Tonava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tonava
Unkarin pääkaupunki Budapest sijaitsee Tonavan varrella
Unkarin pääkaupunki Budapest sijaitsee Tonavan varrella
Alkulähde Schwarzwald, Saksa
Laskupaikka Tonavan suisto, Mustameri
Maat Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Kroatia, Serbia, Romania, Bulgaria, Moldova ja Ukraina
Pituus 2 860 km
Alkulähteen korkeus 1 078 m
Virtaama 6 500 /s
Valuma-alue 817 000 km²

Tonava on Euroopan toiseksi pisin joki. Se saa alkunsa Saksan Schwarzwaldista ja virrattuaan 2 850 kilometriä laskee Romaniassa Mustaanmereen. Se muodosti aikoinaan Rooman valtakunnan pitkäaikaisen pohjoisrajan. Nykyisin se kulkee kymmenen valtion alueella ja on monin paikoin myös valtioiden rajana. Tonava on Euroopan suurista joista ainoa, joka virtaa lännestä itään.

Tonavan sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonavan sivujoista pisin on Tisza. Muut yli 500 kilometriä pitkät sivujoet ovat Prut, Sava, Drava, Olt, Siret ja Inn. Muita suuria sivujokia ovat Iller, Lech, Regen, Isar, Enns, Morava, Leitha, Váh, Hron, Ipel, Sió, Vuka, Timiș, Velika Morava, Caraș, Jiu, Iskar, Vedea, Argeș ja Ialomița.

Valtiot Tonavan varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonava virtaa kuuden valtion halki: (Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Serbia ja Romania). Lisäksi sitä pitkin kulkevat Serbian ja Kroatian, Bulgarian ja Romanian sekä Ukrainan ja Romanian väliset rajat. Myös Moldovalla on hallussaan puolisen kilometriä Tonavan pohjoisrantaa.

Tonavan valuma-alue ulottuu myös useiden muidenkin valtioiden alueelle ja jakautuu eri valtioiden kesken seuraavasti:

Saksankielinen kartta Tonavasta.

Useimmat Tonavan varren valtiot ja Euroopan unioni ovat ratifioineet Tonavan suojelusopimuksen.[1]

Kaupungit Tonavan varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonavan alkulähteitä koskeva monisatavuotinen kiista jatkuu vuolaana. Tässä Donaueschingenin kaupungissa sijaitseva lähde, jota toisinaan pidetään Tonavan alkukohtana.

Tonava virtaa useiden suurkaupunkien läpi:

Tonavan sivuhaarat ja kanavat Wienissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin poikki Tonava kulkee kanavoidussa uomassa muutaman kilometrin kaupungin keskustasta itään. Sen vierellä kulkee myös Neue Donau -niminen kanava. Tonavan ja Neue Donaun välissä on pitkä ja kapea keinotekoinen saari, Donauinsel. Joen alkuperäinen uoma sijaitsee vielä kauempana Wienin keskustasta ja on padottu Alte Donau -nimiseksi tekojärveksi. Kaupungin keskustan läpi kulkee Tonavan kapeampi, kanavoitu sivuhaara Donaukanal.

Taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonava on merkittävä vesivoiman lähde, koska sen lähteiden ja suun välillä on merkittävä korkeusero. Ensimmäisen tuhannen kilometrin matkalla, Tonavan lähteiltä Gabcikovoon, pääuomassa on 59 voimalaitosta. Joen loppuosassa Bratislavasta merelle on vielä kolme patoa. Koko Tonavan suurin voimalaitos on Rautaportti- eli Djerdap-solassa. Siihen kuuluu kaksi patoa, ja sitä hallinnoivat Serbia ja Romania yhdessä. Pato valmistui vuonna 1970. Rautaportissa on korkeuseroa 34 metriä, ja se tuottaa vuosittain 13 140 gigawattituntia energiaa.[2]

Tšekkoslovakian ja Unkarin rajalle suunniteltiin ja alettiin rakentaa 1950–1960-lukujen vaihteessa Tonavan luonnollisen uoman rinnalle uutta väylää, johon oli tarkoitus rakentaa useita vesivoimaloita. Hankkeeseen liittyi laajaa vastustusta, koska pelättiin tulvia ja muita ympäristöhaittoja ja hanke keskeytettiin.

Kulku- ja kuljetusväylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen Tonavan alkujoen Bregin alkulähde on Furtwangenissa.

Tonava on kuljettavissa valtamerilaivoilla Mustaltamereltä Brailaan Romaniaan ja jokilaivoilla Kelheimiin Baijeriin; pienemmät rahtialukset voivat kulkea Saksan Ulmiin asti. Noin 60 sivujokea on kuljettavissa aluksilla. Saksan Rein–Main–Tonava-kanavien valmistuttua vuonna 1992 joki on ollut osa koko Euroopan halki kulkevaa vesitietä Rotterdamista Pohjanmereltä Sulinaan Mustallemerelle (3 500 km). Kolme vesitietä on rakennettu Tonavalle: Tonava–Tisza–Tonava kanava (DTD) Baanaatissa ja Bačkan alueilla Pohjois-Serbiassa; 64 kilometriä pitkä Tonavan–Mustanmeren kanava valmistui vuonna 1984, pisin 400 kilometrin Rein–Main–Tonava kanava valmistui vuonna 1992, yhdistäen Pohjanmeren ja Mustanmeren.

Tonavalla liikennöintiä ohjaa kansainvälinen Tonava-komissio.

Muu taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tonava juomavetenä – noin kymmenen miljoonaa ihmistä saa juomavetensä Tonavasta.[3]
  • Kalastus
  • Tonavan laakson viininviljely
  • Matkailu

Ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonavan valuma-alueilla asuu 18 miljoonaa ihmistä. Monet näiden toimista – etenkin maanviljely ja jätevedet, vaikuttavat veden laatuun Tonavassa. Suurimpina uhkina joen luonnolle pidetään:[4]

Tonavan tulvien sulkuja keväällä 2006 Novi Sadissa, Serbiassa.
  • liiallista ravinteiden huuhtoutumista jokeen (etenkin typpi ja fosfori)
  • pinta- ja pohjavesien liiallista hyödyntämistä
  • rakenteiden aiheuttamia muutoksia joen virtaamassa ja niiden vaikutuksia sedimenttien liikkeisiin
  • vaarallisia aineita (raskasmetallit, öljy, mikrobiologiset myrkyt)
  • onnettomuuksia
  • kosteikkojen tuhoutumista

Tulvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonava on tulvinut säännöllisesti kautta historian. Tulvien paheneminen on yhdistetty maankäytön muutoksiin: kosteikkojen ja metsien hävitys ja maanpinnan peittyminen asfaltin ja betonin alle saavat sadeveden valumaan aikaisempaa nopeammin jokeen asti.

Pahoja tulvia on ollut vuosina 2006,[5] 2002 ja 1970.[6]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonavan pyöräilyreitin opaskyltti Novi Sadissa, Serbiassa.

Tonavan varren pyöräilyreitit (saks. Donauradweg) ovat suosittuja. Eri pituisille pyöräilyreiteille tarjotaan karttoja, matkaopaskirjallisuutta, majoitusta ja ruokailua. Seuraavassa karkea pyöräreittien jako joen alusta Mustallemerelle.

  • Saksa: Donaueschingen–Passau (590 km)
  • Itävalta: Passau–Wien (330 km)
  • Itävalta, Slovakia, Unkari: Wien–Budapest (340 km)
  • Unkari, Serbia, Romania: Budapest–Mustameri (1 600 km)[7]

Kulttuuriviittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Contracting parties International Commission for Protecting the Danube River. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  2. Dams & Structures 2006. International Commission fir Protecting the Danube River (ICPDR). Viitattu 24.7.2008.
  3. Trinkwasser Wassertourismus-Guide. Viitattu 29.7.2008. (saksaksi)
  4. Human Impacts ICPDR. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  5. Tonavan tulvat eivät hellitä MTV3.fi. 22.4.2006. Viitattu 29.7.2008. [vanhentunut linkki]
  6. Shepherd, Kirstie: Flooding fears return to the Danube Danube Watch 2/2006, ICPDR 2006. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  7. Donau-Radweg Fahrradtouren.de. Viitattu 20.8.2017. (saksaksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]