Irakin juutalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irakin juutalaiset
اليهود العراقيون
יהודים עיראקים
Merkittävät asuinalueet
 Israel
Kielet heprea, juutalaisarabia
Uskonnot juutalaisuus

Irakin juutalaiset ovat Irakissa asunut juutalaisten diasporaryhmä. Irakin alueella sijaitsi merkittävimpiin ja vanhimpiin kuuluva juutalaisyhteisö, joka on sittemmin hävinnyt ja nykyään irakinjuutalaisten jälkeläiset asuvat lähinnä Israelissa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten historia nykyisen Irakin alueella sai alkunsa Babyloniassa 500-luvulla eaa. Babylonin vankeuden kautta. Noin vuodesta 140 jaa. lähtien juutalaisilla oli Persian kuninkaan tunnustama eksilarkki, jolla oli maallinen auktoriteetti muun muassa oikeuteen kantaa veroja, mutta ei uskonnollista valta-asemaa.[1] Rabbiininen oppineisuus menestyi ja Babyloniaan muodostui oppikeskuksia. 500-luvulla koottiin babylonialainen Talmud, joka sai suuremman arvovallan kuin Palestiinan Talmud.[1] Välillä juutalaisten asema heikkeni, mutta palasi aina pääpiirteittäin takaisin.[1]

Arabien tultua 600-luvun puoliväliin mennessä myös Irakin hallitsijoiksi alueen juutalaiset joutuivat sopeutumaan arabien valtakunnan viralliseen uskontoon, joka ajan myötä kehittyi islamiksi. Tällöin juutalaiset alistettiin dhimmi-asemaan; heillä oli vähemmän oikeuksia kuin muslimeilla ja he joutuivat maksamaan suojelusta, mutta saivat pitää oman uskontonsa.[2] Juutalaisten olosuhteet islamilaisen vallan alla myös jossain määrin vaihtelivat hallitsijan mukaan.[2]

Mongolien vallattua Irakin 1200-luvulla juutalaisyhteisöt Bagdadissa ja Basrassa kärsivät pahasti sodan seurauksena. Mongolihallitsijat suhtautuivat myönteisesti juutalaisiin, mikä kuitenkin muuttui Mahmud Ghazanin käännyttyä islamiin.[2]

Irakista tuli osa turkkilaista Osmanien valtakuntaa vuonna 1534. Osmanien alaisuudessa juutalaisten asema palasi dhimmi-statukseen.[2] 1623–1638 Irak oli väliaikaisesti persialaisten vallan alla, jolloin juutalaisilla oli vaikeat olosuhteet.[2] Osmanivaltakunnassa juutalaisten kokema kohtelu vaihteli ajoittain; välillä he saivat nauttia kohtalaisesta vapaudesta ja välillä heidän asemaansa heikennettiin.[2]

Irakinjuutalainen perhe

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Irak tuli Yhdistyneen kuningaskunnan vallan alaiseksi ja juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet.[2] Irakin itsenäistyttyä vuonna 1932 juutalaiset nauttivat edelleen laillisesta tasa-arvosta ja heitä oli mukana maan politiikassa.[2] Samaan aikaan kuitenkin arabinationalistien joukossa alkoi levitä juutalaisvastaisuutta, jonka takana oli konfliktit juutalaisten ja arabien välillä Palestiinassa sekä natsi-ideologian leviäminen arabien keskuuteen, ja juutalaisia tuli muun muassa pommi-iskujen ja muun väkivallan uhreiksi.[2][3] 1940-luvun lopulla myös virkavalta alkoi sortamaan juutalaisia ja rajoittamaan näiden oikeuksia.[2] Juutalaisten poistuminen maasta kiellettiin, mutta sallittiin vuonna 1950, jos samalla luopuisi kansalaisuudestaan.[3] Samana vuonna Israelin valtio järjesti 120 000 juutalaisen massamaahanmuuton Irakista Israeliin, jota kutsuttiin nimellä Operaatio Esra ja Nehemia.[3] Vuonna 1952 juutalaisten poistuminen maasta tuli taas laittomaksi.[3] 1960-luvulla Baath-puolue kaappasi vallan ja tiukensi juutalaisten kohtelua Irakissa entisestään.[3] Juutalaisilta vietiin muun muassa työpaikkoja ja jäädytettiin pankkitilejä, ja vuonna 1968 lavastetun oikeudenkäynnin jälkeen vakoilusta syytettyjä juutalaisia hirtettiin julkisesti.[3] Kansainvälisen painostuksen vuoksi Irak joutui sallimaan lopun juutalaisväestön muuttamisen Israeliin.[3]

Vuonna 2014 arvioitiin, että Bagdadissa elää noin 60 juutalaista.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Illman & Harviainen: Juutalaisten historia. Gaudeamus, 1987.
  2. a b c d e f g h i j Iraq Virtual Jewish History Tour www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 9.1.2020.
  3. a b c d e f g h The Jews of Babylon and Iraq Museum of The Jewish People. Viitattu 9.1.2020.