H

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hh Hh
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo ja äännearvo joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ].[1]

Kyrillisessä kirjaimistossa on myös samannäköisiä kirjaimia: kyrillinen Н (н) sekä Һ (һ). Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia khii (Χ, χ) ja kyrillinen Х (х).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta eeta (Η), jonka alkuperä palautuu seemiläisen kirjoituksen ḥēt-merkkiin. Kirjaimen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto oli , josta myöhemmin muodostui Η.[2]

Seemiläisen kirjaimen äännearvo merkitään konventionaalisesti ”ḥ” mutta tarkka artikulaatio riippuu siitä, mistä seemiläisestä kielestä on kyse.[3] Kun ḥēt lainattiin foinikiasta kreikkalaiseen kirjaimistoon, siitä tuli eeta (Η, η), joka klassisessa kreikassa edusti pitkää e-vokaalia (nykykreikassa lyhyttä i-vokaalia) mutta varhaisissa läntisissä kreikan muunnelmissa oli h, minä se lainautui etruskiin ja sitä kautta latinaan.[4]

Saman kirjaimen pystyyn jaetuista puolikkaista muodostettiin sananalkuista h:ta tai sen puuttumista osoittavat alkuhenkosmerkit: vasemmasta puolikkaasta dasỳ pneũma, lat. spiritus asper eli vahva alkuhenkonen, kun sanan alussa oli [h-], ja oikeasta puolikkaasta psilòn pneũma, lat. spiritus lenis eli heikko alkuhenkonen, kun sana alkoi vokaalilla.[5]

H suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy glottaalifrikatiivina. Äänne voi olla joko soinniton [h] tai soinnillinen (tarkemmin sanottuna henkäyssointinen) [ɦ] riippuen sijainnistaan sanassa.[1] Tavallisimmin h on melko hälytön, puolivokaalimainen äänne, jonka suuartikulaatio on yleensä vahvasti vokaaliympäristön värittämä, ja siksi h:ta voisi kutsua myös (soinnittomana) kuiskatuksi ja (soinnillisena) henkäyssointiseksi vokaaliksi.

Hieman liioitellun tulkinnan mukaan h:lla on suomessa allofonit, palataalinen [ç] ja velaarinen [x] palataalisten tai velaaristen konsonanttien edellä, esim. vihje [viçje] ja tuhka [tuxka].[6]

Kaksoiskonsonanttina hh on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana hihhuli ja siitä johdettu verbi hihhuloida, muutamat tuoreet lainasanat kuten wahhabismi ja eräät interjektiot ja onomatopoieettiset ilmaukset (hohhoijaa, hahhah, hehheh jne.).[1] Yleisgeminaation vuoksi hh voi esiintyä myös joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.

H muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H ääntyy glottaalisena frikatiivina suomen lisäksi mm. romaanisista kielistä romaniassa, germaanisissa kielissä yleisesti, slaavilaisista kielistä tšekissä, slovakissa ja sorbissa ja uralilaisissa kielissä kuten unkarissa yleisesti. Alueellisesti [h]- tai [ɦ]-ääntämystä voi tavata puolassa ja vanhastaan latviassa.[2] Fonotaktiset rajoitukset voivat kuitenkin kielittäin estää h:ta esiintymästä muuten kuin tavun alussa, toisin kuin suomessa, missä h voi esiintyä myös tavunloppuisesti (esim. tah.ko).

Monissa kielissä kirjoitetun kielen h- jää kokonaan ääntymättä, koska sitä on kohdannut täydellinen kato. Näin on esimerkiksi espanjassa ja portugalissa.[2] Ranskassa h ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta erityistapauksissa se ääntyy glottaaliklusiilina (jolloin sitä harhaanjohtavasti nimitetään aspiroiduksi h-kirjaimeksi). Saksassa h ääntyy tavun alussa kuten suomessa, mutta tavun lopussa se ilmaisee edeltävän vokaalin pidentymistä; esimerkiksi Jahr ’vuosi’ ääntyy [jaːɐ].

Kirjoitetun kielen H ei aina osoita konsonanttia vaan toimii tarkkeenomaisesti osana digrafia tai trigrafia äänteille, joille latinalaisessa kirjaimistossa ei muuten ole merkkiä, esimerkiksi:[7][8][9][10][11]

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H h
ASCII 72 104
Unicode U+0048 U+0068

H-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 17.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
  2. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana H. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. O’Connor, M.: Epigraphic Semitic scripts. Teoksessa Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 88–119.
  4. Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.
  5. Threatte, Leslie: The Greek alphabet. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 271–280.
  6. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 4, 5. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.
  7. Tuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 633–642.
  8. Senner, Wayne M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 642–651.
  9. McManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 655–660.
  10. Hamp, Eric P.: Welsh. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 660–663.
  11. Comrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 663–689.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta H.