Sefardijuutalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sefardijuutalaiset
יהדות ספרד
(Yahadut Sefarad)
Merkittävät asuinalueet
 Israel2,5–3 miljoonaa
 Ranska300 000–400 000
 Yhdysvallat200 000–300 000
 Argentiina50 000
 Turkki20 000
Kielet heprea, ranska, englanti,
espanja, portugali, ladino,
juutalaisportugali, juutalaiskatalaani
Uskonnot juutalaisuus
Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Daavidin tähti

Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) on yksi juutalaisten diasporaryhmistä,[1] joka sai alkunsa nykyisten Espanjan ja Portugalin alueilla. Sieltä heidät karkotettiin 1490-luvulla uskonnollisen puhdistuksen seurauksena ja he asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin.

Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa,[1] mutta muodostaen diasporan aikana myös joitakin omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään.[2][3] Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.

Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit.

Sefardi-termi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi sefardi tulee Espanjaa tarkoittavasta heprean kielen sanasta s'farád (סְפָרַד). Sana viittaa Vanhan Testamentin Obadjan kirjassa mainittuun paikkaan Səphāradh.[4] Tämän on tulkittu tarkoittavan Espanjan aluetta, mutta tutkijoilla ei ole asiasta yksimielisyyttä; osa ajattelee sanan tarkoittaneen esimerkiksi Sardesta tai Kreikkaa.[5][4] Joka tapauksessa keskiaikaan mennessä termin merkitys Espanjana oli vakiintunut juutalaisten keskuudessa.[5]

Sefardi-käsitettä käytetään joskus myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mizrahijuutalaisista,[6] etenkin yhteyksissä, joissa sillä ilmaistaan yleistävästi eroavaisuutta aškenasijuutalaisiin.[7] Sefardeja asettui mizrahien asuttamille alueille tultuaan karkotetuksi Iberian niemimaalta[8] ja useat mizrahit omaksuivat sefardeilta uskonnollisia rituaaleja,[6] ja ryhmien erottaminen toisistaan voi olla joissakin yhteyksissä haasteellistakin.[8] Välimeren pohjoispuolella asuneet sefardit kuitenkin erottuvat tavoiltaan ja kieleltään mizraheista selkeästi.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iberian niemimaalla on asunut juutalaisia jo ainakin Rooman valtakunnan myöhäisempien vuosisatojen ajoilta asti,[6] erään uskomuksen mukaan jo kuningas Salomon ajalta asti.[9] Niemimaalla asuneista juutalaisista ei kuitenkaan ole paljon tietoa ennen visigoottien valtakunnan aikaa.[5]

Espanjaa hallinneiden visigoottien käännyttyä katolilaisuuteen 500-luvulla alettiin asettamaan juutalaisvastaisia lakeja, joilla pyrittiin tukahduttamaan maan juutalaisyhteisö. Juutalaisia pakkokäännytettiin kristinuskoon, ja myös kristinuskoon kääntyneiden juutalaisten oikeuksia rajoitettiin. Asenne juutalaisia kohtaan kärjistyi etenkin Sisenandin valtakaudella, jolloin asetettiin laki, joka kielsi juutalaisilta, myös katolilaisuuteen nimellisesti kääntyneiltä, kaiken toimivallan.[10]

700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Iberian niemimaan. Maurien vallan alla juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja alkoi niin kutsuttu espanjanjuutalaisen kulttuurin kulta-aika.[9] Juutalaiset menestyivät muun muassa lääke- ja luonnontieteen sekä filosofian parissa.[9][11] Sovussa eläneiden juutalaisten ja muslimien välit alkoivat kuitenkin kiristyä 1000-luvulla. Tilanne kärjistyi ensimmäistä kertaa Córdoban verilöylyssä 1066, kun muslimit tappoivat tuhansia juutalaisia.[12] Almohadien noustua valtaan juutalaisten olot kävivät tukaliksi ja moni muutti niemimaan pohjoisiin, kristittyjen hallitsemiin osiin.[13] Kristittyjen vallattua muslimeilta niemimaan eteläosatkin takaisin alettiin juutalaisia käännyttää kristinuskoon. Lopulta ne, jotka eivät kääntyneet, karkotettiin Espanjasta vuonna 1492.[14][9] Moni muutti Portugaliin, jossa juutalaisuus oli vielä sallittua. Vuonna 1497 ei-kristityt karkotettiin kuitenkin myös Portugalista.[9]

Sefardiperhe Bosniassa 1800-luvulla.

Karkotetut sefardit suuntasivat ympäri Välimerta, kuten Marokkoon, Palestiinaan, Turkkiin ja Balkanille ja toisaalta myös pohjoiseen, kuten Hollantiin.[15] Muslimimaissa juutalaisilla oli dhimmi-asema; heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta he saivat kuitenkin vapaasti harjoittaa uskontoaan. Euroopassa sefardit menestyivät ja vaurastuivat.[9]

Osa sefardeista kuitenkin kääntyi kristinuskoon ja jäi Iberian niemimaalle. Heistä käytettiin nimityksiä converso (käännynnäinen) ja cristianos nuevos (uudet kristityt). Niin kutsutut kryptojuutalaiset kääntyivät katolilaisiksi vain nimellisesti ja jatkoivat juutalaisuuden harjoittamista salassa, ja heistä käytettiin nimitystä marrano (sika).[16]

Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset sefardit asettuivat vuonna 1654.[17] Yhdysvaltain vanhin juutalainen seurakunta Congregation Shearith Israel oli pääasiassa sefardijuutalaisten perustama[18] ja sefardit muodostivat enemmistön Yhdysvaltojen juutalaisista valtion perustamisesta 1800-luvun puoliväliin asti, mikä muuttui aškenasijuutalaisten suurten muuttoaaltojen myötä.[19]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli puolet Euroopan sefardiväestöstä kuoli natsi-Saksan keskitysleireillä toisen maailmansodan aikana.[9][20] Israelin valtion perustamisen yhteydessä suhtautuminen juutalaisiin muslimimaissa muuttui huomattavasti aiempaa negatiivisemmaksi johtaen syrjimiseen ja jopa hengenvaaraan. 1950–1960-luvuilla kymmeniä tuhansia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän juutalaisia muutti Israeliin. Monien muslimimaiden hallitukset itse karkottivat juutalaiset ja pakottivat näitä luovuttamaan omaisuutensa, mikä vaikutti sefardisiirtolaisten asemaan myös Israelissa: he olivat yleensä aškenaseja riippuvaisempia sosiaaliavustuksista ja asuivat aluksi leirimajoituksissa huonoissa oloissa.[9]

Vuonna 2015 Portugalissa ja Espanjassa tuli voimaan laki, joka oikeuttaa sefardijuutalaisten jälkeläiset saamaan maan kansalaisuuden. Espanjassa laki oli voimaan vuoteen 2019 asti.[21]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boureka-leivokset ovat osa sefardijuutalaista ruokakulttuuria.

Sefardit ovat juutalaisten alaryhmänä kehittäneet omaa kulttuuriperinnettään. Heillä on esimerkiksi oma kielensä (ladino), omaa kertomus-[22] ja ruokaperinnettä[23] ja omia uskonnollisia tapojaan.[9] Sefardijuutalaisen kansanmusiikin olennaisimmat muodot ovat synagogalaulu, kerronnallinen ja lyyrinen romance-laulu, compla-juhlalaulu ja pitkäsäkeinen cantica-laulu.[24]

Israelin valtion perustamisen jälkeen sefardien ja aškenasien kulttuuriset erot ovat vähentyneet molempien ryhmien eläessä samoilla alueilla.[3]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ladino

Sefardien perinteinen kieli on ladino, eli niin kutsuttu juutalaisespanja.[9][11] Kun sefardit jatkoivat karkotuksensa aikaisen espanjan kielen puhumista muun muassa Ottomaanien valtakunnan alueilla, alkoi ladino ajan myötä erottua muuttuvasta espanjan kielestä ja siihen jäi keskiaikaisen espanjan kielioppia ja sanastoa.[25] Ladino on saanut myös runsaasti vaikutteita hepreasta (sekä muun muassa turkista, ranskasta, kreikasta ja italiasta).[26][25] Israelissa puhutussa ladinossa on vaikutteita myös jiddishin kielestä.[25] Ladinoa kirjoitetaan heprealaisilla aakkosilla.[9] Toisen maailmansodan jälkeen sefardit alkoivat omaksumaan asuinmaidensa paikallisia kieliä, eikä ladinoa enää käytetä äidinkielenä.[27]

Ladinon ohella sefardiyhteisöissä puhuttiin lisäksi juutalaisportugalia[28] ja mahdollisesti myös juutalaiskatalaania.[29]

Genetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gil Atzmonin ja muiden (2010) tutkimuksen mukaan (Turkin ja Kreikan) sefardijuutalaiset muodostavat geneettisesti muiden Euroopan juutalaisryhmien ja Lähi-idän mizrahijuutalaisten kanssa muista väestöistä erottuvan väestöklusterin ja ovat erityisen läheisiä aškenasi-, italian- ja syyrianjuutalaisten kanssa.[1] Myös Doron M. Beharin ja muiden (2010) geenitutkimuksessa (Bulgarian ja Turkin) sefardit muodostivat aškenasi- ja mizrahijuutalaisten kanssa väestöklusterin, joka osoitti yhteyttä Levantiin. Tutkimusryhmä esitti selitykseksi eri juutalaisryhmien yhteistä geneettistä alkuperää, "joka on johdonmukainen juutalaisen kansan muinaisten Levantissa asuneiden heprealaisten ja israeliittien jälkeläisinä muodostumisen kanssa".[30] Atzmonin ja Beharin johtamien tutkimusten mukaan sefardien geeniperimästä noin 30 prosenttia on eurooppalaista ja loput enimmäkseen Lähi-idästä.[31]

Tunnettuja sefardijuutalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baruj Benacerraf on yksi Nobel-palkituista sefardijuutalaisista.

Nobel-palkittuja sefarditaustaisia juutalaisia ovat olleet Baruj Benacerraf,[32] Elias Canetti,[33] René Cassin,[34] Claude Cohen-Tannoudji,[35] Serge Haroche,[36] Rita Levi-Montalcini,[37] Salvador Luria,[38] Patrick Modiano,[39] Franco Modigliani[40] ja Emilio G. Segrè.[41]

Poliitikkoja, joilla on sefarditaustaa, ovat olleet esimerkiksi Yitzhak Navon,[42] Benjamin Disraeli[43] ja Pierre Mendès-France.[44]

Filosofeja tai uskonnollisia vaikuttajia ovat olleet muun muassa Avicebron,[9] Yehuda Halevi,[45] Nahmanides, Maimonides[46], Isaac Abrabanel,[47] Baruch Spinoza[48] ja Jacques Derrida.[49]

Sefardeja on vaikuttaneet myös taiteen ja viihteen parissa. Näistä esimerkkeinä Emma Lazarus,[50] Camille Pissarro,[51] Murray Perahia,[52] Enrico Macias[53] ja Emmanuelle Chriqui.[54]

Urheilijoita ovat olleet muun muassa Victor Perez,[55] Yossi Benayoun[56] ja Omri Casspi.[57]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Gil Atzmon, Li Hao, Itsik Pe'er, Christopher Velez, Alexander Pearlman, Pier Francesco Palamara: Abraham's Children in the Genome Era: Major Jewish Diaspora Populations Comprise Distinct Genetic Clusters with Shared Middle Eastern Ancestry. The American Journal of Human Genetics, 11.6.2010, nro 6, s. 850–859. PubMed:20560205. doi:10.1016/j.ajhg.2010.04.015. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio. English
  2. ↑ Types of Jews My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Schoenberg, Shira: Ashkenazim Jewish Virtual Library. Viitattu 21.12.2020.
  4. ↑ a b Definition of sephardic Dictionary.com. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c What does Sephardi Mean? Who Are the Sephardim? Foundation for the Advancement of Sephardic Studies and Culture. Viitattu 31.8.2019.
  6. ↑ a b c Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 170. Keuruu: Otava, 2003.
  8. ↑ a b Mizrahi Jews in Israel My Jewish Learning. Viitattu 10.2.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l Weiner, Rebecca: Sephardim Jewish Virtual Library. Viitattu 18.3.2019.
  10. ↑ Ahituv, Shmuel: The Jewish People: An Illustrated History, s. 139. Continuum, 2006.
  11. ↑ a b Who Are Sephardic Jews? My Jewish Learning. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
  12. ↑ David B. Green: 1066: Massacre in Granada, Spain Haaretz. 30.12.2012. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  13. ↑ From Golden to Grim: Jewish Life in Muslim Spain My Jewish Learning. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Hannu Arvio: Yli 500 vuotta sitten karkotetuille juutalaisille Espanjan kansalaisuus? MTV Uutiset. 12.3.2014. Viitattu 22.8.2019.
  15. ↑ Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 167–168. Keuruu: Otava, 2003.
  16. ↑ Teplitsky, Joshua: Crypto-Jews My Jewish Learning. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Jewish Immigration to America: Three Waves My Jewish Learning. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Congregational History Congregation Shearith Israel. Viitattu 19.9.2019.
  19. ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 103. Gaudeamus, 1987.
  20. ↑ Sephardim During the Holocaust United States Holocaust Memorial Museum. Viitattu 19.9.2019.
  21. ↑ After welcoming Sephardic Jews, Spain rejects thousands of citizenship requests The Times of Israel. 25.6.2021. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Alexander, Tamar: Folk Narratives, Sephardi, teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  23. ↑ Sephardic Cuisine My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 403–404. Keuruu: Otava, 2003.
  25. ↑ a b c Ladino, the Sephardic Language - Judeo-Spanish Judeo-Espagnol Foundation for the Advancement of Sephardic Studies and Culture. Viitattu 1.9.2019.
  26. ↑ Marie-Christine Varol: Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture, s. 14-17. University of Maryland, 2008
  27. ↑ 9 Things to Know About Ladino My Jewish Learning. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  28. ↑ Judeo-Portuguese Jewish Languages. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
  29. ↑ Francesc Feliu, Joan Ferrer: Judaeo-Catalan: in search of a mediaeval dialect that never was. Journal of Medieval Iberian Studies, 1.3.2011, nro 1, s. 41–60. doi:10.1080/17546559.2011.556702. ISSN 1754-6559. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Behar, Doron & Yunusbayev, Bayazit & Metspalu, Mait & Metspalu, Ene & Rosset, Saharon & Parik, Jüri & Rootsi, Siiri & Chaubey, Gyaneshwer & Kutuev, Ildus & Yudkovsky, Guennady & Khusnutdinova, Elza & Balanovsky, Oleg & Semino, Ornella & Pereira, Luisa & Comas, David & Gurwitz, David & Bonne-Tamir, Batsheva & Parfitt, Tudor & Hammer, Michael & Villems, Richard. (2010). The genome-wide structure of the Jewish people. Nature. 466. 238-42. 10.1038/nature09103. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2020.
  31. ↑ Nicholas Wade: Studies Show Jews’ Genetic Similarity (Published 2010) The New York Times. 9.6.2010. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Caroline Moseley: Paul Benacerraf came to Princeton as an undergraduate and stayed for 50 years so far Princeton Weekly Bulletin. 1998. Princeton. Viitattu 29.8.2019.
  33. ↑ Bulgarian-born Sephardic Jew Wins 1981 Nobel Prize for Literature Jewish Telegraphic Agency. 16.10.1981. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Ariel Evan Mayse: Makers of Jewish modernity: thinkers, artists, leaders and the world they made.. Religious Studies Review, 2018-06, nro 2, s. 231–231. doi:10.1111/rsr.13491. ISSN 0319-485X. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Claude Cohen-Tannoudji – Biographical NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  36. ↑ The Nobel Prize in Physics 2012 NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  37. ↑ Pandora Dewan: Nobel Laureate Rita Levi-Montalcini: the discovery of Nerve Growth Factor Bluestocking Oxford. 22.9.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  38. ↑ Spencer Weart: Half-Life: The Divided Life of Bruno Pontecorvo, Physicist or Spy. Physics Today, 2015-03, nro 3, s. 48–48. doi:10.1063/pt.3.2721. ISSN 0031-9228. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Niklas Pollard & Alistair Scrutton: Patrick Modiano, French Sephardic Novelist, Wins Nobel for Literature The Forward. 2014. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  40. ↑ Szenberg, Michael: Franco Modigliani a mind that never rests. Palgrave Macmillan, 2008. 949791977. ISBN 9780230007895, 0230007899. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
  41. ↑ E.O. Lawrence, Emilio Segrè, and the first synthetic element UC Berkeley Physics. 2019. Viitattu 29.8.2019.
  42. ↑ Yitzhak Navon obituary The Guardian. 8.11.2015. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  43. ↑ The Three Lives of Judah P. Benjamin History Today. Viitattu 30.8.2019.
  44. ↑ New French Premier is Son of Sephardic Jewish Family Jewish Telegraphic Agency. 21.6.1954. Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Mariana Montiel: From Poetry in Toledo to Pugilism in London Atlanta Jewish Times. 21.2.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Cordoba Juderia - Jewish Quarter Andalucia.com. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Isaac Abravanel, Skalli Cedric Cohen: Letters, Edition, Translation and Introduction. Berlin, Boston: De Gruyter, 2012. ISBN 9783110194920. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019). HEBR
  48. ↑ Spinoza - An Unlikely Jewish Hero Beit Hatfutsot. 28.11.2016. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  49. ↑ Jacques Derrida | Biography, Books, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  50. ↑ Emma Lazarus - Statue Of Liberty National Monument (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  51. ↑ Karen Rosenberg: The Radical Eye of Impressionism’s Patriarch. The New York Times, 2007.
  52. ↑ Benjamin Ivry: Murray Perahia: An Eternal Sephardic Jewish Recital The Forward. 2009. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Anne Cohen: Enrico Macias, Sephardic Superstar The Forward. Viitattu 21.12.2020.
  54. ↑ Gerri Miller: Emmanuelle Chriqui leads Jewish stars, characters coming to TV in December Jewish Journal. 22.11.2016. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  55. ↑ Avey, Denis.: The man who broke into Auschwitz.. AudioGO, 2012. 862666749. ISBN 9781445859293, 1445859297. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
  56. ↑ Yossi Benayoun Elite Football. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  57. ↑ Who is Omri Casspi? Jerusalem Post. 2019. Viitattu 29.8.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sefardijuutalaiset&oldid=20540068”