Idiomi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Idiomi (kreik. idiōma 'luonteenomainen ilmaisu') on ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on metaforisen eli vertauskuvallisen käytön kautta sumentunut ja jolle on muotoutunut uusi itsenäinen merkitys. Idiomien määrittely yksiselitteisesti on vaikeaa, koska usein raja sen ja muiden kielellisten ilmiöiden kuten kollokaatioiden, metaforien ja sananlaskujen välillä on häilyvä. Tavallisesti idiomi on kuitenkin vähintään kaksisanainen ilmaus, jonka merkitys ei käy selvästi ilmi siihen kuuluvien sanojen kirjallisesta tulkinnasta (esimerkiksi sanonta, että jokin asia on "kuuma peruna").

Syitä idiomien käyttöön voi olla useita: niiden avulla on mahdollista ilmaista erityisiä lisävivahteita, niitä voidaan käyttää kiertoilmauksina vaikeille asioille, ja usein yhdellä idiomilla voidaan ilmaista merkityksiä, joiden kirjaimelliseen selittämiseen kuluisi useampi virke.[1]

Kieliä tutkittaessa voidaan huomata, että kenties ymmärrettävästäkin syystä idiomit kuvaavat usein tapahtumia, joihin liittyy selkeä tunnelataus. Niillä on siis affektiivinen sävy, ja kuten todettu, ne ovat usein kuvailevia.lähde? Assosiatiivisten sivumerkityksien vuoksi idiomien käyttöön saattaa liittyä myös halveksuntaa tai leikkisyyttä.

Osa idiomeista on täysin opaakkeja eli läpinäkymättömiä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kokonaisuuden merkitys ole pääteltävissä ilmauksen yksittäisten sanojen merkityksistä. Tämä johtuu juuri vertauskuvallisesta käytöstä. Ilmauksia, joiden merkitys puolestaan on pääteltävissä osiensa perusteella, kutsutaan transparenteiksi eli läpinäkyviksi. Esimerkkinä läpinäkyvyydestä käy esimerkiksi se, että suomalaisellekin saattaa valjeta, mitä tarkoittaa kun englantilainen sanoo jonkun jäävän kiinni verta kynsien alla, vaikka suomenkielinen vastine 'jäädä kiinni rysän päältä' ei vastaa rakenteeltaan englanninkielistä.

Idiomit ovat kuitenkin yleensä kieli- ja kulttuurisidonnaisia, joten vieraan kielen idiomeja voi olla vaikea ymmärtää. Idiomeja ei yleensä voi kääntää sanasta sanaan, vaikka useissa kielipareissa onkin idiomeja, jotka ovat sanastoltaan ja merkitykseltään hyvinkin samanlaisia. Idiomeja lienee kaikissa kielissä, ja monet niistä juontavat juurensa todella kauaksi historiaan. Toisin kuin sananlaskut, jotka ovat kokonaisia virkkeitä tai puheenvuoroja, idiomit ovat tyypillisesti vain muutaman sanan sanaliittoja. Metaforan eli vertauskuvan ja idiomin raja puolestaan on melko häilyvä, sillä vallalla olevan ajatusmallin mukaan idiomi on vakiintunut metafora. Tällöin metaforan ja idiomin välille muodostuu jatkumo, jolla ilmaukset liikkuvat vakiintuessaan metaforapäästä idiomeihin. Esimerkkejä alun perin metaforina olleista idiomeista lienee luontevinta etsiä erisnimiä sisältävistä idiomeista: tehdä konoset tarkoittaa oksentamista, ja vakiintui yleiseen käyttöön mahdollisesti lehdistön tai urheiluselostajien edesauttamana sen jälkeen, kun kävelijä Valentin Kononen oksensi Helsingin EM-kisoissa urheilusuorituksensa aikana.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ole hyvä on suomalainen idiomi, jota käytetään sekä pyydettäessä että annettaessa.
  • Here you are (sananmukaisesti "tässä sinä olet") on englanninkielinen idiomi, jota käytetään samassa merkityksessä ojennettaessa asioita.
  • Heittää veivinsä tarkoittaa kuolemista. Kuolemaa kuvaavia idiomeja on erityisen paljon.
  • Älä osta sikaa säkissä tarkoittaa, ettei kannata ostaa tuotetta, josta ei tiedä mitään.
  • Matti kukkarossa tarkoittaa, että rahat ovat loppuneet tai vähissä.

Vieraan kielen idiomit, esimerkiksi englanninkieliset idiomit voivat olla suomalaiselle vaikeita ymmärtää, esimerkiksi:

  • Raining cats and dogs vastaa idiomia sataa ämmiä äkeet selässä eli sataa kovasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mäntylä, K: "Vieraan kielen idiomit – banaaninkuoria vai helmiä?". Kokoelmassa Alanen, R. Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.): "Näkökulmia kieleen ja kielenkäyttöön", s. 153. Jyväskylän yliopisto, 2006.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Tarja Riitta: Idiomien leksikaalinen kuvaus kielenkäytön ja vaihtelun näkökulmasta. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISBN 978-952-10-8554-3. Teoksen verkkoversio.
  • Kari, Erkki: Naulan kantaan: Nykysuomen idiomisanakirja. Piirrokset: Heikki Aurell. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12336-X.
  • Kivimies, Yrjö: Näinkin voi sanoa: Suomen kielen fraseologiaa. Helsinki: Tammi, 1964.
  • Muikku-Werner, Pirkko & Jantunen, Jarmo Harri & Kokko, Ossi: Suurella sydämellä ihan sikana: Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja. Gummerus, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.