Siirry sisältöön

Tonavan–Mustanmeren kanava

Wikipediasta
Kuvassa Tonava on esitetty sinisellä ja kanava punaisella.

Tonavan-Mustanmeren kanava (rom. Canalul Dunăre–Marea Neagră) on kanava Romaniassa, joka yhdistää Tonavan Mustaanmereen. Se lähteen Cernavodăsta Tonavan varrelta ja kulkee kahtena haarana Constanțaan ja Năvodariin Mustanmeren rannikolle. Kanava on osa yhtenäistä vesireittiä, joka yhdistää Mustanmeren Pohjanmereen Reinin-Mainin-Tonavan kanavan kautta.

Ajatus kanavayhteydestä Tonavan ja Mustanmeren välillä on vanha. Ensimmäiset suunnitelmat sen rakentamiseksi tehtiin 1830-luvulla, ja pitkin 1800-lukua ja 1900-luvun alussa kanavaprojektia yritettiin saada käyntiin useita kertoja, mutta sodat ja poliittiset muutokset estivät alkuun pääsemisen. Ensimmäinen todellinen yritys sen rakentamiseksi tehtiin vasta 1949–53. Maata hallinnut kommunistinen Romanian työväenpuolue käytti rakennusprojektia poliittisten vastustajiensa eliminointiin ja kanavatyömaalla työskenteli viidestä kahteenkymmeneen tuhatta, enimmäkseen poliittista vankia.[1] Heidän kokonaismääräänsä ei tiedetä; kuolleita uskotaan olleen useita tuhansia. Projekti ei koskaan valmistunut, koska se ylitti käytettävissä olevat resurssit; syy epäonnistumisesta vieritettiin "sabotöörien ja salaliittolaisten" niskaan näytösoikeudenkäynneissä.[2]

Romanian postilaitos julkaisi vuonna 1985 postimerkin kanavan eteläisen haaran avaamisesta, jonka suorittivat diktaattori Nicolae Ceaușescu ja vaimonsa Elena

Kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescun käskystä kanavan rakentaminen aloitettiin uudelleen kesällä 1973. Virallisessa propagandassa, jossa 1950-luvun epäonnistunutta kanavaprojektia ei enää mainittu, kanavaa kutsuttiin "siniseksi valtatieksi".[1] Kanavan eteläinen haara Constanțan satamaan valmistui toukokuussa 1984 ja pohjoinen haara avattiin lokakuussa 1987.[3][4]

Ilmakuva kanavan eteläisen haaran suusta Agigeassa ja Constanțan satamassa Mustanmeren rannikolla

Koska Tonavan suiston kolmesta päähaarasta yksikään ei ole kovin purjehduskelpoinen ja Tonavan loppuosan pohjoispuoli kuului Neuvostoliittoon, olivat nämä matkan Mustallemerelle lyhentämisen ohella kanavan rakentamisen kannustimina.

Kanavan päähaara lyhentää purjehdusmatkaa Constanțasta Cernavodăan noin 400 km. Se on 64,4 km pitkä, sen leveys on 90-150 m ja syvyys 7 m. Pohjoisen haaran pituus on 31,2 km, leveys 50-75 m ja syvyys 5,5 km. Kanava kulkee Medigian ja Murfatlarin kaupunkien läpi, joista on kehittynyt satamia. Kanavassa on neljät sulut, Cernavodassa, Agigeassa, Ovidiussa ja Navodarissa.[3] [4] [1] [5]

Rakennustöissä käytettiin 5 milj. m3 betonia, ja siirrettiin 381 milj. m3 maata. Rakennustyöt kestivät yli yhdeksän vuotta.

  1. 1 2 3 Adrian Cioroianu: Pe umerii lui Marx. O introducere în istoria comunismului românesc ("Seisoen Marxin harteilla. Katsaus Romanian kommunismin historiaan.", s. 300-307. Bukarest: Editura Curtea Veche, 2005.
  2. Valentin Hossu-Longin: Procesul Canalului Morții ("Kuoleman kanavan oikeudenkäynti") 9am.ro. 2006. Arkistoitu (romaniaksi)
  3. 1 2 The history of the Danube–Black Sea Canal iptana.ro. Arkistoitu 9.8.2020.
  4. 1 2 Tibor Iván Berend: An Economic History of Twentieth-Century Europe, s. 155-156. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. (englanniksi)
  5. Inland Transport Committee TRANS/SC.3/2003/3 Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio.