Aškenasijuutalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aškenasijuutalaiset
Aškenasijuutalaisten asuinalue vuonna 1881, tihein asutus tummanharmaalla ja punaisella.
Aškenasijuutalaisten asuinalue vuonna 1881, tihein asutus tummanharmaalla ja punaisella.
Väkiluku 12 miljoonaa[1]
Asuinalueet  Yhdysvallat:
6 miljoonaa[1]
 Israel:
3–4 miljoonaa[2]
Kielet heprea, jiddiš, englanti, venäjä
Uskonnot juutalaisuus

  Osa uskontojen artikkelisarjaa
Juutalaisuus ja juutalaiset

Star of David.svg         Menora.svg

Juutalaisuus
Jumala (Jahve)
Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim)
Talmud  · Halakha · Košer
Filosofia · Kabbala
Daavidintähti · Menora
Synagoga · Rabbi

Juutalaisuuden suuntaukset
Ortodoksisuus · Konservatismi
Karaiitit · Hasidismi
Reformismi · Rekonstruktionismi
Humanismi

Juhlapäivät
Sapatti · Hanukka · Roš hašana · Pesah · Jom kippur

Juutalaiset kansana
Aškenasit · Sefardit · Mizrahit

Juutalaiset maittain
Israel · Yhdysvallat · Venäjä
Ruotsi · Ranska
Suomen juutalaiset
Tunnettuja suomenjuutalaisia

Juutalaiskielet
Heprea · Aramea · Jiddiš · Ladino

Juutalaisten historia
Israelin kuningaskunta · Juuda
Babylonin vankeus
1. juutalaissota · 2. juutalaissota
Haskala · Alija
Nyky-Israel · Arabikonfliktit

Antisemitismi
Pogromit
Holokausti

Poliittiset liikkeet
Sionismi

n  k  m

Aškenasijuutalaiset (hepr. ‏אשכנזים‎, aškenazim) ovat yksi juutalaisten diasporaryhmistä.[3] Aškenasien yhteistö muodostui keskiajalla Keski-Euroopassa, mistä he muuttivat Itä-Eurooppaan. Nykyisin suurin osa aškenaseista asuu Yhdysvalloissa ja Israelissa.

Aškenasijuutalaiset eroavat muista juutalaisryhmistä muun muassa jumalanpalvelusrituaalien, kielen ja heprean ääntämyksen, lakiensa ja kulttuurin osalta. Etenkin Talmudilla on ollut suuri merkitys aškenaseille verrattuna muihin juutalaisryhmiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen aškenasien ja muiden juutalaisten erot ovat vähentyneet, sillä aškenasit ja sefardijuutalaiset elävät nykyisin samoilla alueilla.[4] Aškenasien osuus maailman juutalaisista on nykyään noin 80 prosenttia.[3]

Nimityksen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aškenaz oli Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Gomerin poika ja Jafetin ja Nooan jälkeläinen. Juutalaiset alkoivat käyttää Aškenaz-nimeä Saksasta ja saksan kielestä viimeistään 1000-luvulla.[5] Nimellä alettiin sen jälkeen viitata Pohjois-Ranskan ja läntisen Saksan alueen juutalaisiin ja myöhemmin Keski-Euroopasta Itä-Eurooppaan muuttaneiden juutalaisten muodostamaan suureen juutalaisyhteisöön.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aškenasit asuttivat 1000-vuosituhannen alussa pääasiassa Saksaa ja Ranskaa. Vähitellen moni heistä kuitenkin muutti vainoja pakoon itään, ja Puolan juutalaisyhteisöstä tuli aškenasijuutalaisuuden keskus 1500-luvun alkuun mennessä. Tyypillinen Itä-Euroopan juutalaisten asumismuoto oli pikkukylä eli shtetl, joissa asui usein myös kristittyjä. Keski-Euroopan juutalaiset sen sijaan asuivat yleensä omiensa keskuudessa kaupunkigetoissa.[4]

1600-luvulta lähtien Itä-Euroopan aškenaseja alkoi muuttaa juutalaisvainoja pakoon Länsi-Eurooppaan, kuten Alankomaihin ja Englantiin, missä oli siihen asti asunut lähinnä sefardijuutalaisia. 1800-luvulla alkoi aškenasien suuri joukkomuutto eri puolille maailmaa, Euroopan lisäksi Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Israeliin ja Pohjois-Amerikkaan. 1920-lukuun mennessä oli jopa kaksi miljoonaa aškenasia muuttanut Yhdysvaltoihin, missä on nykyisin viisimiljoonainen aškenasijuutalaisten yhteisö.[4]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holokausti tuhosi Itä-Euroopan aškenasikulttuurin 1940-luvulla, ja Yhdysvalloista tuli aškenasielämän keskus. Israelin juutalaisista aškenaseja oli maan itsenäistymisen aikana 1948 suurin osa, mutta muslimimaista tapahtuneen juutalaisten maahanmuuton jäljiltä sefardit ja mizrahit nousivat enemmistöksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut maahanmuutto kasvatti taas aškenasien osuutta Israelin väestöstä. Aškenasien dominoiva ote israelilaisen yhteiskunnan monilla sektoreilla on kuitenkin aina ollut tuntuva, ja eri ryhmien välillä on joskus ollut jännitteitä.[4][6][7]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aškenasit ovat ylläpitäneet juutalaisen kansan alkujaan Lähi-idässä muodostuneita kulttuurisia ja uskonnollisia traditioita[8] mutta kehittäneet diasporan aikana myös muista juutalaisryhmistä erottuen sekä oman kielen että omaleimasia tapoja, jotka näkyvät arkielämässä, uskonnon harjoittamisessa sekä tulkitsemisessa,[4] ruoanvalmistustavoissa[9] ja juhlien, kuten hanukan, vietossa.[10] Aškenasikulttuuriin on kuulunut myös klezmer-kansanmusiikki.[11]

Hasidiperhe Brooklynissa.

Valtaosa juutalaisista pukeutuu ei-juutalaisten tavoin, mutta monet ortodoksi- ja hasidijuutalaiset pukeutuvat muista erottuvasti: yhteisöjen miehet esimerkiksi käyttävät usein mustaa pukua ja päähinettä. Hasidijuutalaiset omaksuivat vaikutteita pukeutumiseensa 1700-luvun puolalaiselta aatelistolta.[12]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aškenasien perinteinen kieli on jiddiš, joka pohjautuu saksan kieleen ja siinä on huomattavia vaikutteita myös hepreasta ja arameasta.[13] Sitä kirjoitetaan heprealaisilla aakkosilla.[14] Jiddiš oli aškenasien arkikieli 1900-luvun puoliväliin asti; hepreaa he käyttivät vain uskonnollisissa yhteyksissä. Jiddišiä puhutaan edelleen monissa Yhdysvaltojen ja Israelin harediyhteisöissä, mutta aškenasien enemmistö puhuu asuinmaansa pääkieltä, kuten englantia, venäjää, hepreaa tai Suomessa suomea.[15][16]

Jiddišinkielisen teatterin näytelmäjuliste vuodelta 1935.

Jiddišinkielinen kirjallisuus kukoisti vuosina 1864–1939. Ammattimainen jiddišinkielinen teatteri sai alkunsa Romaniassa 1870-luvulla ja levisi pian Yhdysvaltoihin.[17] New Yorkista tuli pian jiddiš-teatterin tärkein keskittymä ja jiddiš-teatterista tärkeä osa sen juutalaisväestön yhteisöllisyyttä 1920-luvun alkuun asti.[18]

Sukunimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Juutalainen nimi

Aškenasijuutalaiset joutuivat ottamaan käyttöön sukunimet 1700-luvun lopulla, ja useimmat perheet ottivat itselleen jiddišin- tai saksankieliset sukunimet. Haluttuja nimiä olivat esimerkiksi jalokiviin ja kukkiin viittaavat nimet, kuten Edelstein, Bernstein ja Rosenthal. Varattomimmat juutalaiset joutuivat tyytymään jopa loukkaaviin nimiin, kuten Klein ('pieni') tai Klutz ('kömpelö'). Paljon otettiin käyttöön myös ammatteja tai kaupunkeja merkitseviä nimiä. Moni Israeliin muuttanut suku on sittemmin vaihtanut vanhan jiddišinkielisen nimensä heprealaiseen.[19] Usein jiddišinkielinen nimi on yksinkertaisesti käännetty hepreaksi. Samoin saksan- ja puolankielisiä sukunimiä on muutettu heprealaisiksi, esim. Israelin entinen pääministerin Ariel Sharonin sukunimi oli Scheinerman,[20] ja Israelin nykyisen pääministerin Benjamin Netanjahun isoisä muutti perheen sukunimen Mileikowskysta Netanjahuksi.[21]

Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Einstein oli merkittävä niin Euroopan, Yhdysvaltojen kuin Israelinkin juutalaisille, ja hänessä henkilöityy aškenasien menestys tieteessä.lähde?

Emansipaation jälkeen aškenasijuutalaiset ovat ansioituneet huomattavasti eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen kulttuurin ja etenkin tieteen alalla,[22] ja länsimaiden ulkopuolella aškenaseilla on ollut merkittävä poliittinen rooli Israelissa.[4] 1900-luvun puolivälin jälkeen noin 30 prosenttia Nobel-palkinnoista on myönnetty juutalaistaustaisille, lähinnä aškenasijuutalaisille, tutkijoille. Aškenasijuutalaiset menestyvät poikkeuksellisen hyvin myös älykkyystesteissä.[22]

Genetiikka ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aškenasijuutalaisia Jerusalemissa 1900-luvun alussa.

Suurin osa tutkijoista katsoo niin aškenasi- kuin mizrahi- ja sefardijuutalaistenkin alkuperän olevan ainakin osittain muinaisissa Israelin heimoissa ja osittain luultavasti myös ei-seemiläisissä käännynnäisissä.[23] Aškenasien esivanhempien ajatellaan lähteneen Lähi-idästä Eurooppaan mm. juutalaissotien seurauksena ja asettuneen aluksi eteläiseen Italiaan, mistä juutalaisia muutti pohjoisempaan Eurooppaan 300-luvulta lähtien ainakin 900-luvulle asti muodostaen aškenasijuutalaisten perustajaväestön Reinin laakson alueella.[24]

M. F. Hammerin ja muiden tutkimuksen mukaan (2000) mukaan aškenasijuutalaisten Y-haploryhmät ovat peräisin etupäässä Lähi-idästä samoin kuin maailman useimpien muiden juutalaisryhmienkin, ja eurooppalainen vaikutus isälinjoihin on ollut pientä juutalaisten diasporan aikana. Tutkijaryhmän mukaan eri juutalaisyhteisöjen isälinjojen geneettinen samankaltaisuus tukee käsitystä siitä, että Euroopan juutalaiset polveutuvat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän juutalaisryhmien kanssa samasta Lähi-idässä eläneestä väestöstä.[25] Vastaavanlaisiin tuloksiin on päätynyt myös esimerkiksi Peidong Shenin ja muiden tutkimus (2004).[26]

Vuoden 2006 tutkimuksessa Doron Behar esittää, että lähes puolella aškenaseista äitilinjoja on vain neljä, jotka ovat saaneet alkunsa Levantin alueella Lähi-idässä 1900–2000 vuotta sitten,[27] ja lopuilla heistä (noin 60 prosentilla) on huomattavasti heterogeenisemmät äitilinjat.[28] Nature Communicationsissa 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa aškenasien äitilinjoista on lähtöisin esihistoriallisesta Euroopasta ja peräisin käännynnäisiltä 2000 vuoden takaa. Loput äitilinjoista havaittiin olevan peräisin joko Lähi-idästä tai tuntemattomasta lähteestä.[29]

Naama Kopelmanin ja muiden tutkimuksen mukaan (2009) aškenasijuutalaisten autosomaalinen DNA osoittaa yhteyttä sekä Lähi-idän että Euroopan ei-juutalaisia väestöjä kohtaan ja on hyvin läheistä Pohjois-Afrikan ja Turkin juutalaisryhmien DNA:n kanssa.[30] Beharin ja muiden (2010) autosomaalisen DNA-tutkimuksen mukaan aškenasit muodostavat sefardijuutalaisten, Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Kaukasian juutalaisryhmien sekä samarialaisten kanssa yhteisen, ei-juutalaisia Levantin väestöjä limittävän väestöklusterin. Tutkijaryhmän mukaan tulokset ovat johdonmukaisia sen kanssa, että juutalainen kansa polveutuu muinaisista Levantissa asuneista israeliiteista.[31] Lily Agranat-Tamirin ja muiden tutkimuksen mukaan (2020) aškenasijuutalaisten autosomaalisesta DNA:sta hieman yli puolet on Lähi-idästä ja osoittaa geneettistä samankaltaisuutta sekä arabi- ja muiden juutalaisväestöjen että pronssikautisten kanaanilaisten kanssa ja loput enimmäkseen Euroopasta.[32]

Toisen teorian mukaan aškenasit ovat lähtöisin hajonneesta kasaarivaltakunnasta.[33] Teoriaa kannattavan geneetikko Eran Elhaikin mukaan aškenasien geeniperimä on yhdistelmä kaukasuslaista, eurooppalaista ja seemiläistä perimää.[34] Useimmat tutkijat ovat kuitenkin teorian hylänneet.[35] Geneetikko David Goldsteinin (2013) mukaan aškenasien kasaarialkuperän olemassaoloa tai eurooppalaisen geeniperimän osuutta ei voi määritellä tarkasti nykyisen geneettisen ja maantieteellisen tiedon pohjalta. Alueiden väestöt ovat aikojen kuluessa voineet siirtyä, tai heidän geenistönsä on muuttunut geneettisen ajautumisen vuoksi.[29]

Aškenasijuutalaiset polveutuvat tutkimusten mukaan vain pienestä perusryhmästä, ja heidän suuri määränsä selittyy 1000-luvulta alkaen tapahtuneella voimakkaalla väestönkasvulla.[36] Pieni perustajaryhmän koko ja sitä seurannut vähäinen geenien vaihtuminen muiden kansojen kanssa on tuottanut aškenaseilla omanlaisensa kansantautiperinnön.[37]

Kohenit ja leeviläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 julkaistun geenitutkimuksen mukaan ne aškenasijuutalaiset, jotka uskovat polveutuvansa koheneista, jakavat isälinjoissaan sefardijuutalaisten koheneiden kanssa erityisen yhteineväisyyden,[38] eli niin kutsutun kohengeenin. 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan he ovat geneettisesti hyvin läheisiä myös samarialaisten kanssa.[26]

Itseään leeviläisinä pitävät aškenasit, jotka muodostavat noin neljä prosenttia aškenasijuutalaisista,[39] erottuvat geneettisesti muista aškenaseista. Beharin ja muiden vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan aškenasileeviläisissä esiintyy huomattavissa määrin Itä-Euroopassa esiintyvää haploryhmää R1a-M198, mutta hän tutkijaryhmineen teki vuosina 2013 ja 2017 lisätutkimuksia, joissa he totesivat aiemman tutkimustuloksensa virheelliseksi ja aškenasileeviläisissä esiintyvänkin haploryhmää R1a-M582 (joka voitiin yhdistää R1a-Y2619-haploryhmään), joka erottuu Euroopassa esiintyvästä R1-haploryhmästä ja jonka alkuperä on Lähi-idässä, ja jota mahdollisesti esiintyi "diasporaa edeltäneissä heprealaisissa".[40][41]

Tunnettuja aškenasijuutalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b John Hopkins Gazette
  2. Do Ashkenazi Jews have a Higher than expected Cancer Burden? Israel Medical Association Journal ,Volume 3, 2001.
  3. a b Michael Balter: Did Modern Jews Originate in Italy? Science. 8.10.2013. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Shira Schoenberg: Ashkenazim Jewish Virtual Library. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  5. Ashkenaz Jewish Encyclopedia. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  6. Aviya Kushner: Israel's Vibrant Jewish Ethnic Mix My Jewish Learning. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  7. Who Are Mizrahi Jews? My Jewish Learning. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  8. Gil Atzmon, Li Hao, Itsik Pe'er, Christopher Velez, Alexander Pearlman, Pier Francesco Palamara: Abraham's Children in the Genome Era: Major Jewish Diaspora Populations Comprise Distinct Genetic Clusters with Shared Middle Eastern Ancestry. The American Journal of Human Genetics, 11.6.2010, nro 6, s. 850–859. PubMed:20560205. doi:10.1016/j.ajhg.2010.04.015. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. Ashkenazi Cuisine My Jewish Learning. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  10. How to Celebrate Hanukkah At Home My Jewish Learning. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  11. Mitä klezmer on? Suomen Klezmer-yhdistys. Viitattu 2.2.2021.
  12. Jewish Clothing My Jewish Learning. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)
  13. Sertan Sanderson: Yiddish: Celebration of life, language of remembrance DW.COM. 18.5.2020. Deutsche Welle. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  14. Yiddish language Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  15. Tapani Harviainen & Karl-Johan Illman (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6.
  16. Simo Muir: Virittäjä, 2009. Helsinki: Kotikielen seura. ISSN 0042-6806.
  17. Yiddish literature History, Timeline, & Facts. Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  18. The History of Yiddish Theater museumofyiddishtheater.org. Museum of Yiddish Theater. Viitattu 2.2.2021. (englanniksi)
  19. Jewish Family Names Board of Jewish Education. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  20. Arie Sharon Encyclopedia Britannica, viitattu 26.3.2021 (englanniksi)
  21. Milikowsky Family eilatgordinlevitan.com, viitattu 26.3.2021 (englanniksi)
  22. a b Charles Murray: Jewish Genius 2007. Commentary Magazine. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  23. David B. Goldstein: Jacob's Legacy: A Genetic View of Jewish History, s. 3. Yale University Press, 2008. (englanniksi)
  24. Doron M. Behar et al.: Contrasting Patterns of Y Chromosome Variation of in Ashkenazi Jewish and Host Non-Jewish European Populations. Human Genetics, 2004. (englanniksi)
  25. M. F. Hammer ym.: Jewish and Middle Eastern non-Jewish populations share a common pool of Y-chromosome biallelic haplotypes 9.5.2000. National Center for Biotechnology Information. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  26. a b Shen et al: Reconstruction of Patrilineages and Matrilineages of Samaritans and Other Israeli Populations From Y-Chromosome and Mitochondrial DNA Sequence Variation. Hum Mutat 24:248–260, 2004. (englanniksi)
  27. Doron M.Behar ym.: The Matrilineal Ancestry of Ashkenazi Jewry: Portrait of a Recent Founder Event (pdf) (vsk. 78, nro 3) The American Journal of Human Genetics. Maaliskuu 2006. Arkistoitu 18.2.2006. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  28. Judy Siegel-Itzkovich: Gene tests show that two fifths of Ashkenazi Jews are descended from four women. BMJ : British Medical Journal, 21.1.2006, nro 7534, s. 140. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  29. a b Kate Yandell: Genetic Roots of the Ashkenazi Jews 8.10.2013. The Scientist. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  30. Naama M. Kopelman, Lewi Stone, Chaolong Wang, Dov Gefel, Marcus W. Feldman, Jossi Hillel: Genomic microsatellites identify shared Jewish ancestry intermediate between Middle Eastern and European populations. BMC Genetics, 8.12.2009, nro 1, s. 80. PubMed:19995433. doi:10.1186/1471-2156-10-80. ISSN 1471-2156. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  31. Behar, Doron M.; et al. (2010): The genome-wide structure of the Jewish people. Letters. Nature. 466 (7303): 238–242. doi:10.1038/nature09103. (englanniksi)
  32. Lily Agranat-Tamir, Shamam Waldman, Mario A. S. Martin, David Gokhman, Nadav Mishol, Tzilla Eshel: The Genomic History of the Bronze Age Southern Levant. Cell, 28.5.2020, nro 5, s. 1146–1157.e11. PubMed:32470400. doi:10.1016/j.cell.2020.04.024. ISSN 0092-8674. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  33. Doron M. Behar, Mait Metspalu, Yael Baran, Naama M. Kopelman, Bayazit Yunusbayev, Ariella Gladstein: No evidence from genome-wide data of a Khazar origin for the Ashkenazi Jews. Human Biology, 2013-12, nro 6, s. 859–900. PubMed:25079123. doi:10.3378/027.085.0604. ISSN 1534-6617. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  34. Eran Elhaik: The Missing Link of Jewish European Ancestry: Contrasting the Rhineland and the Khazarian Hypotheses 2013. Genome Biology and Evolution. Viitattu 21.1.2013. (englanniksi)
  35. Steven M. Lowenstein: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions, s. 37. Oxford University Press, 2000. (englanniksi)
  36. Nearly Half Of Ashkenazi Jews Descended From Four 'Founding Mothers', Science Daily 17.1.2006 (englanniksi)
  37. Ashkenazi Jews: A Unique (Genetic) Population The Hebrew University of Jerusalem. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
  38. What Are Kohanim, or Jewish 'Priests'? My Jewish Learning. Viitattu 17.12.2020. (englanniksi)
  39. David B. Goldstein: Jacob's Legacy: A Genetic View of Jewish History, s. 63. Yale University Press, 2008. (englanniksi)
  40. Siiri Rootsi, Doron M. Behar, Mari Järve, Alice A. Lin, Natalie M. Myres, Ben Passarelli: Phylogenetic applications of whole Y-chromosome sequences and the Near Eastern origin of Ashkenazi Levites. Nature Communications, 17.12.2013, nro 1, s. 2928. doi:10.1038/ncomms3928. ISSN 2041-1723. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  41. Doron M. Behar, Lauri Saag, Monika Karmin, Meir G. Gover, Jeffrey D. Wexler, Luisa Fernanda Sanchez: The genetic variation in the R1a clade among the Ashkenazi Levites’ Y chromosome. Scientific Reports, 2.11.2017, nro 1, s. 14969. doi:10.1038/s41598-017-14761-7. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  42. Irving Berlin jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  43. Leonard Cohen's "Hallelujah" Lovely Sung in Yiddish: A Tribute Open Culture. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  44. George Cukor Biography, Movies, Assessment, & Facts. Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  45. Carl and Gerty Cori and Carbohydrate Metabolism American Chemical Society. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  46. 8 Jewish Factoids About Albert Einstein Haaretz. 25.11.2015. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  47. Milton Friedman jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  48. Study: Ashkenazi Jews are offspring of one family Ynetnews. 9.11.2014. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
  49. Are Gal Gadot And Other Ashkenazi Jews White? The Answer Is Complicated…And Insidious. The Forward. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  50. Maurycy Gottlieb Culture.pl. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  51. Abigail Pogrebin: Dustin Hoffman: Finally, I can say I'm Jewish The Jewish Chronicle. 2006. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  52. Ethan Bronner: How Jewish was Franz Kafka? The New York Times. 18.8.2008. Viitattu 28.5.2020. (englanniksi)
  53. Robert Gottlieb: The Hitmaker The New Yorker. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  54. Henry Kissinger Biography. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  55. Lisa Amand: The Secret Jewish History of Stanley Kubrick The Forward/ Contemporary Jewish Museum. 25.7.2016. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  56. The Nobel Prize in Chemistry 2012 NobelPrize.org. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  57. Rosina Lhévinne Jewish Women's Archive. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)
  58. Golda Meir becomes Israeli Prime Minister historytoday.com. History Today. Viitattu 28.5.2020. (englanniksi)
  59. PM's father Benzion Netanyahu dies Ynetnews. 30.4.2012. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  60. 100 Years of the Noether Theorem Leo Baeck Institute. 26.7.2018. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  61. Sue Fox: How Shimon Peres, the boy from Vishniva, grew to be a giant thejc.com. 29.11.2016. The Jewish Chronicle. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
  62. Jenny Singer: Natalie Portman’s Complete History With Israel, Annotated The Forward. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  63. The Idan Raichel Project The Johns Hopkins News-Letter. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  64. Rashi Jewish Women's Archive. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  65. Boleslaw Rutkowski, Janusz Ostrowski: Tadeusz Reichstein: from description of coffee aroma to discoveries of cortisone and aldosterone. Journal of Nephrology, 2009-11, nro 22 Suppl 14, s. 80–85. PubMed:20013737. ISSN 1121-8428. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  66. Philip Roth, giant of American literary fiction, dies at 85 NBC News. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  67. Sachs, Nelly (1891–1970) encyclopedia.com. Viitattu 20.12.2020. (englanniksi)
  68. Dolph Schayes, Jewish basketball star, dies at 87 Jewish Telegraphic Agency. 11.12.2015. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  69. The Gaon of Vilna jewishhistory.org. 28.11.2011. Viitattu 3.2.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]