Almohadit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Almohadit (arabiaksi الموحدون, al-Muwahhidun) olivat alun perin pohjoisafrikkalaisia berbereitä, jotka muodostivat viidennen dynastian maurien valtakunnassa 1100-luvulla. He valloittivat koko Pohjois-Afrikan Egyptiin asti sekä islaminuskoisen Espanjan.[1]

Dynastian perustaja Ibn Tumart oli kotoisin Atlasvuoristosta ja kuului masmuda-nimiseen berberiheimoon. Hän oli pieni, ruma ja köyhä. Hän teki nuorena pyhiinvaellusmatkan Mekkaan, ja vaelsi siltä Bagdadiin, missä kävi uskonnollista koulua. Hän kehitti pian oman suuntauksensa yhdistellen opettajansa puheisiin muilta kuulemiaan opinkappaleita. Johdonmukaisin ajatus hänen uskossaan oli yksijumalaisuus. Dynastian arabiankielinen nimi al-Muwahhidun tarkoittaakin nimenomaan yksijumalaisia.[2]

Palattuaan Marokkoon 28-vuotiaana Ibn Tumart alkoi saarnata ja kiihottaa väkijoukkoja. Hän kävi jopa almoravidien emiirin sisaren kimppuun, koska tämä kulki berberitapaan ilman huntua kadulla. Dynastian syntymisen kannalta oli tärkeää, että Ibn Tumart löysi uskollisen seuraajan luutnantti Abd al-Mu'minista. Tämä itse asiassa salasi Ibn Tumartin saaneen surmansa, kunnes sai oman valtansa vakiinnutettua.

Almohadit Espanjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Almohadit osallistuivat 1100-luvun puolimaista alkaen Espanjan hallitsemiseen, sillä alueen islamilaiset pikkuruhtinaat tarvitsivat lisävoimia pohjoisesta hyökkäileviä kristittyjä vastaan. Almohadit noudattivat tiukempaa islamin tulkintaa sekä kristittyjen ja juutalaisten kohtelua kuin Espanjan muslimit, joten heihin suhtauduttiin Espanjassa vihamielisesti. [3] Toinen ja kolmas kalifi olivat uskonnollisia fanaatikkoja, joiden johtamat vainot saivat monet kristityt ja juutalaiset pakenemaan Maurien valtakunnasta naapurimaihin Portugaliin, Kastiliaan ja Aragoniaan. Ankara suuntaus ei kuitenkaan tullut esille kaikkialla. Ya'qub al Mansurista kehittyi sivistynyt mies, joka kirjoitti kaunista arabiaa ja suojeli filosofi Averroësta. Oli myös mozarabeja, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon.

Espanjan Reconquista

Vuonna 1147 almohadit valtasivat Marrakechin mihin päättyi lopullisesti almoravidien valta. Sen sijaan almohadit saivat haltuunsa Sevillan 1172, ja sen jälkeen yhä laajempia alueita Espanjasta. Takaiskut alkoivat, kun Kastilian kuninkaan johtama kristillisten armeija sai heistä suurvoiton Etelä-Espanjan Las Navas de Tolosan taistelussa ja almohadien valtakunta hajosi islamilaisten pikkuruhtinaiden valtioiksi.[3] Marrakech menetettiin merenideille 1269, ja siihen päättyi almohadien valtakausi.[4][1]

Almohadien kalifit 1145–1269[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Almohads Encyclopedia Britannica.
  2. Almohads Algeria: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  3. a b Sverre Bagge: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 8. Sydänkeskiaika, s. 24, 25, 29, 43. Suom. Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07825-9.
  4. Tore Kjeilen: Almohads Looklex Encyclopaedia. Looklex Media House. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)