Katalaani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katalaani
Oma nimi català
Muu nimi  
Tiedot
Alue Espanjan lippu Espanja
Ranskan lippu Ranska
Andorran lippu Andorra
Italian lippu Italia (Alghero)
Virallinen kieli Andorran lippu Andorra
Espanjan itsehallintoalueet:
Katalonian lippu Katalonia
Valencia Valencia
Baleaarit Baleaarit
Puhujia 7-10 miljoonaa, toisena kielenä 5 miljoonaa lisäkäyttäjää
Sija 88.
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto

Institut d'Estudis Catalans[1] (Katolonia)
Acadèmia Valenciana de la Llengua[2]

(Valencia)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä romaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 ca
ISO 639-2 cat
ISO 639-3 cat

Katalaani (català) on indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan etenkin Espanjaan kuuluvassa Kataloniassa, jossain määrin muualla Itä-Espanjassa Valenciaan saakka, Ranskassa pienellä raja-alueella (joskin katalaani kuuluu samaan murteeseen kuin koko oksitaania puhunut Etelä-Ranska), Andorrassa ja Italian Sardiniassa. Katalaaninkielisistä alueista käytetään katalaaniksi mielellään yhteisnimitystä Països Catalans. Katalaani on virallinen kieli alueellisesti Espanjassa Katalonian, Valencian ja Baleaarien itsehallintoalueilla. Se on Andorran valtion virallinen kieli.

Valencian itsehallintoalueen asukkaat kutsuvat omaa kielimuotoaan mielellään nimellä valencià ja mallorcalaiset mallorquì, ja aluehallitukset ovat pyrkineet jossain määrin ohjaamaan näiden kielimuotojen normittamista omiin suuntiinsa saadakseen ne näyttämään eri kieliltä. Kyseessä ovat kuitenkin saman kielen eri murteet, ja niiden erottamispyrkimykset ovat luonteeltaan ennen kaikkea poliittisia. Esimerkiksi vakavasti otettavista valencialaisista ja baleaarilaisista kaunokirjailijoista ehdoton enemmistö kirjoittaa samaa kirjakieltä kuin Katalonian asukkaat, ja paikallisten murteiden muotoja ja sanastoa käytetään ennen kaikkea kirjallisten tarpeiden mukaan, kuten antamaan paikallisväriä.

Katalaaninkieliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Alue Katalaaninkielinen nimi Huomioita
Katalaaninkieliset alueet tummanharmaalla.
Espanja Katalonian lippu Katalonia Catalunya Itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ja Araninlaaksossa puhutun oksitaanin ohella.
Valencian lippu Valencia Comunitat Valenciana Itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ohella. Paikallishallinto käyttää alueella puhutusta katalaanin murteesta nimeä valencia.
Baleaarien lippu Baleaarit Illes Balears Mallorcan, Menorcan, Ibizan ja Formenteran saarten muodostama itsehallintoalue, jossa katalaani on virallinen kieli espanjan ohella.
Aragonian lippu Franja de Ponent Franja de Ponent Aragonian itsehallintoalueen Katalonian vastainen rajaseutu.
Murcian lippu El Carxe El Carxe Vuoristoinen harvaan asuttu alue Murcian itsehallintoalueella, Valencian rajalla.
Andorra Andorran lippu Andorra Andorra Itsenäinen valtio, jossa katalaani on ainoa virallinen kieli.
Ranska Katalonian lippu Pohjois-Katalonia Catalunya del Nord Vastaa Roussillon’n historiallista maakuntaa ja jotakuinkin nykyistä Pyrénées-Orientalesin departementtia.
Italia Algheron lippu Alghero L’Alguer Kaupunki Sassarin maakunnassa, Sardinian saarella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaani kehittyi vulgaarilatinasta pitkän ajan kuluessa. Latina saapui Kataloniaan roomalaisten mukana 218 eaa. Murteiden eriytyminen vauhdittui Länsi-Rooman luhistumisen jälkeen vuonna 476. On kuitenkin mahdoton sanoa, missä vaiheessa katalaani eriytyi omaksi kielekseen, sillä kirjoitettu latina säilytti norminsa puhutun kielen muuntumisesta huolimatta. Luultavasti suurimmat muutokset kieli koki 600- ja 700-lukujen aikana. Seuraavien kolmensadan vuoden aikana kehitys alkoi näkyä myös kirjoitetussa kielessä, ja 1100-luvulta on peräisin varhaisin tunnettu kaunokirjallinen teksti les Homilíes d’Organyà. Kieli eli kultakauttaan aina 1400-luvun lopulle, jolloin Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät 1469. Tällöin katalaani sai lähimmän sukukielensä oksitaanin lisäksi kilpailijakseen kastilian, jota käytetään edelleen: se on espanjan eniten puhuttu kieli, joka tunnetaan yleisemmin espanjan kielenä. Nimitysten espanja ja kastilia käyttö vaihtelee alueittain sekä myös asiayhteydestä riippuen.

Katalonian hallinnon kieli vaihtui katalaanista kastiliaan vuoden 1716 kansainvälisten sotatoimien jälkeen. Oikeuslaitoksissa katalaani säilytti kuitenkin asemansa vielä pitkään, ja sen käyttö opetuskielenä kiellettiin vasta 1858. Puhuttu kieli säilyi kuitenkin elinvoimaisena sortotoimista huolimatta. Lisäksi katalaaninkielinen kansanrunous eli loistokauttaan juuri tuolloin. Kansallisaate voimistui edelleen 1830-luvulta lähtien, ja aikakaudesta puhutaankin katalonialaisen kirjallisuuden renessanssina. Vuonna 1900 alkoi ilmestyä ensimmäinen sanomalehti La Veu de Catalunya. Vuonna 1931 kieli sai virallisen asemansa takaisin, kuitenkin vain seitsemäksi vuodeksi, sillä se pysyi kiellettynä koko Francon diktatuurin ajan vuodesta 1938 vuoteen 1976, jolloin kielestä tuli virallinen myös Valencian ja Baleaarien alueilla. Demokratian palauduttua saattoi alkaa katalaanin hidas normalisointihanke, joka on ollut erityisen haasteellinen, koska kieli oli kielletty hyvin pitkään, mikä ei tosin täysin ollut estänyt katalaaninkielisen kirjallisuuden ilmestymistä diktatuurin aikanakin. Nykyään katalaania puhuu äidinkielenään noin 7,2 miljoonaa ihmistä, joista 6,89 miljoonaa Espanjassa.[3] Kaksikielisten runsaan määrän vuoksi jotkut lähteet antavat luvuksi jopa 10,5 miljoonaa. Toisena kielenä puhujia on viisi miljoonaa.[3] Katalaani on täten EU:n suurin vähemmistökieli.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaanin kielen murteet jakautuvat kahteen pääryhmään, itäkatalaaniin ja länsikatalaaniin, jotka puolestaan jaotellaan seuraavasti:

Itä-katalaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-katalaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valencialaiset itse usein kutsuvat murrettaan, valenciàa, mieluummin kieleksi kuin murteeksi. Baleaarien, erityisesti Mallorcan katalaania taas usein nimitettään myös nimellä mallorquí.

Äänteet ja kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

a, e, i, o, u

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

b, c, ç, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, q, r, s, t, v, w, x, z

Digrafit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

gu, gü, ig, ix, ll, l·l, ny, qu, rr, ss, tg, tj, tm, tx

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntäminen vaihtelee suuresti eri murteiden välillä. Ne jaetaankin juuri ääntämisen perusteella karkeasti itä- ja länsimurteisiin.

Varsinkin suomalaisesta näkökulmasta katalaanin ääntämissäännöt ovat varsin monimutkaiset. Seuraavassa on esitetty joitakin ääntämisen piirteitä, mutta kattava esitys ei tässä ole mahdollinen.

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Katalonian alueella puhuttavassa itämurteessa painottomat o-, a- ja e-vokaalit ääntyvät neutreina. Painottomat a ja e kuulostavat suomen a:n ja ä:n välimuodolta ə, painoton o taas ääntyy u:na. Painollisina o ja e voivat esiintyä joko avoimina tai puolisuppeina yhteydestä riippuen. Näin ollen i ja u ovat ainoat vokaalit jotka ääntyvät suurin piirtein samalla tavoin kuin suomessa. Länsimurteissa a:n ja e:n neutrivokaali on a tai avoin e, eikä o:n muuttumista u:ksi esiinny. Y ei ole katalaanissa vokaaliäänne, sillä se esiintyy vain digrafissa ny.

Klusiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä on vinoviivojen välissä esitetty foneemi (äänne), ja sen jälkeen sitä ilmaiseva kirjain tai digrafi.

/p/ p
/b/ b, v (ks /v/ alempana), ääntyy frikatiiviäänteenä [β] (lähes suomalainen v) vokaalien tai likvidojen välissä; [p] sanan lopussa
/t/ t
/d/ d, ääntyy espanjan tapaan frikatiivina [ð] vokaalien tai likvidojen välissä; [t] sanan lopussa
/k/ c ennen a, o, u tai konsonanttia; qu ennen e, i; qu on /kw/ ennen a, o, u; qü (treema) on /kw/ ennen e, i; k (vain lainasanoissa)
/ɡ/ g ennen a, o, u; gu ennen e, i; gu on /ɡw/ ennen a, o, u; gü (treema, vrt q) on /ɡw/ ennen e, i, ääntyy frikatiivina [ɣ] vokaalien tai likvidojen välissä , [k] sanan lopussa

Loppuasemassa klusiilit muuttuvat soinnittomiksi.

Affrikaatat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

/ts/ ts
/dz/ tz; Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /dz/ on sulautunut soinnittomaan /ts/:hen.
// (suomalaisittain ) tx; joskus myös ig sanan lopussa; paljon poikkeuksia.
// (suomalaisittain ) tj ennen a, o, u; tg ennen e, i; paljon poikkeuksia. Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa, // on sulautunut soinnittomaan //:hen.

Loppuasemassa affrikaatat muuttuvat soinnittomiksi. Sananloppuinen /ts, tʃ/ jota seuraa vokaali, on soinnillinen.

Frikatiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

/f/ f
/v/ v, w (vain lainasanoissa). Monissa nykykatalaanin murteissa /v/ on sulautunut soinnillisen klusiilin /b/ kanssa (ilmiö nimeltä betasismi). Kuitenkin /v/ on edelleen erillinen foneemi Baleaarien, Algueren, Valencian ja Tarragonan ympäristön murteissa.

Loppuasemassa frikatiivit muuttuvat soinnittomiksi kuten saksassa.

Sibilantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

/s/ s; ss vokaalien välillä; myös c ennen e, i ja ç kaikkialla.
/z/ z; s vokaalien välillä (vrt. portugali). Ribagorçan ja Apitxat-Valencian murteissa /z/ on sulautunut soinnittomaan /s/:ään.
/ʃ/ (suomalaisittain š) x; ix vokaalin jälkeen tai sanan lopussa. Länsimurteissa (Lleida, Valencia), kirjoitettu -ix- äännetään [] tai [js]. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalien jälkeinen /ʃ/ ääntyy usein affrikaattana [].
/ʒ/ (suomalaisittain ž) j ennen a, o, u; g ennen e, i; paljon poikkeuksia. Barcelonan kaupungissa, sananalkuinen tai nasaalinjälkeinen /ʒ/ ääntyy usein affrikaattana [].

Sananloppuiset /s/ and /ʃ/, joita seuraa vokaali, muuttuvat soinnillisiksi.

Nasaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

/m/ m

Digrafi tm vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-m:nä (setmana (viikko) → "semmana"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ritme (rytmi). Sanan lopputavussa digrafi mp redusoituu m:ksi .

/n/ n

Digrafi tn vokaalienvälisessä asemassa ääntyy kaksois-n:nä (cotna (kaarna) → "konna"). Poikkeuksena lainasanat, kuten ètnitat (etnisyys). Kyseessä ei tällöin olekaan varsinaisesti digrafi, vaan tavuraja erottaa konsonantit toisistaan.

/ɲ/ ny, palataalinaasali, kuten espanjan ñ (nj "yhteenlausuttuna").

Nasaalit loppuasemassa ääntyvät selkeinä, toisin kuin espanjassa tai ranskassa.

Lateraalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

/l/ l. Katalaanin /l/:ssä on selkeä velaarinen resonanssi.
l·l on ela geminada, katalaanille tunnusomainen grafeemi, joka merkitsee kaksois-l:ää (esim Barcelonan katu Paral·lel). Tämä grafeemi ääntyy kaksois-l:nä, ja tämä erottaa selkeimmin katalaanin ja espanjan puhujat toisistaan. Digrafi tl vokaalienvälisessä asemassa ääntyy myös kaksois-l:nä (espatla (olkapää) → 'espalla'), paitsi lainasanoissa, kuten atleta (urheilija).
/ʎ/ ll, palaatalilateraali (lj "yhteenlausuttuna"). Standardikatalaanin /ʎ/ ei ole sulautunut /j/:hin kuten ranskassa tai amerikanespanjassa, ja tätä ilmiötä (ieisme) pidetään sosiaalisesti stigmatisoivana. Trigrafi tll on sulautunut kaksois-ll:ään [ʎː], (rotllo (käärö) → "rolljo").

R-äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaanissa on kaksi r-äännettä, kuten espanjassa ja portugalissa.

/ɾ/ Yksitäryinen r, r kaikkialla muualla paitsi sanan alussa.
/r/ Monitäryinen r, rr kaikkialla ja r sanan alussa.

Sanan lopussa r ei äänny.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaanin kielioppi on romaanisille kielille tyypillinen.

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaanissa käytetään muiden romaanisten kielten tapaan määräisiä ja epämääräisiä artikkeleita.

Epämääräinen artikkeli
maskuliini feminiini
yksikkö un una
monikko uns unes
Määräinen artikkeli
maskuliini feminiini
yksikkö el la
monikko els les

Yksikön määräiset artikkelit lyhenevät vokaalin tai h:n edellä muotoon l', mutteivät kuitenkaan puolivokaalisen i:n edellä (el pare, el iode, l'avi).[4] Maskuliinin määräiset artikkelit yhdistyvät prepositioiden kanssa seuraavasti:

a de per
el al del pel
els als dels pels

Preposition ja el-artikkeli eivät kuitenkaan yhdisty vokaaliäänteen edellä (al pare, a l'avi).

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivit taipuvat luvun ja suvun mukaan. Nelimuotoisilla adjektiiveilla kaikki neljä muotoa ovat erilaiset, kun taas kaksimuotoiset adjektiivit eivät taivu suvun mukaan.

Nelimuotoinen adjektiivi
maskuliini feminiini
yksikkö verd verda
monikko verds verdes
Kaksimuotoinen adjektiivi
maskuliini feminiini
yksikkö indiferent
monikko indiferents

Joidenkin adjektiivien taivutuksessa esiintyy morfofonologisia muutoksia, kuten affrikaatio (boig, boja), n:n häviäminen (pla, plana) ja loppukonsonantin soinnillistuminen (sentit, sentida).[5]

ç-loppuiset adjektiivit taipuvat yksikösä kaksimuotoisten mutta monikossa nelimuotoisten adjektiivien tavoin, eli ne ovat käytännössä kolmimuotoisia:

Kaksimuotoinen adjektiivi
maskuliini feminiini
yksikkö feliç
monikko feliços felices

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit taipuvat ainoastaan luvun mukaan. Kullakin substantiivilla on suku, maskuliini tai feminiini. Yleensä monikko muodostetaan lisäämällä substantiivin loppun pääte -s (gatgats). -a-loppuisten feminiinisanojen monikon pääte on kuitenkin -es (gatagates). Jos sana loppuu -ga, -ca, -gua, -qua, -ça tai -ja, monikon pääte on -gues, -ques, -gües, -qües, -ces tai -ges. Tämä tehdään täysin oikeinkirjoituksellisista syistä eikä vaikuta ääntämiseen. Jos sana loppuu painolliseen vokaaliin, monikon pääte on yleensä -ns (capitàcapitans; poikkeus sofàsofàs). -s- ja -ç-loppuisten sanojen monikko muodostetaan yleensä päättellä -os (gasgasos). Usempien -os-, -ós- tai -òs-loppuisten ja kaksi- tai useampitavuisten -às-, -ís- tai -ús-loppuisten maskuliinisanojen s kahdentuu (fracàsfracassos; ósóssos). -s-loppuiset toiseksi tai kolmanneksi viimeiseltä tavulta painotetut sanat eivät muutu (llapisllapis). -s-, -ç-, -x- tai -z-loppuisten feminiinisanojen monikkomuoto on sama kuin yksikkömuoto, mutta oikeinkirjoituksessa lisätään s muihin kuin -s-päätteisiin sanoihin (polspols; calçcalçs).[4]

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalaanin verbeillä on neljä tapaluokkaa (indikatiivi, subjunktiivi, konditionaali ja imperatiivi) ja aikamuodosta riippuen enimmillään neljä yksinkertaista aikamuotoa (preesens, imperfekti, preteriti ja futuuri). Verbit jaetaan kolmeen konjugaatioon eli taivutusryhmään. Seuraavassa esimerkiksi I konjugaation verbin cantar taivutus:

Infinitiivi cantar
Gerundi cantant
Partisiipin perfekti cantat (cantada, cantats, cantades)
Indikatiivi yks. 1. yks. 2. yks. 3. mon. 1. mon. 2. mon. 3.
Preesens canto cantes canta cantem canteu canten
Imperfekti cantava cantaves cantava cantàvem cantàveu cantaven
Preteriti cantí cantares cantà cantàrem cantàreu cantaren
Futuuri cantaré cantaràs cantarà cantarem cantareu cantaran
Subjunktiivi yks. 1. yks. 2. yks. 3. mon. 1. mon. 2. mon. 3.
Preesens canti cantis canti cantem canteu cantin
Imperfekti cantés cantessis cantés cantéssim cantéssiu cantessin
Konditionaali yks. 1. yks. 2. yks. 3. mon. 1. mon. 2. mon. 3.
Preesens cantaria cantaries cantaria cantaríem cantaríeu cantarien
Imperatiivi yks. 1. yks. 2. yks. 3. mon. 1. mon. 2. mon. 3.
Preesens canta canti cantem canteu cantin

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanastoltaan katalaani muistuttaa suuresti espanjaa, mutta paljon yhteistä sanastoa on myös ranskan kanssa, vrt. esimerkiksi:

"syödä" - menjar, ra. manger (lat. manducare "pureskella"), mutta esp. comer (lat. com-edere "syödä yhdessä")

"löytää" - trobar, ra. trouver, esp. encontrar (lat. in-contrare "kohdata")

"puhua" - parlar, ra. parler (lat. parabolare, keskustella) , esp. hablar (lat. fabulare, puhua)

Se on myös säilyttänyt sanoja, jotka espanjassa ovat vanhentuneet, esimerkiksi vegada "kerta" (nykyespanjassa vez).

Tunnettuja puhujia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. iec.cat Institut d'Estudis Catalans. Viitattu 3.3.2012.
  2. avl.gva.es Acadèmia Valenciana de la Llengua. Viitattu 3.3.2012.
  3. a b Ethnologue: Catalán. (englanniksi) Viitattu 10.11.2013.
  4. a b Fabra, Pompeu: Gramàtica Catalana (PDF) 1933. Barcelona: Institut d'Estudis Catalans. Viitattu 14.9.2018. (katalaaniksi)
  5. Ferrater; et al.: ”Català”, Enciclopèdia Catalana Volum 4, s. 628–639. Barcelona: Enciclopèdia Catalana, S.A., 1973. ISBN 84-85-194-04-7. (katalaaniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Katalaaninkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja