasanna glers glersins glerja glerjanna

Seuraavassa heikkojen substantiivien nemandi (oppilas), bóndi (maanviljelijä), skikkja (viitta) ja auga (silmä) taivutus:

nemandi (m) bóndi (m) skikkja (f) auga (n)
yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko yksikkö monikko
määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen epämääräinen
nom. nemandi nemandinn nemendur nemendurnir bóndi bóndinn bændur bændurnir skikkja skikkjan skikkjur skikkjurnar auga augað augu augun
akk. nemanda nemandann nemendurna bónda bóndan bæbdurna skikkju skikkjuna
dat. nemandanum nemendum nemendunum bóndanum bændum bændunum skikkjunni skikkjum skikkjunum auganu augum augunum
gen. nemandans nemenda nemendanna bóndans bænda bændanna skikkjunnar skikkja skikkjanna augans augna augnanna

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivit taipuvat vahvasti tai heikosti. Predikatiivina adjektiivi taipuu vahvasti ja attribuuttina substantiivin mukaan. Adjektiivi taipuu heikosti epämääräisen substantiivin edellä ja vahvasti määräisen substantiivin edellä. Lisäksi adjektiivi taipuu substantiivin suvun (mask., fem., neutri) sekä sijamuodon (N, A, D, G) mukaan.

Islannin murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islannissa ei ole murteita siinä mielessä kuin käsite ymmärretään esimerkiksi suomen kielen yhteydessä. Eri maakuntien aksentissa ja sanavarastossa on jonkin verran eroja, mutta ainoa merkittävä alueellinen ääntämistapa, itäislantilainen ns. flámæli, jossa ö ja u sekä toisaalta i ja e äännettiin samalla tavalla, on käytännössä kuollut sukupuuttoon, koska sitä pidettiin rappeutuneena kielenä ja velttona ääntämisenä, ja se pyrittiin koulujen islanninopetuksessa kitkemään. Se on kuitenkin yhä tavallinen ilmiö Kanadan siirtolaisten islannissa, koska maastamuutto Kanadaan oli voimakkainta juuri flámæli-alueilta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jón Gíslason, Seija Holopainen, Timo Karlsson, Päivi Kumpulainen: Allt í lagi, Islannin kielen oppikirja. Hamina: Oy Kotkan kirjapaino AB, 2004. ISBN 951-792-159-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. www.arnastofnun.is Stofnun Árna Magnússonar í íslenskum fræðum. Viitattu 08.01.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]