Rein

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jokea. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Rein
Reinin kartta
Reinin kartta
Alkulähde Graubünden, Sveitsi
Laskupaikka Pohjanmeri, Alankomaat
Maat Sveitsi, Italia, Liechtenstein, Itävalta, Saksa, Ranska ja Alankomaat
Pituus 1 230 km
Virtaama 2 330 /s
Valuma-alue 198 735 km²
11-11-24-basel-by-ralfr-041.jpg

Rein (saks. Rhein, ransk. Rhin, holl. Rijn, lat. Rhenus) on yksi pisimmistä joista Euroopassa. Joen pituus on 1 230 kilometriä. Yhdessä Tonavan kanssa se muodosti aikoinaan Rooman valtakunnan pohjoisrajan. Sen jälkeen se on ollut tärkeä vesiväylä tavaroiden kuljetuksessa Pohjanmereltä sisämaahan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rein saa alkunsa Sveitsin Alpeilta, Sveitsin ja Italian raja-alueelta, Graubündenin kantonista. Alppien juurella Rein virtaa Bodenjärven etelärantaan ja jatkaa kohti merta järven länsirannalta. Se laskee Pohjanmereen Rotterdamin kohdalla Alankomaissa.

Reinin varrella olevat maat ovat Sveitsi, Italia, Liechtenstein, Itävalta, Saksa, Ranska ja Alankomaat. Rein on Italiaa ja Alankomaita lukuun ottamatta monin paikoin myös kyseisten valtioiden rajajoki.

Joen eri osista käytetään erityisiä nimiä, myös suomeksi[1] :

Kaupunkeja Reinin varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chur, Vaduz, Schaffhausen, Basel, Strasbourg, Karlsruhe, Mannheim, Ludwigshafen, Wiesbaden, Mainz, Koblenz, Bonn, Köln, Düsseldorf, Neuss, Krefeld, Duisburg, Arnhem (Nederrijn), Nijmegen (Waal), Utrecht (Kromme Rijn), Rotterdam (Nieuwe Maas).

Rein kulkuväylänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rein on kulkukelpoinen Pohjanmereltä aina Baselin yläpuolelle, Rheinfeldeniin asti. Kansainvälinen reitti on taattu alueen valtioiden sopimuksilla. Vapaa kulkuoikeus sovittiin ensimmäisen kerran Westfalenin rauhansopimuksessa vuonna 1648. Nykyisistä käytännöistä sovittiin Wienin kongressissa vuonna 1815, jolloin alueen valtiot perustivat yhteistyöjärjestön (ransk. Commission Centrale pour la Navigation du Rhin, CCNR) sopimaan Reinin kansainvälisen liikenteen periaatteista.[2] Komission jäsenmaita ovat nykyään Belgia, Hollanti, Ranska, Saksa ja Sveitsi.

Kanavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhônen–Reinin-kanava (ransk. Canal du Rhône au Rhin, saks. Rhein-Rhône-Kanal) yhdistää Reinin Rhôneen, mikä mahdollistaa kulkemisen vesiteitse Pohjanmereltä Välimerelle. Reinin–Mainin–Tonavan kanava yhdistää Reinin sivujoen Mainin Tonavaan, mikä mahdollistaa kulkemisen vesiteitse Pohjanmereltä Mustallemerelle.

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baselin satama on Sveitsin ainoa kansainvälinen satama. Sitä kautta kulkee noin 10 % maan tuonnista.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 25.6.2011. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16, 59, 137, 128, 160, 134. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
  2. Central Commission for the Navigation of the Rhine (Reinin laivaliikennekomission web-sivut) Strasbourg: CCNR. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi), (saksaksi), (ranskaksi), (hollanniksi)
  3. Port of Switzerland (Baselin sataman web-sivut) Basel: Port of Switzerland. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi), (saksaksi), (ranskaksi)


Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.