Cheder

Cheder Meronissa, Palestiinassa vuonna 1912.

Cheder (hepr. ‏חדר‎ ’huone’) on koulu, jossa opetetaan juutalaisuuden ja heprean kielen alkeita.

Chederit olivat yleisiä Euroopassa aina 1700-luvun lopulle. Oppitunnit pidettiin opettajan kotona ja opettajat saivat palkkaa juutalaisyhteisöltä tai oppilaiden vanhemmilta. Tavallisesti vain pojat osallistuivat oppitunneille. Äidit vastasivat tyttöjen opetuksesta kotioloissa. Eri-ikäisiä poikia koulutettiin samassa luokassa.

Pojat aloittivat koulun noin viiden vuoden iässä ja opittuaan heprealaisen kirjaimiston ja opittuaan lukemaan hepreaa he alkoivat opiskella Tooraa. Chederien pääasialliset opetusmenetelmät olivat ääneenluku ja ulkoaopettelu. 13–14 vuoden iässä poikien koulutus chederissä loppui ja vietettiin bar mitsvaa.

Niiden, jotka halusivat ryhtyä rabbiksi tai soferiksi, oli jatkettava opintoja ješivassa. Tunnetuimmat eurooppalaiset ješivat sijaitsivat Wormsissa, Fürthissä ja Prahassa.

1700-luvun lopulla cheder-järjestelmästä tuli juutalaisortodoksien ja haskala-liikkeen kritiikin kohde.

Ortodoksien kritiikki kohdistui opettajiin, joiden he katsoivat olevan epäpäteviä. Tuolloin cheder-opettajille maksettiin vain vähän, ja ansaitakseen elantonsa heidän oli työskenneltävä myös muissa ammateissa, kuten teurastajina, laulajina tai jopa haudankaivajina. Opettajat päästivät oppilaat liian helpolla, koska he saivat enemmän rahaa vaativammista oppitunneista.

Haskala-liike oli valistuksen ajan liike, ja se kritisoi cheder-järjestelmää kokonaisuudessaan sanoen sen estävän juutalaisten integroitumista osaksi muuta yhteiskuntaa. He ehdottivat lisäoppitunteja maallisemmista aiheista, kuten maantiedosta ja opetusmaassa käytetystä kielestä. Ideat otettiin käyttöön 1700-luvun lopulla Saksassa, jossa perustettiin reformikouluja. Tämä yhdessä yleisen oppivelvollisuuden käyttöönoton myötä johti cheder-järjestelmän häviämiseen.