Ä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ää Ää
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
 
Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä
Āā Àà Ää Åå Ãã Ĉĉ
Čč Ćć Çç Ðð Đđ Ɖɖ
Éé Êê Ƒƒ Ğğ Ĝĝ Ǧǧ
Ġġ Ĥĥ Ħħ Ïï İi Ǩǩ
Ŀŀ Łł Ŋŋ Ńń Ññ Ơơ
Ôô Őő Õõ Ōō Öö Øø
Řř ſ Ŝŝ Šš Şş Ŧŧ
Þþ Ůů Ŭŭ Űű Üü Ŵŵ
Ƿƿ Ȳȳ Źź Žž Żż Ʒʒ
Ligatuureja
Ææ IJ ij Œœ ß
Tarkkeita
´ ` ^ ˇ
¨ ˜ ¯
Luettelo kirjaimista

Ä (ä) on suomen aakkosten 28. ja viimeistä edellinen kirjain. Ä-kirjaimen nimi on suomen kielessä ää ja äännearvo [æ]. Ä:n pisteet ovat jäänne e-kirjaimesta, joka joskus merkittiin a-kirjaimen päälle.

Ä on skandinaavinen erikoismerkki eli ääkkönen eli skandi. Muita skandeja ovat Å ja Ö.

Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen Ӓ (ӓ) on yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkki Unicode-merkistössä.

Ä suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä Ä käsitetään omaksi kirjaimekseen. Ä-kirjaimella merkitään suomessa ja myös virossa laveaa väljää etuvokaalia ([æ]).

Ä-kirjain on alusta alkaen, jo 1500-luvulta asti kuulunut suomen kirjakieleen. Aluksi ä:llä ei ollut pisteitä, vaan niiden paikalla oli pieni e-kirjain.[1]

Vanhassa kirjasuomessa ä-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: ä saattoi edustaa e:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.[1]

Ä muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ä-kirjain esiintyy sellaisenaan myös ruotsin ja viron kielten aakkosissa. Ä:tä käytetään myös saksan ja slovakin kielissä. Niissä sillä ei kuitenkaan ole omaa paikkaa aakkosissa, vaan pisteet käsitetään diakriittiseksi merkiksi.

Saksassa ä ääntyy e:nä ja sitä käytetään e-kirjaimen asemasta yleensä silloin, kun sanalla on taivutusmuotoja tai sukulaissanoja, joissa e-äänteen paikalla on a. Esim. adjektiivin alt (vanha) komparatiivi, joka lausutaan [eltər], kirjoitetaan älter. Poikkeus periaatteesta on, että die Eltern (vanhemmat) kuitenkin kirjoitetaan e:llä.

Ruotsissa ä ääntyy r:n edellä ä:nä, muulloin e:nä. Sana är (verbinmuoto on) saatetaan ääntää sekä [æ:r] että [e:] (kaksoispiste vokaalin jäljessä tarkoittaa, että vokaali on äännettävä pitkänä).

Norjassa ja tanskassa Ä-kirjainta vastaa Æ-kirjain.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ä koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Braille Ä.svg

Ä ä
ASCII 196 228
Unicode U+00C4 U+00E4
  • HTML-merkkiviittauksissa iso kirjain merkitään Ä ja vastaava pienaakkonen ä
  • Url-koodaus pienelle ä-kirjaimelle on %C3%A4 ja suurelle %C3%84


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.