Sefardijuutalaiset
Sefardijuutalaiset | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
יהדות ספרד (Yahadut Sefarad) |
||||||||||||||||
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||||||||
Kielet |
heprea, ranska, englanti, espanja, portugali, ladino, juutalaisportugali, juutalaiskatalaani |
|||||||||||||||
Uskonnot | juutalaisuus |
|
Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) on yksi juutalaisten diasporaryhmistä,[1] jonka alkuperä on nykyisten Espanjan ja Portugalin alueilla. Sieltä heidät karkotettiin 1490-luvulla uskonnollisen puhdistuksen seurauksena ja he asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin.
Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa,[1] mutta kehittäen diasporan aikana myös joitakin omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään.[2][3] Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.
Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit, koska he ovat omaksuneet sefardeilta uskonnollisia tapoja.
Nimityksen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi sefardi on suomennos Espanjaa tarkoittavasta heprean sanasta s'farád (סְפָרַד). Sana viittaa Vanhan Testamentin Obadjan kirjassa mainittuun paikkaan Səphāradh.[4] Tämän on tulkittu tarkoittavan Espanjan aluetta, mutta tutkijoilla ei ole asiasta yksimielisyyttä; osa ajattelee sen tarkoittavan esimerkiksi Sardesta tai Kreikkaa.[5][4] Joka tapauksessa keskiaikaan mennessä termin merkitys Espanjana oli vakiintunut juutalaisten keskuudessa.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iberian niemimaalla on asunut juutalaisia jo ainakin Rooman valtakunnan myöhäisempien vuosisatojen ajoilta asti,[6] erään uskomuksen mukaan jo kuningas Salomon ajalta asti.[7] Iberian niemimaalla asuneista juutalaisista ei kuitenkaan ole paljon tietoa ennen visigoottien valtakunnan aikaa.[5]
Juutalaisten elämä kävi vaikeaksi visigoottien hallitessa Hispaniaa.[5][8] 700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Iberian niemimaan. Maurien vallan alla juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja alkoi niin kutsuttu espanjanjuutalaisen kulttuurin kulta-aika.[7] Juutalaiset menestyivät muun muassa lääke- ja luonnontieteen sekä filosofian parissa.[7][9] Sovussa eläneiden juutalaisten ja muslimien välit alkoivat kuitenkin kiristyä 1000-luvulla. Tilanne kärjistyi ensimmäistä kertaa Córdoban verilöylyssä 1066, kun muslimit tappoivat tuhansia juutalaisia.[10] Almohadien noustua valtaan juutalaisten olot kävivät tukaliksi ja moni muutti niemimaan pohjoisiin, kristittyjen hallitsemiin osiin.[11] Kristittyjen vallattua muslimeilta niemimaan eteläosatkin takaisin alettiin juutalaisia käännyttää kristinuskoon. Lopulta ne, jotka eivät kääntyneet, karkotettiin Espanjasta vuonna 1492.[12][7] Moni muutti Portugaliin, jossa juutalaisuus oli vielä sallittua. Vuonna 1497 ei-kristityt karkotettiin kuitenkin myös Portugalista.[7]

Tämän jälkeen suuri osa sefardeista asettui Pohjois-Afrikkaan ja muihin Ottomaanien valtakunnan alueille (etenkin Turkkiin ja Kreikkaan), sekä muun muassa Ranskaan, Alankomaihin ja Italiaan.[13][9][14] Muslimimaissa juutalaisilla oli dhimmi-asema; heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta he saivat kuitenkin vapaasti harjoittaa uskontoaan.[13] Euroopassa sefardit menestyivät ja vaurastuivat.[13] Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset sefardit asettuivat vuonna 1654.[15] Yhdysvaltain vanhin juutalainen seurakunta Congregation Shearith Israel oli pääasiassa sefardijuutalaisten perustama[16] ja sefardit muodostivat enemmistön Yhdysvaltojen juutalaisista valtion perustamisesta 1800-luvun puoliväliin asti, mikä muuttui aškenasijuutalaisten suurten muuttoaaltojen myötä.[17]
Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yli puolet Euroopan sefardiväestöstä kuoli natsi-Saksan keskitysleireillä toisen maailmansodan aikana.[13][18] Israelin valtion perustamisen jälkeen suhtautuminen juutalaisiin muslimimaissa muuttui huomattavasti aiempaa negatiivisemmaksi johtaen syrjimiseen ja jopa hengenvaaraan.[13] 1950–1960-luvuilla kymmeniä tuhansia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän juutalaisia muutti Israeliin.[13] Monien muslimimaiden hallitukset itse karkottivat juutalaiset ja pakottivat näitä luovuttamaan omaisuutensa, mikä vaikutti sefardisiirtolaisten asemaan myös Israelissa: he olivat yleensä aškenaseja riippuvaisempia sosiaaliavustuksista ja asuivat aluksi leirimajoituksissa huonoissa oloissa.[13]
Nykyisessä Israelissa sefardi-käsitettä käytetään usein myös useimmista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen juutalaisista johtuen näiden ryhmien käyttämästä jumalanpalveluksen sefardiittirituaalista, vaikka he eivät polveutuisikaan Espanjasta tai Portugalista karkotetuista juutalaisista.[6]
Vuonna 2013 Portugalissa tuli voimaan laki, joka oikeuttaa sefardijuutalaisten jälkeläiset saamaan maan kansalaisuuden.[19] Vastaava laki tuli voimaan Espanjassa vuonna 2014.[12]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sefardit erottuvat esimerkiksi aškenasijuutalaisista perinteisen kielensä lisäksi muun muassa uskonnollisine tapoineen[13] ja perinneruokineen, jotka ovat saaneet vaikutteita heidän asuinympäristöistään.[20]
Nykyisin sefardien ja aškenasien kulttuuriset erot ovat vähentyneet molempien ryhmien eläessä samoilla alueilla.[3]
Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ladino
Sefardien perinteinen kieli on ladino, eli niin kutsuttu juutalaisespanja.[13][9] Ladinosta muodostui juutalaiskieli vasta kun sefardit karkotettiin Iberian niemimaalta; sitä ennen he olivat vain puhuneet asuinalueensa kieltä.[21] Kun sefardit jatkoivat karkotuksensa aikaisen espanjan kielen puhumista muun muassa Ottomaanien valtakunnan alueilla, alkoi ladino ajan myötä erottua muuttuvasta espanjan kielestä ja siihen jäi keskiaikaisen espanjan kielioppia ja sanastoa.[21] Ladino on saanut myös runsaasti vaikutteita hepreasta (sekä muun muassa turkista, ranskasta, kreikasta ja italiasta).[22][21] Israelissa puhutussa ladinossa on vaikutteita myös jiddishin kielestä.[21]
Ladinon ohella sefardiyhteisöissä puhuttiin lisäksi juutalaisportugalia[23] ja mahdollisesti myös juutalaiskatalaania.[24]
Genetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gil Atzmonin ja muiden (2010) tutkimuksen mukaan sefardijuutalaiset muodostavat geneettisesti Euroopan juutalaisryhmien ja Lähi-idän mizrahijuutalaisten kanssa muista väestöistä erottuvan väestöklusterin isälinjojensa kautta, ja ovat erityisen läheisiä aškenasi-, italian- ja syyrianjuutalaisten kanssa.[1] Myös Doron M. Beharin ja muiden (2010) geenitutkimuksessa sefardit muodostivat aškenasi- ja mizrahijuutalaisten kanssa isälinjoillaan väestöklusterin, joka osoitti samankaltaisuutta ei-juutalaisiin Levantin väestöihin. Tutkimusryhmä ehdotti selitykseksi yhteistä geneettistä alkuperää, "joka on johdonmukainen juutalaisen kansan muinaisten Levantissa asuneiden heprealaisten ja israeliittien jälkeläisinä muodostumisen kanssa".[25] Atzmonin ja Beharin johtamien tutkimusten mukaan sefardien geeniperimästä noin 30 % on eurooppalaista ja loput enimmäkseen Lähi-idästä.[26]
Tunnettuja sefardijuutalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nobel-palkittuja sefarditaustaisia juutalaisia ovat olleet Baruj Benacerraf,[27] Elias Canetti,[28] René Cassin,[29] Claude Cohen-Tannoudji,[30] Serge Haroche,[31] Rita Levi-Montalcini,[32] Salvador Luria,[33] Patrick Modiano,[34] Franco Modigliani,[35] Henri Moissan[36] ja Emilio G. Segrè.[37]
Poliitikkoja, joilla on sefarditaustaa, ovat olleet esimerkiksi Yitzhak Navon,[38] Benjamin Disraeli,[39] Miri Regev,[40] Moshe Kahlon,[41] ja Pierre Mendès-France.[42]
Filosofeja tai uskonnollisia vaikuttajia ovat olleet muun muassa Avicebron,[13] Yehuda Halevi,[43] Nahmanides, Maimonides[44], Isaac Abrabanel,[45] Baruch Spinoza[46] ja Jacques Derrida.[47]
Sefardeja on vaikuttaneet myös taiteen ja viihteen parissa. Näistä esimerkkeinä Emma Lazarus,[48] Camille Pissarro,[49] Murray Perahia,[50] Enrico Macias[51] ja Emmanuelle Chriqui.[52]
Urheilijoita ovat olleet muun muassa Victor Perez,[53] Yossi Benayoun[54] ja Omri Casspi.[55]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gil Atzmon, Li Hao, Itsik Pe'er, Christopher Velez, Alexander Pearlman, Pier Francesco Palamara: Abraham's Children in the Genome Era: Major Jewish Diaspora Populations Comprise Distinct Genetic Clusters with Shared Middle Eastern Ancestry. The American Journal of Human Genetics, 11.6.2010, nro 6, s. 850–859. PubMed:20560205. doi:10.1016/j.ajhg.2010.04.015. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio. English
- ↑ Types of Jews My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Ashkenazim www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ a b Definition of sephardic | Dictionary.com www.dictionary.com. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d What does Sephardi Mean? Who Are the Sephardim? www.sephardicstudies.org. Viitattu 31.8.2019.
- ↑ a b Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Sephardim www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 22.8.2019.
- ↑ Bernard S. Bachrach: A Reassessment of Visigothic Jewish Policy, 589-711. The American Historical Review, 1973, nro 1, s. 11–34. doi:10.2307/1853939. ISSN 0002-8762. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Who Are Sephardic Jews? My Jewish Learning. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
- ↑ 1066: Massacre in Granada, Spain Haaretz. 30.12.2012. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
- ↑ From Golden to Grim: Jewish Life in Muslim Spain My Jewish Learning. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b MTV uutiset-Hannu Arvio Barcelona: Yli 500 vuotta sitten karkotetuille juutalaisille Espanjan kansalaisuus? mtvuutiset.fi. 12.3.2014. Viitattu 22.8.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j Sephardim www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 18.3.2019.
- ↑ Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Jewish Immigration to America: Three Waves My Jewish Learning. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Congregational History | Congregation Shearith Israel shearithisrael.org. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Illman & Harviainen: Juutalaisten historia, s. 103. Gaudeamus, 1987.
- ↑ Sephardim During the Holocaust — United States Holocaust Memorial Museum www.ushmm.org. Viitattu 19.9.2019.
- ↑ Descendants of 16th Century Jewish Refugees Can Claim Portuguese Citizenship Haaretz. 13.4.2013. Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Sephardic Cuisine My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ladino, the Sephardic Language - Judeo-Spanish Judeo-Espagnol www.sephardicstudies.org. Viitattu 1.9.2019.
- ↑ Marie-Christine Varol: Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture, s. 14-17. University of Maryland, 2008
- ↑ Judeo-Portuguese Jewish Languages. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Francesc Feliu, Joan Ferrer: Judaeo-Catalan: in search of a mediaeval dialect that never was. Journal of Medieval Iberian Studies, 1.3.2011, nro 1, s. 41–60. doi:10.1080/17546559.2011.556702. ISSN 1754-6559. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Behar, et al: (PDF) The genome-wide structure of the Jewish people Nature. 2010. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Nicholas Wade: Studies Show Jews’ Genetic Similarity (Published 2010) The New York Times. 9.6.2010. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Princeton - PWB 112398 - Paul Benacerraf came to Princeton as an undergraduate and stayed for 50 years so far pr.princeton.edu. Viitattu 29.8.2019.
- ↑ Bulgarian-born Sephardic Jew Wins 1981 Nobel Prize for Literature Jewish Telegraphic Agency. 16.10.1981. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Ariel Evan Mayse: MAKERS OF JEWISH MODERNITY: THINKERS, ARTISTS, LEADERS AND THE WORLD THEY MADE. Edited by JacquesPicard, JacquesRevel, Michael P.Steinberg, and IdithZertal. Princeton, NJ: Princeton University Press, 2016. Pp. vii + 680 pages; illustrations. $39.50.. Religious Studies Review, 2018-06, nro 2, s. 231–231. doi:10.1111/rsr.13491. ISSN 0319-485X. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Claude Cohen-Tannoudji – Biographical NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2012 NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ BluestockingOxford: Nobel Laureate Rita Levi-Montalcini: the discovery of Nerve Growth Factor Bluestocking Oxford. 22.9.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Spencer Weart: Half-Life: The Divided Life of Bruno Pontecorvo, Physicist or SpyHalf-Life: The Divided Life of Bruno Pontecorvo, Physicist or Spy, Frank Close, Basic Books, 2015. $29.99 (384 pp.). ISBN 978-0-465-06998-9 Buy at Amazon. Physics Today, 2015-03, nro 3, s. 48–48. doi:10.1063/pt.3.2721. ISSN 0031-9228. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Niklas Pollard, Alistair ScruttonOctober 9, 2014: Patrick Modiano, French Sephardic Novelist, Wins Nobel for Literature The Forward. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Szenberg, Michael: Franco Modigliani a mind that never rests. Palgrave Macmillan, 2008. 949791977. ISBN 9780230007895, 0230007899. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
- ↑ Eric Werner, Dagobert D. Runes: The Hebrew Impact on Western Civilization. Notes, 1951-03, nro 2, s. 354. doi:10.2307/890014. ISSN 0027-4380. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ E.O. Lawrence, Emilio Segrè, and the first synthetic element | UC Berkeley Physics physics.berkeley.edu. Viitattu 29.8.2019.
- ↑ Yitzhak Navon obituary the Guardian. 8.11.2015. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
- ↑ The Three Lives of Judah P. Benjamin | History Today www.historytoday.com. Viitattu 30.8.2019.
- ↑ Persistent Israeli ethnic divide may split vote for Netanyahu Reuters. 10.3.2015. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ David Horovitz: Moshe who? Netanyahu’s nightmare www.timesofisrael.com. Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
- ↑ New French Premier is Son of Sephardic Jewish Family Jewish Telegraphic Agency. 21.6.1954. Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Mariana Montiel: From Poetry in Toledo to Pugilism in London Atlanta Jewish Times. 21.2.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Cordoba Juderia - Jewish Quarter | Andalucia.com www.andalucia.com. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Isaac Abravanel, Skalli Cedric Cohen: Letters, Edition, Translation and Introduction. Berlin, Boston: De Gruyter, 2012. ISBN 9783110194920. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019). HEBR
- ↑ Spinoza - An Unlikely Jewish Hero Beit Hatfutsot. 28.11.2016. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Jacques Derrida | Biography, Books, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Mailing Address: Liberty Isl, New York, NY 10004 Phone:363-3200 Contact Us: Emma Lazarus - Statue Of Liberty National Monument (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ KAREN ROSENBERG: The Radical Eye of Impressionism’s Patriarch. The New York Times, 2007.
- ↑ Benjamin IvryFebruary 11, 2009: Murray Perahia: An Eternal Sephardic Jewish Recital The Forward. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Anne Cohen: Enrico Macias, Sephardic Superstar The Forward. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ BY <a href='https://jewishjournal.com/author/'></a>: Emmanuelle Chriqui leads Jewish stars, characters coming to TV in December Jewish Journal. 22.11.2016. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Avey, Denis.: The man who broke into Auschwitz.. AudioGO, 2012. 862666749. ISBN 9781445859293, 1445859297. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
- ↑ Yossi Benayoun Elite Football. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Who is Omri Casspi? - Israel News - Jerusalem Post www.jpost.com. Viitattu 29.8.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sefardijuutalaiset Wikimedia Commonsissa