J

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Jj.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

J on latinalaisten aakkosten kymmenes kirjain. Länsimaisessa aakkostossa pienellä J-kirjaimella on merkki j. J-kirjaimen nimi on suomen kielessä jii.

J ei alkujaan kuulunut latinalaiseen kirjaimistoon, vaan latinassa I-kirjaimella merkittiin sekä i-vokaalia että toisen vokaalin edessä suomen j:n kaltaista konsonanttia. Erilliseksi kirjaimeksi J muodostettiin vasta keskiajan lopulla. Joissakin romaanisissa kielissä, esimerkiksi italiassa, J esiintyy edelleenkin vain lainasanoissa. Nykyään kirjoitetaan kuitenkin yleensä J:llä myös sellaiset roomalaiset nimet, joissa tämä äänne esiintyy, esimerkiksi Juvenalis (alkujaan Iuvenalis).

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä j äännetään samoin kuin suomessakin. Ranskassa se kuitenkin merkitsee suhu-s:n (/š/)kaltaista, mutta soinnillista äännettä (/ž/), englannissa äänneyhdistelmää (affrikaattaa) /dž/ ja espanjassa h:n tapaista äännettä.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille J0.svg

J j
ASCII 74 106
Unicode U+004A U+006A

J-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienen j:n merkityksiä:

  • Fysiikassa ja matematiikassa j on joskus imaginaariyksikön symboli. Yleensä käytetään i-kirjainta.

Matematiikassa j merkitsee myös y-akselin suuntaista yksikkövektoria.

Ison J:n merkityksiä: