Kollokaatio
Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena[1]. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.[2]
Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.[3]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua
- iso: lapsi on iso, ei suuri
- suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Savolainen, Erkki: Selityksiä ja lisätietoja 2001. Finn Lectura. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
- ↑ Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uosukainen, Satu: Adjektiiveihin liittyvät kollokaatit kuntien Internet-sivujen esittelyteksteissä: Korpuslingvististen menetelmien mahdollisuudet ja rajat kvalitatiivisessa tutkimuksessa. (Pro gradu) Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 11.11.2025.