Druusit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Druusit
Druusien lippu
Druusien lippu
Väkiluku noin 1 000 000
Merkittävät asuinalueet
Syyrian lippu Syyria 500 000-700 000 [1]
Libanon 234 000 [2]
Israelin lippu Israel 104 000 [3]
Jordania 20 000 [4]
Kielet arabia
Uskonnot druusilaisuus

Druusit ovat pääasiassa Syyriassa, Libanonissa, Israelissa ja Jordaniassa elävä etnis-uskonnollinen ryhmä, joita on yhteensä noin 1 000 000:n henkilön verran. Druusien uskonnollinen perinne on erottanut heitä satojen vuosien ajan alueen muslimivaltaväestöstä. Druusilaisuus kehittyi islamin ismaililaisesta suuntauksesta omaksi uskonnokseen 1000-luvulla. Druusit eivät tee lähetystyötä, eivätkä hyväksy käänynnäisiä druusilaisuuteen tai kääntymistä druusilaisuudesta muihin uskontoihin.

Asuinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druuseja on yhteensä arviolta noin miljoona[5]. Heitä asuu Lähi-Idässä Syyriassa, Libanonissa, Israelissa ja Jordaniassa. Israelissa druusit asuvat pääasiassa Genesaretinjärven ympärillä ja Karmelvuoren alueella. Jordanian druusit asuvat maan Syyrian vastaisella rajalla ja he joutivat Syyrian druuseista erilleen kun Syyrian ja Jordanian välinen raja piirettiin vuonna 1931. Libanonin druusit elävät pääasiassa Matnin, Gharbin ja Choufin alueilla Libanonin rannikolla. Pienempiä druusiyhteisöjä on myös Etelä-Libanonissa ja Beirutissa. Syyrian suurimmat druusikeskittymät ovat Etelä-Syyriassa ja Israelin miehittämillä Golanin kukkuloilla.[6] Druusit muodostavat Al-Suwaydanin maakunnan väestön enemmistön ja druusikyliä löytyy ympäri maata.[7]

Druuseja on 1800-luvun lopulta lähtien muuttanut myös Lähi-Idän ulkopuolelle. Druusiyhteisöjä on syntyt esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Filippiineille. Lähi-Idän ulkopuolelle muuttaneet druusit ovat pääosin lähtöisin Libanonista. Joidenkin arvioiden mukaan 10 % kaikista maan druuseista on muuttanut Lähi-Idän ulkopuolelle.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druusilaisuus syntyi ismaililaisista opetuksista ja siihen on vaikuttanut sen ohella myös juutalaisuus, kristinusko, gnostilaisuus, uusplatonismi ja iranilaiset uskonnot. Uutta uskontoa alettiin saarnata Kairossa vuonna 1017 Hamza ibn-'Ali ibn-Ahmadin ja Muhammad ibn Ismail al-Darazin johdolla, joista jälkimmäisen mukaan usko on nimetty. uuden uskonnon yksi perusajatuksista oli tuolloin hallinneen kuudennen Fatimidien dynastian kalifin Al-Hakim bi-Amr Allahin pyhyys. Al-Hakim katosi epäselvissä olosuhteissa vuonna 1021, mutta druusit uskovat että hän palaa jonakin päivänä tuoden mukanaan uuden kulta-ajan.[5] Kaikki nämä kolme tärkeää druusilaisuuden alkuvaiheen vaikuttajaa kuolivat vain muutaman vuoden sisällä uskonnon perustamisesta. Al-Darazin seuraajat alkoivat kuitenkin tehdä lähetystyötä Syyriassa. Hamza ibn-'Alin seuraajan Al-Muqtana Baha'uddinin kuoltua vuonna 1034 lähetystyön tekeminen lopetettiin kokonaan ja uusia käänynnäisiä ei enää mutenkaan hyväksytty. Myöhemmin druuseja muutti pohjoiseen Libanoniin ja etelään Galilean alueelle.[9]

1100-luvulta 1500-luvulle druusit olivat hallitseva poliittinen tekijä Libanonin Gharbin alueella, kunnes johtavaan asemaan nousivat Libanoninvuorten druuzit. Alueella asui myös maroniittikristittyjä. Vuonna 1842 aluetta hallinnut Osmanien valtakunta jakoi Libanoninvuorten alueen kahteen hallinnoilliseen osaan, joista pohjoista hallitsi kristitty kuvernööri ja eteläistä druusikuvernööri. Kahden ryhmän välit tulehtuivat ja asiaa pahensi ulkomaiden kuten Yhdistyneet kuningaskunnan ja Ranskan pyrkimykset sekaantua asioihin. Druusien ja maroniittien välille syttyi avoin sota vuonna 1845 ja druusit surmasivat verilöylyssä vuonna 1860 useita maroniitti- ja kreikkalaisortodoksisia kristittyjä, minkä jälkeen Ranska lähetti joukkoja alueelle. Seuranneen kriisin takia Osmanien valtakunta joutui perustamaan Libanoninvuorille autonomisen alueen, jota johti kristitty kuvernööri. Libanoninvuoret säilytti autonomisen asemansa aina Osmannien valtakunnan hajoamiseen saakka.[6]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian puolella suuri osa druuseista asuu Jabal al-Duruzin alueella maan eteläosassa. Kun Syyriasta tuli Ranskan mandaattialue vuonna 1921 alueella oli oma itsehallintonsa. Vuonna 1925-27 druuseilla oli merkittävä rooli kapinassa ranskalaishallintoa vastaan ja Syyria itsenäistyi vuonna 1945 Ranskan tunnustaessa sen itsenäisyyden seuraavana vuonna. Druusit olettivat autonomiansa säilyvän, mutta vuosien 1949 ja 1954 Syyrian hallinto lähetti alueelle joukkoja mahdollisen kapinan estämiseksi. Druuzien asutuskeskuksia tulitettiin ja sadat saivat surmansa.Vaikka monet druusit ovat vaikuttaneet sittemmin Syyrian hallinnossa, he menettivät paljon siitä asemasta, jonka he olivat saaneet taisteluissa Syyrian itsenäisyyden puolesta.[6] Syyrian sisällissodassa druusit ovat pyrkineet pysymään konfliktin ulkopuolella. He ovat kuitenkin joutuneet islamistisen al-Nusran rintaman vainon kohteeksi.[7]

Israelin puolustusvoimissa palvelevia druusisotilaita.

Libanonissa druusit olivat sittemmin yksi monista Libanonin sisällissodan osapuolista vuosien 1975 ja 1990 välillä. Huolimatta suhteelisen pienestä osuudestaan maan väestöstä he olivat yksi suurista tekijöistä sodassa druusien hallitseman progressiivinen sosialistipuolueen muodostamien asejoukkojen kautta. Druusit taistelivat jälleen maroniittikrisitittyjä vastaan ja liittoutuivat sodan alkupuolella Palestiinan vapautusjärjestön kanssa. Sisällissodan jälkeen maroniittien ja druusien välit ovat rauhoittuneet ja molemmat olivat samalla puolella niin sanotussa setrivallankumouksessa, joka päätti maan 30-vuotta kestäneen syyrialaismiehityksen vuonna 2005.[6]

Israelin puolella asuvat druusit lasketaan virallisesti omaksi erilliseksi etniseksi ryhmäkseen arabeista. Israelissa druuseja asuu paitsi varsinaisen Israelin alueella, mutta myös Israelin miehittämän Golanin kukkuloiden alueella ja heillä on Israelin druuseista erillinen laillinen asema. Suurin osa Golanin kukkuloiden druuseista on Syyrian kansalaisia. Israelin kansalaisuuden omaavat druusit palvelevat Israelin puolustusvoimissa maan juutalaisten tapaan, mutta poiketen maan arabeista.[6]

Druusilainen uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabi Shu'ayb, yksi druusilaisuuden pyhistä paikoista.

Druusilaisuuteen kuuluu seitsemän käskyä, jotka ovat jokseenkin samanlaisia Islamin viiden peruspilarin kanssa. Druusien on puhuttava aina totta keskenään, mutta vaatimus ei koske ulkopuolisten kanssa puhumista.[9] Druusit voivat näin esimerkiksi vainojen uhatessa kiistää druusilaisuuden harjoittamisen[5]. Druusien on myös autettava toisiaan hädässä, hylättävä monoteismin kanssa kiistassa olevat käsitykset, pysyä erossa epäuskoisista, tunnustettava al-Hakim Jumalan uudelleensyntymänä, hyväksyttävä jumalan toimet ja seurattava Jumalan tahtoa ja käskyjä.[9]

Druusien uskontoa luonnehditaan ismaililaiseksi salaopiksi, jonka perimpään olemukseen vain harvat ovat perehtyneet[10] Druusit itse kutsuvat itseään nimellä muwahhidun, joka tarkoittaa monoteisteja. Druusiyhteisö voidaan jakaa kahteen eri luokkaan nimiltä uqqal ja juhhal eli tietäjät ja tietämättömät. Suurin osa druuseista kuuluu jälkimmäiseen luokkaan ja vain tietäjille opetetaan uskonnon tarkemmat yksityiskohdan suurimman osan seuratessa vain osaa uskonnon piirteistä. Tietäjien uskonnolliseen opetukseen kuuluvat druusiviisaiden historian saatossa kirjoittamat moraalikäsityksiä koskevat ja gnostilaiset, sekä kosmologiset kirjoitukset.[9] Koko uskonnollinen tieto tunnetaan nimellä hikma[5]. Tietäjät käyttävät muista druuseista poikkeavaa vaatetusta, johon kuuluu esimerkiksi valkoinen turbaani. Tietäjiä johtavat puolestaan shaykh-nimellä tunnetut henkilöt, jotka valitaan viisaimpina pidettyjen tietäjien joukosta. Heidän joukostaan valitaan edelleen yleensä alueen johtavaan sukuun kuuluva ra'is, joka toimii alueen uskonnollisena päämiehenä. Tietäjien odotetaan käyttäytyvän esimerkillisesti, kun taas tietämättömien ei odoteta noudattavan kaikkia säädöksiä tiukasti.[9]

Druusit noudattavat edelleen Hamza ibn-'Alin 1000-luvulla säätämiä lakeja, joihin kuuluvat muun muassa vaimon ja miehen tasavertaisuus ja avioeron salliminen vain muutamissa tarkkaan määritellyissä tapauksissa. Sukupuolijakoa noudatetaan kuitenkin muuten hyvin tarkasti. Druusiyhteisön ulkopuolelle esimerkiksi druusikylästä matkustavan naimattoman naisen mukana kulkee yleensä tämän isä tai veli. Naimattomat naiset työskentelevät yleensä yhteisön sisällä. Työpaikoilla sukupuolet jaetaan edelleen ja joskus jopa erillisine työtiloineen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Guide: Syria's diverse minorities BBC News. BBC. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  2. Lebanon - Druze World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Minority Rights Group International. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  3. Naim Aridi: The Druze in Israel: History & Overview Jewish Virtual Library. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  4. Jordan - International Religious Freedom Report 2005 U.S Department of State. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  5. a b c d Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 304. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)
  6. a b c d e Jamie Stokes: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East, s. 183-185. Facts On File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6. (englanniksi)
  7. a b Syria conflict: Al-Nusra fighters kill Druze villagers BBC News. BBC. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
  8. Samy Swayd: Historical Dictionary of the Druzes, s. 49. The Scarecrow Press, 2006. ISBN 0-8108-5332-9. (englanniksi)
  9. a b c d e f John Middleton ja Amal Rassam: Encyclopedia of World Cultures - Volume IX, s. 74-75. G.K. Hall & Company, 1995. ISBN 0-8161-1815-9. (englanniksi)
  10. Tiimonen, Soili: Uskonto - Lukion kertauskirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.