Samarialaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Samarialaisia Gasirisminvuorella vuonna 2006.

Samarialaiset ovat levanttilainen etnis-uskonnollinen ryhmä,[1] joka muodostui muinaisista israeliiteista juutalaisista erilliseksi kansakseen. Heidän harjoittamansa etninen uskonto samarialaisuus perustuu Tooraan ja on hyvin juutalaisuuden kaltainen, mutta samarialaiset eivät itse pidä sitä juutalaisuuden suuntauksena vaan itsenäisenä israelilaisena uskontona.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samarialaiset katsovat polveutuvansa pohjoisen Israelin kuningaskunnan heimoista, jotka säästyivät alueen 722–721 eaa. vallanneiden assyrialaisten pakkosiirroilta.[3][4] Tutkimustiedon valossa samarialaiset vaikuttavat syntyneen alueelle jääneiden israeliittien ja Assyrian valtakunnan muista osista pakkosiirretyn vierasperäisen väestön sekoituksesta.[5] Toisen näkemyksen mukaan samarialaiset olisivatkin Babylonin vankeudesta 538 eaa. jälkeen palanneiden juutalaisten ja juutalaisten poissaolon aikaan alueelle Assyrian laita-alueilta siirtyneiden tai siirrettyjen alueen asukkaiden jälkeläisiä. Samarialaisten asuttama alue Samaria sijaitsi Juudean ja Galilean välissä ja ulottui Välimerestä Jordaniin.[6]

Samarialaisten ja Juudan alueen israeliittien eli juutalaisten välille syntyi konflikti,[7] ja ryhmien välit katkesivat lopullisesti 400–300-luvuilla eaa., kun juutalaiset eivät sallineet samarialaisten osallistua Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamiseen.[5] Juutalaiset pitivät samarialaisten alkuperää ja uskontoa pakanallisiin vaikutteisiin sekoittuneena,[8] ja myös samarialaiset syyttivät juutalaisten erkaantuneen alkuperäisistä perinteistään Babylonian vankeudessa.[9] Samarialaiset rakensivat temppelinsä Gasirisminvuorelle, joka kuitenkin hävitettiin makkabealaiskaudella. Vastavuoroisesti myös samarialaiset vandalisoivat juutalaisten temppeliä.[5]

Roomalaisaikana samarialaiset menestyivät, ja 300–400 luvuilla jaa. heidän väkimääränsä ylitti miljoonan,[3] mutta sen jälkeen heidän asemansa huononi: vuonna 529 keisari Justinianus sulki kaikki heidän synagogansa.lähde? He joutuivat Palestiinaa hallinneiden ryhmien, kuten bysanttilaisten, arabien ja mamelukkien, vainoamiksi ja tappamiksi,[10] ja osa samarialaisista pakkokäännytettiin islamiin.[11] Useat samarialaiset muuttivat ajan myötä muihin osiin Lähi-itää huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja 1900-lukuun mennessä suurin osa samarialaisten diasporayhteisöistä oli kadonnut samarialaisten sulauduttua muslimiväestöön.[9]

Samarialaisia on nykyään jäljellä eri arvioiden mukaan 500–700 henkeä. He asuvat Israelissa (Holon) ja sen miehittämällä Länsirannan alueella (Nablus).[3] Samarilaiset ovat pysyneet neutraalina osapuolena Israelin-Palestiinan konfliktin aikana, ja usein pitävät itseään osana Israelin yhteiskuntaa.[9]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samarialainen synagoga Holonissa.

Samarialaiset pitävät Tooran kirjoja pyhinä kirjoituksina, ja muista Raamatun kirjoista ainoastaan Joosuan kirjalle annetaan arvoa. Samarilaisten Toorassa on jonkin verran eroavaisuuksia juutalaisten Tooraan, joista olennaisin koskee Gasirisminvuorta ja sille rakennettua temppeliä. Samarialaiset katsovat Mooseksen olevan ainoa profeetta, ja he odottavat Messiasta ja viimeistä tuomiota.[12]

Gasirisminvuorta pidetään pyhänä paikkana ja siellä vietetään jumalanpalveluksia sekä juhlia. Samarialaisyhteisöä johtaa kohen-pappissuku.[12]

Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden testamentin kertomuksiin kuuluu laupias samarialainen, joka juutalaisten ylenkatsomana sekakansan edustajana oli ihmisenä parempi auttaja kuin juutalaisen papiston pappi ja leeviläinen.

Niin ikään Uudessa Testamentissa, Johanneksen evankeliumissa, kerrotaan samarialaisesta kaupungista nimeltään Sykar, jonne Jeesus pysähtyi juomaan matkallaan Juudeasta Galileaan. Kaivolla Jeesus profetoi samarialaiselle naiselle, joka tämän jälkeen arveli Jeesuksen olevan odotettu Messias ja kutsui paikalle muitakin kaupunkilaisia. Jeesus opetti heitä kaksi päivää, minkä seurauksena osa kaupungin asukkaista alkoi pitää Jeesusta maailman pelastajana.[13]

Genetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samarialaisia juhlistamassa pesahia.

Vuonna 2004 julkaistiin geenitutkimus, jossa tutkittiin samarialaisia, jotka koostuivat neljästä sukukunnasta, ja muita Israelin väestöryhmiä. Samarialaisten kolmen sukukunnan miesten isälinjat kuuluivat J-haploryhmään, yhden sukunnan mieslinjat olivat E-haploryhmää. Suurimmalta osin samarialaisten isälinjat klusteroivat testattujen juutalaisryhmien (aškenasijuutalaiset, irakinjuutalaiset, libyanjuutalaiset, marokonjuutalaiset, jemeninjuutalaiset ja etiopianjuutalaiset) isälinjojen kanssa etiopianjuutalaisia lukuun ottamatta ja kantoivat niin kutsuttua kohengeeniä. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että samarialaisilla ja juutalaisilla on sama alkuperä. Samarialaisten kuudestatoista testatusta äitilinjasta neljätoista kuuluivat kahteen haploryhmään, jota esiintyy harvoin tai ei ollenkaan muissa maailman etnisissä ryhmissä.[3]

Niin ikään 2013 julkaistun geenitutkimuksen mukaan samarialaisten isälinjat osoittivat yhtäläisyyttä juutalaisväestöjen, etenkin kohaniittien, isälinjojen kanssa, ja tutkijaryhmän mukaan tulokset vahvistavat käsitystä samarialaisten geneettisestä yhteydestä muinaisiin israelilaisiin. Lisäksi läheisyys beduiineihin oli huomattava. Samarialaisten äitilinjat osoittavat huomattavaa heterogeenisyyttä isälinjoihin verrattuna.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Keuruu: Otava, 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Samaritans | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 3.8.2021.
  2. Raphael Patai: Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions, s. 464. Routledge.
  3. a b c d Shen et al: Reconstruction of Patrilineages and Matrilineages of Samaritans and Other Israeli Populations From Y-Chromosome and Mitochondrial DNA Sequence Variation. Hum Mutat 24:248–260, 2004.
  4. Samaritan | Definition, History, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  5. a b c Harviainen & Illman 2003, s. 176–177.
  6. Raamatun salaisuudet, s. 206. Helsinki: Valitut Palat, 1994. ISBN 951-584-063-5.
  7. Harviainen & Illman 2003, s. 16.
  8. The Samaritan Schism Biblical Archaeology Society. 11.8.2014. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  9. a b c Not Muslim, not Jewish: ancient community in the West Bank feels increasingly Israeli Haaretz.com. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  10. Judith Fein: The last of the good Samaritans www.bbc.com. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  11. How Ukrainian women saved the Samaritans of Mount Gerizim the Guardian. 11.2.2013. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  12. a b Harviainen & Illman 2003, s. 179.
  13. Joh. 4:5–42
  14. Peter J. Oefner et al.:Genetics and the history of the Samaritans: Ychromosomal microsatellites and genetic affinity between Samaritans and Cohanim. Human Biology, joulukuu 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.