Donaukanal

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Donaukanal keskikaupungilla nähtynä Ringturmista kohti Schwedenplatzia. Vasemmalla Leopoldstadt.
Döblinger Steg -silta Donaukanalin yli.
Donaukanalin rantapenger kesällä.
Schwedenplatzin laivaterminaali auringonlaskun aikaan.
Donaukanal vuonna 1855.

Donaukanal (”Tonavan kanava”) on Tonavan kanavoitu sivuhaara Wienissä Itävallassa. Se on 17,3 kilometriä pitkä[1] ja kulkee aivan Wienin keskustan, Innere Stadtin ohi, kun taas varsinainen Tonava sivuuttaa kaupungin keskustan noin kahden kilometrin päässä. Hieman Innere Stadtin ulkopuolella Donau­kanaliin laskee myös Wienjoki.

Donaukanal erkanee varsinaisesta Tonavasta Nußdorfin pato- ja sulku­rakennelmien kohdalla Döblingissä ja yhtyy pääjokeen jälleen Praterspitzissä, Praterin puistossa Simmeringissä. Wienin 23 kaupunginosasta Donaukanalin ja Tonavan välisellä saarella sijaitsevat Birigittenau (20. kaupunginosa) ja Leopoldstadt (2. kaupunginosa). Donaukanalin ylittää 15 katu- ja viisi rautatiesiltaa.[1]

Koska saksan kielessä sana Kanal saattaa tuoda mieleen avoimen viemärin, Donaukanalin nimeä on ehdotettu muutettavaksi. Yksi nimiehdotus on ollut Kleine Donau, ”Pikku Tonava”. Toistaiseksi tällaiset ehdotukset eivät kuitenkaan ole johtaneet tulokseen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Donaukanal oli aikoinaan Tonavan luonnollinen eteläinen sivuhaara. Se säännösteltiin ensimmäisen kerran vuosina 1598–1600 paroni von Hoyosin johdolla. Nimitys Donaukanal (”Tonavan kanava”) tuli käyttöön vuonna 1686.

1800-luvun lopulla lähelle Donau­kanalin alkupäätä rakennettiin Schwimmtor-pato. Sen tehtävänä oli suojella kanavaa tulvilta ja ajojäiltä, ja se otettiin käyttöön vuonna 1873. Nußdorfin pato- ja sulkurakennelmat rakennettiin vuosina 1894–1899, ja ne torjuvat tulvia tehokkaammin kuin Schwimmtor. Kuitenkin myös Schwimmtor oli käytössä ensimmäiseen maailman­sotaan saakka ja purettiin vasta vuonna 1945.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Donaukanalin etelä­päähän, jossa se on Leopoldstadtin ja Landstraßen (2. ja 3. kaupungin­osien) rajana, sen varteen alettiin kehittää yhtenäistä virkistys­aluetta.[1]

Donaukanalia molemmilta puolilta reunustavilla ranta­penkereilla liikkuu paljon lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja rulla­lautailijoita. Viime vuosina on menestyksellisesti yritetty muuttaa alue kesä­kuukausien ajaksi veto­voimaisemmaksi virkistys­alueeksi, jossa on muun muassa kesäterasseja, kirpputoreja ja kahviloita.

Risteily­alukset, jotka kiertävät Leopoldstadtin ja Brigittenaun ympäri Donau­kanalia ja Tonavaa pitkin, lähtevät Schwedenplatzilta kaupungin keskustasta. Siellä on myös Wienin ja Bratislavan välillä liikennöivien Twin City Linerin laivojen Wienin-puoleinen terminaali,[2] josta nämä laivat kulkevat alkumatkan Donau­kanalia pitkin Tonavalle

Donaukanaltreiben-festivaali pidetään joka vuosi kesäkuussa muutamassa paikassa Donau­kanalin varrella. Siinä esiintymään kutsutaan etu­päässä itä­valta­laisia ammattilais- ja harrastelija­yhtyeitä, mutta vuosi vuodelta järjestäjät ovat enenevässä määrin kutsuneet yhtyeitä myös naapuri­maista.

Kulttuurisia viittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donaukanalin rannat tunnetaan erityisesti Heinz Conradsin kappaleesta ”A schröge Wiesn” (”Kalteva ruoho­kenttä”), jonka myöhemmin levyttivät Willi Resetarits ja Rainhard Fendrich. Siinä sankari, Franz, päätti olla lähtemättä lomamatkalle ja vietti sen sijaan vapaa-aikansa makailemalla Donau­kanalin varrella olevilla nurmikoilla.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Donaukanal

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Donaukanal aeiou Encyclopedia. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
  2. Route & Jetty Central Danube. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)