Palestiinalaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli on esitetty palestiinalaiset etnisenä ryhmänä. Palestiinalaisella voidaan tarkoittaa myös Palestiinan itsehallintoalueella asuvaa. Tällaisia palestiinalaisista on noin puolet.
Palestiinalaiset
الفلسطينيون /al-Filasṭīniyyūn
Flag of Palestine.svg
Vuonna 1947 esitelty Palestiinan lippu on palestiinalaisarabien kansallinen symboli
Kokonaismäärä 11,000,000
Asuinalue Flag of Palestine.svg Palestiinalaishallinto 4 019 433
Länsiranta 2 515,845
Gazan kaista 1 604 238

Jordania 3 000 000
Israelin lippu Israel 1 650,000
Syyrian lippu Syyria 630 000
Chilen lippu Chile 500 000
Libanon 402 582
Saudi-Arabia Saudi-Arabia 208 245
Egyptin lippu Egypti 270 245
Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat 170 000
Qatarin lippu Qatar 100 000
Kuwait 70 000
Irak 57 000
Jemen 55 000
Libya 44 000
Kielet heprea, arabia, aramea,kreikka, englanti
Uskonnot islam (sunni ja šiia), kristinusko, druusilaisuus

Palestiinalaiset ovat ovat eri heimoryhmistä koostuva ryhmä arabeja, jotka elävät Palestiinassa tai joiden sukujuuret ovat alueella. Palestiinalaisia on noin 9 395 000 (2001).

Israelin alueelta lähteneistä ja leireille päätyneistä on tunnistettavissa kuusi eri ryhmää. Sen lisäksi leireille ja pakolaiseksi tulleita on neljä muuta ryhmää. Vuonna 1947 jakosuunnitelman jälkeen arabien terrori kohdistui myös niihin arabeihin, jotka halusivat yhteiseloa juutalaisten kanssa. Joitakin johtavia perheitä teloitettiin natsien ja islamistien yhteistyönä. Tässä yksi syy siihen, miksi joukko kauppiaita ja muita johtavia henkilöitä 1947 puolella lähti levollisemmille seuduille. Kun sitten seuraavana päivänä heidän työntekijänsä ja muut heistä riippuvat havaitsivat isäntiensä poistumisen, he lähtivät perästä. Osa lähti jalan. Nämä kaksi ryhmää ei millään kriteerillä ole pakolaisia, vaan turvallisemmille alueille, etupäässä oman kansallisuutensa ihmisten luo paluumuuttajia. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n normaalien sääntöjen mukaan he eivät olisi saaneet pakolaisstatusta. Seuraava ryhmä oli Egyptin armeijan aseista riisumat arabit, joihin he eivät luottaneet. Heidät lähetettiin armeijan tieltä perheineen Gazaan. Minkään kansainvälisen järjestyksen mukaan tällaiset hyökkäävän valtion tieltään evakuoimat samaa kansaa olevat ihmiset eivät ole pakolaisia, vaan evakuoijan vastuulla olevia evakuoituja. Kolmas ryhmä poislähteneitä olivat ne arabit, jotka lähtivät arabijoukkojen kehotuksesta kodeistaan. Heille vakuutettiin, että juutalaiset on kohta työnnetty mereen. Hyökkäävien joukkojen tieltään evakuoimat samaa kansallisuutta ja etnistä ryhmää olevat ihmiset ovat evakuoituja, joista evakuoiva taho on vastuussa, ei siis pakolaisia. Näiden kaikkien evakuoitujen olisi ollut saatava arabeilta sama asema, kuin mitä meillä oli karjalaisevakoilla. Viidentenä ryhmänä lähti edellistä pienempi joukko kodeistaan sekä arabien että juutalaisten laskemien pelotteluhuhujen takia. Tämä viides peloteltu joukko pakeni huhuja. Kuudes ryhmä oli pienin. Juutalaiset pakottivat joidenkin kylien alueelta ihmiset lähtemään strategisista syistä, koska näiden kylien suojista naapurimaiden arabit hyökkäsivät mm. kuljetuksia vastaan. Tämä ryhmä oli aidosti pakolaisia. Siis aitoja pakolaisia oli muutama tuhat. -67 sodan yhteydessä vielä pieni määrä arabialueiden arabeja siirtyi ”pakolaisleireille”. Edellä oleva on taustaa sille, miksi UNHCR:n sijaan tarvittiin YK:lle toisin säännöin toimiva pakolaisjärjestö tätä tapausta hoitamaan. Syntyi UNRWA, joka muutti pakolaissäännöt radikaalisti. Pakolaisten asuttamisen ja elämään juurruttamisen sijaan toimittaan päinvastoin. Edellä olevasta voidaan huomata ettei etnistä palestiinalaiskansaa sellaisenaan ole. Nimitys tuli käyttöön vasta vuoden 1967 sodan jälkeen.

Palestiinalaiset puhuvat etupäässä arabiaa, ja valtaosa heistä on sunnimuslimeja. Kristittyjä on 3–6 prosentin vähemmistö. Lisäksi pieni vähemmistö on druuseja.

Toinen samanaikaisesti tapahtunut pakolaisaalto on yleensä jäänyt huomiotta eli juutalaispakolaiset. Näistä pakolaisista Israel integroi n.500.000 ja n.200.000 muutti muihin maihin. Irak: Vuonna 1950 Irakin juutalaisten sallittiin poistua maasta koskaan palaamatta, ja heidän loputkin omaisuutensa takavarikoitiin. Ainoa omaisuus, mitä Irakista lähtevien juutalaisten sallittiin säilyttää päällään olevien vaatteiden lisäksi, oli vihkisormus. 123 000 Irakin juutalaista pakeni vuosina 1949-1952. Egypti: Egyptissä Israelin itsenäisyyssodan puhjettua juutalaisilta kiellettiin maasta poistuminen. Vuonna 1949 kielto yhtäkkiä kumottiin, ja 20 000 juutalaista pakeni maasta. Marokko: Pohjois-Afrikasta, pääosin nykyisen Marokon alueelta muutti Israeliin sen itsenäistymisen jälkeen n. 300 000 juutalaista. Pohjois-Marokon kaupungeissa, ja kymmeniä juutalaisia tapettiin. Pian tämän jälkeen ensimmäinen suurempi ryhmä, 30 000 Marokon juutalaista, pakeni Israeliin. Sionismi julistettiin rikokseksi ja juutalaisten muutto kiellettiin lailla. Kuitenkin vielä 70 000 juutalaista pakeni maasta. Vuonna 1961 muuttokielto kumottiin, ja 100 000 juutalaista lähti maasta Israeliin. Israelin voitto 1967 sodassa aiheutti uuden juutalaisvastaisen aallon Marokossa, ja vuoteen 1982 Marokon juutalaisväestö oli huvennut 10% alkuperäisestä. Algeria: Algerian 140 000 henkeä käsittävä juutalaisväestö hävisi muutaman kuukauden aikana: suurin osa muutti Ranskaan, useita tuhansia muutti Israeliin. Sodan jälkeen 105 000 hengen Tunisian juutalaisyhteisö alkoi paeta maasta, n. 50 000 muutti Israeliin, loput pääosin Ranskaan. Syyria: Vuonna 1949 Syyrian hallitus uhkasi juutalaisia, jotka yrittäisivät maastapakoa, tässä tarkoituksessa juutalaisilta kiellettiin muuttaminen maan sisällä, yksityisen omaisuuden myynti tai maan ostaminen. Kaikki juutalaisten pankkitilit jäädytettiin. Libya: Libyassa YK:n Palestiinan jakopäätöksen ja Israelin itsenäistymisen seurauksena juutalaisvastaiset mellakat jatkuivat yhä intomielisempinä, ja Libyan juutalainen yhteisö alkoi paeta. Vuonna 1948 Libyassa asui 38 000 juutalaista, vuonna 1951 enää 8000 oli jäljellä. Kuuden päivän sodan jälkeen juutalaisvastainen toiminta paheni jälleen, ja maassa jäljellä olevat muutama sata juutalaista joutuivat jättämään kaiken omistamansa ja pakenemaan henkensä edestä. (Lähteet: Joan Peters: From Time Immemorial, Martin Gilbert: Israel, Martin Gilbert: The Atlas of Arab-Israeli Conflict).


Vuonna 1968 palestiinalaisten kansalliskokous määritteli palestiinalaiseksi arabin, joka on asunut Palestiinassa ennen vuotta 1947, ja juutalaisen, joka on elänyt alueella ennen nykyistä sionismia seurannutta laajaa kansanvaellusta. Tätä myöhemmin syntyneistä palestiinalaisia ovat henkilöt, joiden isä on määritelmän mukaan palestiinalainen.[1] Suurin osa alueen juutalaisista ei kuitenkaan pidä itseään palestiinalaisiin kuuluvana etnisenä ryhmänä, koska nimitys viittaa poliittisesti ja uskonnollisesti erottuvaan ryhmään.

Palestiinan pakolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

pääartikkeli: Palestiinan pakolaisuus

Palestiinan pakolaisuus syntyi kun Israelin itsenäistymissodan yhteydessä yli 700 000 (luku vaihtelee n.500.000-700.000 välillä riippuen siitä mikä taho sen esittää. Suuruus on hyvä tarkistaa luotettavista lähteistä, koska tätä lukua pyritään tietyistä poliittisista syistä pitämään mahdollisimman suurena) Palestiina-mandaatin arabia pakeni tai lähti vapaaehtoisesti kodeistaan vuosina 1947–1949. Vain kymmenisen prosenttia israelilaisten valtaaman alueen arabiasukkaista jäi paikoilleen. Marraskuun 29. päivänä 1947 YK:n yleiskokous päätti äänin 33–13 jakaa Ison-Britannian Palestiinan mandaattialueen juutalaisten ja arabien kesken. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot eivät hyväksyneet tulosta vedoten muun muassa brittien antamiin lupauksiin täydellisestä itsenäisyydestä. Sisällissota Palestiinan arabiväestön ja nopeasti kasvaneen juutalaisväestön välillä alkoi YK:n jakoehdotuksen jälkeen vuoden 1947 lopulla. Tähän arabien mellakointiin vaikutti suuresti haj Amin el-Husseini. Israelin julistauduttua itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948 sota muuttui Israelin ja sinne hyökänneiden arabimaiden (Transjordania, Egypti, Syyria, Libanon, Irak) väliseksi sodaksi, joka jatkui aina kevään 1949 aseleposopimuksiin saakka. Israel selvisi voittajana sekä sisällissodasta että sitä seuranneesta valtioiden välisestä sodasta. Sodan jälkeen palestinalaisten pakolaisten ei sallittu palata entisille asuinsijoilleen.

Jordanian asukkaista 60–80 prosenttia on joidenkin arvioiden mukaan palestiinalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Osa pakolaisista arabit evakuoivat pois tulevan sodan tieltä jo ennen kuin Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Osa pakolaisista pakeni sodan aikana Israelin armeijan joukkoja, ja Israel takavarikoi heiltä jääneen omaisuuden 1950. Ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan jälkeen palestiinalaisia arabipakolaisia oli noin 700 000. YK:n UNRWA on rekisteröinyt 4 082 300 palestiinalaista pakolaisiksi.

Palestiinalaispakolaisia vuodelta 1948 eivät koske vuoden 1951 YK:n pakolaismäärittelyt. He ovat ainoa pakolaisryhmä, johon sisältyvät myös maanpaossa syntyneet pakolaisten jälkeläiset. Muilla sukupolvia maanpaossa olleilla kansanryhmillä YK:n määrittämä pakolaisen asema ei ole voimassa pakolaisten lapsilla.

Jotkut palestiinalaiset nimittävät itseään filistealaisiksi sen kansan mukaan, joka asutti Palestiinaa ennen muinaisten Israelin heimojen muuttoa sinne ja joilta alue on saanut nimensä. Palestiinalaisten kansallisidentiteetti muodostui vasta 1900-luvun kuluessa. Yleensäkin kaikki arabivaltiot ovat Ranskan ja Ison-Britannian siirtomaa-aikana luomia alueita ja niiden kansallisuus on syntynyt vasta 1900-luvulla. Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) peruskirjan 1. artiklan mukaan palestiinalaiset ovat erottamaton osa arabikansaa. Palestiinalaisen identiteetin synty voidaan ajoittaa samaan aikaan, jolloin syntyi israelilainen identiteetti. Juutalaiset eivät ole koskaan kadonneet täysin alueelta, heitä on asunut siellä roomalaisten toteuttaman pakkosiirron jälkeenkin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Palestinian Charter http://pac-usa.org. Palestinian American Council. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)