Al-Hakim bi-Amr Allah

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Al-Hakim bi-Amr Allah
Al-Hakim bi-Amr Allah.jpg
Al-Hakim bi-Amr Allah.
Kalifi
996-1021
Edeltäjä Al-Aziz Billah
Seuraaja Ali az-Zahir
Tiedot
Syntynyt 985
Kuollut 13. helmikuuta 1021 (?)

Al-Hakim bi-Amr Allah (s. 985–k. 1021?[1]) oli Fatimidien dynastiaan kuulunut vuosina 996-1021 hallinnut kalifi. Al-Hakimin valtakautta kalifina leimasivat useat uskonnolliseen kiihkoon liittyvät säädökset. Ainakin osa historioitsijoista on pitänyt häntä mielisairaana. Hankalasta hallitsijasta huolimatta Fatimidien dynastia selvisi al-Hakimin valtakaudesta, jolla saavutettiin myös jopa joitakin poliittisia ja sotilaallisia onnistumisia.[2] Al-Hakim katosi vuonna 1021. Druusit pitävät al-Hakimia Jumalan ilmentymänä[1] .

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska al-Hakim nousi valtaan alaikäisenä vuonna 996 valtion asioita hoiti ensin Barjawan-niminen eunukki. Vuonna 1000 al-Hakim murhautti Barjawanin ja sai näin koko vallan itselleen. Vuoden 1007 paikkeilla al-Hakim alkoi vainota valtakuntansa alueella asuneita kristittyjä ja juutalaisia. Nämä määrättiin ensin käyttämään mustia vaatteita ja ratsastamaan vain aaseilla, sekä pitämään kaulaan ripustettuja ristejä tai kelloja. Al-Hakim määräsi myös kaikki Egyptin kristilliset kirkot tuhottavaksi ja maan kristityille annettiin lopulta mahdollisuus kääntyä islamiin, lähteä maanpakoon tai alistua monenlaisiin eri sortotoimenpiteisiin. Tämän paineen takia tuhannet maan koptilaiset kääntyivät islamin uskoon. Vuonna 1009 poltettiin Pyhän haudan kirkko Jerusalemissa, jonka johdosta Bysantin keisari Basileios II katkaisi maan kauppasuhteet Egyptiin.[2]

Kristityt eivät kuitenkaan olleet ainoita kärsijöitä ja myös muslimit saivat osansa kalifin ankarista määräyksistä. Useisiin kalifin asettamiin sääntöihin kuului esimerkiksi kauppojen aukiolo vain öisin ja kaikkien pelien kuten esimerkiksi šakin pelaamisen kielto. Naisia kiellettiin puolestaan liikkumasta kotiensa ulkopuolella. Näitä ja uusia kieltoja tuli jatkuvasti lisää ja niitä myös peruttiin sattumanvaraisesti. Kieltojen rikkojia piestiin ja surmattiin. Vuonna 1013 al-Hakim salli islamiin kääntyneiden kristittyjen ja juutalaisten palata uskoihinsa ja salli jopa tuhottujen pyhättöjen jälleenrakennuksen. Yksi al-Hakimin pidempiaikaisista saavutuksista oli Dar al-hikman, eli šiialaisen akatemian perustaminen, jossa opiskeltiin islamin lisäksi tieteitä ja filosofiaa. Akatemialla oli tärkeä rooli siinä kehityksessä, joka teki Egyptistä sittemmin tärkeän oppineisuuden keskuksen. Al-Hakimin onnistui myös nujertaa häntä vastaan vuonna 1005 syttynyt kapina Kyrenaikassa ja vuonna 1016 Fatimidien valtakuntaan liitettiin Aleppon alue.[2]

Vuonna 1017 tai 1018 al-Hakim omaksui joidenkin kovan linjan ismailiittien uskonnolliset teoriat ja julistautui Jumalan ilmentymäksi. Tätä näkemystä alkoivat saarnata ja kehittää Hamza ibn-'Ali ibn-Ahmad ja Muhammad ibn Ismail al-Darazi, joita pidetään nykyisen druusilaisuuden perustajina.[2] Al-Hakimin loppu tuli, kun hän katosi 13. helmikuuta 1021 hänen ollessaan öisellä kävelyllä kukkuloilla Kairon ulkopuolella[1]. Hänet murhasivat mahdollisesti turkkilaiset ja berberitaustaiset emiirit hänen siskonsa Sitt al-Mulkin avustuksella. Al-Hakimin ruumista ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja tulevina vuosina ilmaantui useita henkilöitä, jotka väittivät itseään kadonneeksi kalifiksi. Al-Hakimia seurasi kalifina hänen poikansa Ali az-Zahir.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 406. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)
  2. a b c d e The Cambridge history of Africa v. 3, s. 12-14. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-20981-6. (englanniksi)