Ladino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ladino
Alueita, joissa on perinteisesti ollut ladinonkielisiä yhteisöjä. Ympyröitynä nykyiset kieliyhteisöt
Alueita, joissa on perinteisesti ollut ladinonkielisiä yhteisöjä. Ympyröitynä nykyiset kieliyhteisöt
Muu nimi juutalaisespanja
Tiedot
Alue  Israel
 Kreikka
 Turkki
 Bulgaria
 Yhdysvallat
Puhujia 160 000
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen, heprealainen
Kielenhuolto Autoridad Nasionala del Ladino[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä itaaliset kielet
romaaniset kielet
iberoromaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 lad
ISO 639-2 lad
ISO 639-3 lad
Ladinonkielinen sanomalehti vuodelta 1897.

Ladino (ladinoksi לאדינו‎), eli juutalaisespanja (ladinoksi גﬞודיאו־איספאנייול‎), on romaaninen kieli[2], jota Espanjasta muuttaneet sefardijuutalaiset käyttivät ja jota käytetään edelleen. Ladinoa ei pidä sekoittaa galloromaanisten kielten ryhmään kuuluvaan ladiniin.

Kielellä on nykyään noin 160 000 puhujaa, jotka asuvat Balkanilla, Turkissa, Israelissa ja Yhdysvalloissa, ja ovat taustaltaan sefardijuutalaisia. Kielisiirtymän takia puhujat ovat kuitenkin alkaneet käyttää paikallisia kieliä, ja ladinon puhujien määrä on ollut vähenemään päin.[3] Unescon mukaan ladino on "vakavasti uhanalainen" kieli.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kristityt valloittivat takaisin koko Iberian niemimaan arabeilta 1400-luvun lopussa, he vaativat kaikkia arabeja ja juutalaisia kääntymään kristinuskoon tai lähtemään Espanjasta. Pois muuttaneet juutalaiset puhuivat 1400-luvun espanjaa, josta ladino kehittyi.[5] Ladino, juutalaiskieli kun on, on saanut runsaasti vaikutteita hepreasta (sekä muun muassa turkista, ranskasta, kreikasta ja italiasta)[6], ja sitä kirjoitetaan käyttäen sekä latinalaista aakkostoa että heprean aakkostoa (jälkimmäistä lähinnä uskonnollisissa teksteissä).

Koska ladinon puhujat elävät juutalaisten diasporassa, ladinon kieli on jakautunut itäiseen ja läntiseen murteeseen sen perusteella, mistä kielistä se on lainannut sanastoa: itäiset ovat lainanneet muun muassa turkista ja kreikasta, läntiset espanjasta.[7]

Nykyään on olemassa ladinonkielisiä sanomalehtiä ja radio-ohjelmia. Uusi testamentti käännettiin ladinoksi vuonna 2010.[8] Ladinoa voi opiskella sekä Yhdysvalloissa (Pennsylvanian yliopistossa ja Tuftsin yliopistossa) että Israelissa (Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa).

Kuuluisia ladinoa äidinkielenään puhuvia henkilöitä ovat pianisti Murray Perahia ja saksaksi elämäntyönsä tehnyt nobelistikirjailija Elias Canetti.

Kielen nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti Israelissa kieltä kutsutaan nimellä Ladino (לאדינו) (muunnos sanasta latina) vaikka monet pitävät tätä nimeä "epäkorrektina". Muita nimiä ovat muun muassa juutalaisespanja, judeo-espagnol, judeo-español, sefardi, djudio, dzhudezmo, judezmo, ja spanyol tai español sefardita. Nimellä haquitía, joka tulee arabian sanasta ħaka حكى, "kertoa", viitataan Pohjois-Afrikassa (varsinkin Marokossa) puhuttuun murteeseen. Algerian Oranin maakunnassa puhuttua murretta kutsuttiin nimellä tetuani, Marokossa sijaitsevan Tétouanin kaupungin mukaan, sillä useat Oranin juutalaiset olivat kyseisestä kaupungista kotoisin.

Ethnologuen mukaan nimeä 'judezmo' käyttävät juutalaiset kielitieteilijät sekä Turkin ja Yhdysvaltain juutalaiset; nimeä 'Judaeo-Spanish' eli 'juutalaisespanja' taas käyttävät romaanisen filologian harrastajat; nimeä ladino maallikot, erityisesti Israelissa; nimeä hakita Marokon juutalaiset; nimeä spanyol muut.[2]

Ennen 1400-luvun lopussa tapahtunutta arabien ja juutalaisten karkotusta ladino-sana tarkoitti "kirjaespanjaa", tai romaanisia kieliä yleensä. Karkotuksen jälkeen juutalaiset viittasivat sanalla Raamatun perinteiseen suulliseen käännökseen muinaisespanjan kielelle. Pian kyseistä muinaisespanjan kielellistä tyyliä alettiin kutsua ladinoksi ja tätä nimeä käytetään edelleen, erityisesti Israelissa, jossa kielestä huolehtii kansallinen organisaatio Autoridad Nasionala del Ladino. Termin käyttöä pidetään kuitenkin vääränä, sillä tarkkaan ottaen se tarkoittaa vain käännöstöissä käytettyä tyyliä.

Fonologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari
Nasaali m n ɲ ŋ
Klusiili p | b t | d k | g
Affrikaatta t͡ʃ | d͡ʒ
Frikatiivi β f | v ð s | z ʃ | ʒ x | ɣ
Tremulantti r
Yksitäryinen

tremulantti

ɾ
Lateraali l
Puolivokaali j w

Lähde:[9]

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etinen Keskinen Takainen
Suppea i u
Puolisuppea e o
Avoin a

Lähde:[9]

Kielen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisespanjan kieliopillinen järjestelmä sekä pääsanasto (60 % sanoista) juontavat juurensa kastilian kieleen eli espanjaan. Konsonantit ja osa sanastoa muistuttavat kuitenkin joissakin suhteissa enemmän muinaisportugalia tai katalaania kuin nykyespanjaa, sillä kieli on säilyttänyt monia vanhoja iberoromaanisia ominaisuuksia, jotka espanjasta ovat hävinneet.

Ladinossa säilyneitä muinaisia ominaisuuksia ovat mm.:

  • Nykyespanjan z (muodossa c ennen e:tä tai i:tä), joka ääntyy [s]:nä tai [θ]-äänteenä (kuten englannin kielen "think") murteesta riippuen, vastaa kahta eri foneemia muinaisespanjassa: ç (muodossa c ennen e:tä tai i:tä), joka ääntyi [ts], ja z, joka ääntyi [dz]. Ladinossa tämä ero on säilynyt ja nämä kaksi foneemia ääntyvät [s] ja [z].
  • Nykyespanjan j, joka ääntyy soinnittomana velaarisena frikatiivina [x], vastaa kahta eri foneemia muinaisespanjassa: x, joka ääntyy suhuässänä [ʃ] (kuten sanassa šakki eli shakki), ja j, joka ääntyy suhuässän soinnillisena vastineena ʒ] (kuten englannin kielen leisure). Ladinossa ero on säilynyt.
  • Nykyespanjassa b ja v ääntyvät molemmat samana bilabiaalisena foneemina, mutta ladinossa ero niiden välillä on säilynyt, ja v ääntyy yhä labiodentaalisena [v]:nä.

Ladino poikkeaa nykyespanjasta myös siinä, että toisen persoonan muodolliset pronominit "usted" (yksikkö) ja "ustedes" (monikko) puuttuvat kokonaan. Nämä pronominit tulivat espanjaan lyhenteinä sanonnasta "vuestra merced" (suom. Teidän armonne) vuoden 1492 karkotuksen jälkeen eli sefardijuutalaisten paettua jo Espanjasta. Ladinoksi teititellään sanoilla "vos" (yksikkö) ja "vozotros/vozotras" (monikko).

Ladinon kielelle ominaisia sanoja ovat mm.[10]:

  • El Dio / El Dyo (Jumala, espanjaksi Dios; maskuliinin määräinen artikkeli "el" lisätty korostamaan juutalaisten uskonnon yksijumalisuutta)
  • Alhát (sunnuntai, esp. Domingo; tarkoittaa arabiaksi "ensimmäistä päivää")
  • Ivrit (heprea, esp. Hebreo; laina heprean kielestä)
  • kal (synagoga, esp. sinagoga; laina heprean kielestä)
  • alefbet (aakkoset, esp. alfabeto; johtuu heprean aakkoston ensimmäisten kahden kirjaimen nimistä)
  • aínda, aninda (vielä, esp. todavia; vrt. portugalin kielen "ainda")
  • trocar (muuttaa, esp. cambiar; vrt. portugalin kielen "trocar")
  • chapeo (hattu, esp. sombrero; vrt. portugalin kielen "chapéu")
  • chapines (kengät, esp. zapatos; vrt. katalaanin kielen "chapins")

Ladinossa ovat säilyneet myös espanjan joistain sanoista jo hävinneet [f] ja [g] äänteet, jotka ovat nykyespanjassa korvautuneet mykällä kirjaimella <h>: esim. fijo vs. hijo (poika) tai fablar vs. hablar (puhua).[11]

Morfologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ladinossa verbien suffiksit poikkeavat vain vähän nykyespanjasta[12]:

  • monikon toisen persoonan indikatiivin preesensin -ásh, -ésh, -ísh -päätteet;
  • monikon toisen persoonan indikatiivin imperfektin -ash -pääte;
  • ensimmäisen taivutusmallin verbien yksikön ja monikon ensimmäisen persoonan indikatiivin preteritin -í and -imos -päätteet;
  • yksikön toisen persoonan indikatiivin preteritin -ates, -ites -päätteet;
  • monikon toisen persoonan indikatiivin futuurin -edesh -pääte;
  • monikon toisen persoonan -s -pääte muuttui -sh:ksi ([ʃ] eli suhuässä).

Taivutustaulukkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivutus preesensissä:

  -ar-päätteiset verbit (avlar "puhua") -er-päätteiset verbit (komer "syödä") ja -ir-päätteiset verbit (bivir "asua")
yo (minä) -o (avlo) -o (komo) (bivo)
(sinä) -as (avlas) -es (komes) (bives)
él, eya (hän) -a (avla) -e (kome) (bive)
mozotros tai mozós (me) -amos (avlamos) -emos (komemos), -imos (bivimos)
vozotros tai vozós (te) -ásh (avlásh) -ésh (komésh),-ísh (bivísh)
eyos, eyas (he / ne) -an (avlan) -en (komen) (biven)

Taivutus imperfektissä:

  -ar-päätteiset verbit (avlar) -er-päätteiset verbit (komer) ja -ir-päätteiset verbit (bivir)
yo -ava (avlava) -ía (komía) (bivía)
-avas (avlavas) -ías (komías) (bivías)
él, eya -ava (avlava) -ía (komía) (bivía)
mozotros tai mozós -avamos (avlavamos) -íamos (komíamos) (bivíamos)
vozotros tai vozós -avash (avlavash) -íash (komíash) (bivíash)
eyos, eyas -avan (avlavan) -ían (komían) (bivían)

Taivutus preteritissä:

  -ar-päätteiset verbit (avlar) -er-päätteiset verbit (komer) ja -ir-päätteiset verbit (bivir)
yo -í (avlí) -í (komí) (biví)
-ates (avlates) -ites (komites) (bivites)
él, eya -ó (avló) -yó (komyó) (bivyó)
mozotros tai mozós -imos (avlimos) -imos (komimos) (bivimos)
vozotros tai vozós -atesh (avlatesh) -itesh (komitesh) (bivitesh)
eyos, eyas -aron (avlaron) -yeron (komyeron) (bivyeron)

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyladinoa kirjoitetaan sekä latinalaisilla että heprealaisilla aakkosilla, mutta yleensä vain latinalaisilla.

Heprealainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen vuoden 1492 karkotusta juutalaiset olivat alkaneet käyttää perinteistä aakkostoaan muinaisespanjan kirjoittamiseen. Itse asiassa juutalaiset ja maurit alkoivat kirjoittaa muinaisespanjaksi jo ennen kristittyjä, eikä vanhimpia säilyneitä espanjankielisiä asiakirjoja olekaan kirjoitettu latinalaisilla aakkosilla, vaan pikemminkin arabialaisilla tai heprealaisilla.[13]

Heprealainen aakkosto koostuu vain konsonanttimerkeistä, joista seuraavia sefardit päättivät käyttää vokaalien merkitsemiseen:

Kirjain Kirjaimen nimi Merkitys hepreassa Merkitys ladinossa
א Alef [ʔ] eli glottaaliklusiili [ɑ] eli "aa"
ה He [h] [ɑ] eli "aa"
(sanan lopussa)
ו Vav [v] [o] tai [u]
י Jod [j] [e] tai [i]
  • Joissakin tapauksissa sekaannusten välttämiseksi [e] voidaan erottaa [i]:stä heprean kirjaimiston ẓere-merkillä (kirjaimen alla olevat kaksi pistettä).
  • Joissakin ladinon murteissa painoton [o] ääntyy [u]:na, ja painoton [e] [i]:nä, kuten nykyportugalin kielessä. Ladinon kolmivokaalisen kirjoitusasun ansiosta eri murteiden puhujat pystyvät lukemaan minkä tahansa asiakirjan ladinoksi riippumatta omasta murteestaan.[13]

Heprealaista aakkostoa käytettiin runsaasti noin vuoteen 1925 saakka. Latinalaisiin aakkosiin siirryttiin sen jälkeen, kun kys. aakkosto otettiin käyttöön Turkissa.[14]

Latinalainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulta lähtien maallisia (ei-uskonnollisia) ladinonkielisiä kirjoituksia on tehty useimmiten latinalaisilla aakkosilla.

Nykyajan oikeinkirjoitus perustuu foneettisiin periaatteisiin eikä ole täysin standardoitu. Se poikkeaa nykyespanjan ortografiasta esimerkiksi siinä, että [k]-ääntä merkitään vain yhdellä kirjaimella eli k:lla, kun taas espanjan kielessä samaa ääntä edustaa kolme eri kirjainta: c, k ja q. Muita esimerkkejä ovat mm. [s]:n merkitseminen kirjaimella s (espanjassa taas sitä merkitsee sekä s että c) sekä palataalisen nasaalin [ɲ]:n merkitseminen kirjainyhdistelmällä ny (espanjassa ñ).

Ladinon aakkoset ovat siis[15]:

A a B b D d E e F f G g H h I i J j K k L l
[a] [b] [d] tai [ð] [e] [f] [g] [h] tai [x] [i] tai [j] [ʒ] [k] [l]
M m N n O o P p R r S s T t U u V v X x Y y Z z
[m] [n] [o] [p] [r] [s] tai [z] [t] [u] tai [w] [v] tai [β] [gz] [j] [z] tai [ʒ]
  • u ääntyy [w] (kuten englannin wet) diftongeissa ue, ua, jne. Esim. bueno [bweno] hyvä, kuando [kwando] kun
  • [x] (merkitään h:lla) ääntyy samalla tavalla kuin saksan kielen <ch>
  • Sanan lopussa s ääntyy soinnillisena (eli [z]) kun seuraava sana alkaa vokaalilla tai soinnillisella konsonantilla. Esim. los ojos [loz oʒos] silmät, las noches [laz notʃes] yöt
  • [m]:n edessä z ääntyy [ʒ]. Esim. el mizmo [el miʒmo] itsensä (mies)

Myös näitä kirjainyhdistelmiä käytetään:

Ch, ch ääntyy [tʃ] (kuten englannin chest)
Dj, dj ääntyy [dʒ] (kuten englannin jet)
Ny, ny ääntyy [ɲ] (hieman kuin suomen [nj])
Sh, sh ääntyy [ʃ] (kuten mm. sanassa šakki)

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Todos los umanos nasen libres i iguales en dinyidad i diritos i, komo estan ekipados de razon i konsensia, deven komportarsen kon ermandad los unos kon los otros.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. aki-yerushalayim.co.il (blogi) Autoridad Nasionala del Ladino. Viitattu 3.3.2012. (hepreaksi)
  2. a b Ladino Ethnologue. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  3. The Ladino Language Jewish Virtual Library. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  4. Judezmo (Israel) Unesco. Viitattu 1.2.2012. (englanniksi)
  5. What Is the 'Jewish' Spanish Language? ThoughtCo. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  6. Marie-Christine Varol: Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture, s. 14–17. University of Maryland, 2008. ISBN 978-2-915255-75-1. (englanniksi)
  7. What is Ladino? sephardicbrotherhood. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  8. Jew, Spanish in Israel joshuaproject.net. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  9. a b Ladino (djudeoespanyol) language omniglot.com. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  10. Vocabulary of the Judeo-Spanish language orbilat.com. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  11. Ladino language Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  12. Judeo-Spanish: Simple Tenses orbilat.com. 2022. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
  13. a b Alla Markova: Beginner's Ladino, s. 3. Hippocrene Books, 2008. ISBN 978-0-7818-1225-2. (englanniksi)
  14. Marie-Christine Varol: Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture, s. 22. University of Maryland, 2008. ISBN 978-2-915255-75-1. (englanniksi)
  15. Contemporary Writing Orbilat. Viitattu 15.01.2012. |Kieli = (englanniksi)
  16. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varol, Marie-Christine. 'Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture (Studies and Texts in Jewish History and Culture)'. 1.7.2008. ISBN 978-1934309193.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]