Siirry sisältöön

Mizrahijuutalaiset

Wikipediasta
Mizrahijuutalaiset
מזרחיים
(Mizraẖiyyim)
Mizrāḥiyyîm
Irakinjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1910.
Irakinjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1910.
Väkiluku 4 500 000–5 000 000
Asuinalueet  Israel: 3 500 000–4 000 000
 Iran :25 000
 Egypti:400
 Jemen:400
 Irak:100
Syyrian lippu Syyria: 100
 Etelä-Afrikka: 98
 Bahrain: 50
 Libanon: 50
 Kazakstan: 15 000
 Uzbekistan: 12 000
 Intia: 9 148
 Georgia: 8 000
 Kirgisia: 1 000
 Armenia: 500
 Tadžikistan:100
 Ranska:400 000
 Yhdysvallat: 250 000
 Brasilia:7 000
 Britannia:7 000
 Kanada:3 522
 Argentiina:2 000
 Australia: 1 000
 Belgia: 800
 Espanja: 701
 Venäjä: 200
 Japani:109
 Turkki:100
 Kiina:90
Kielet heprea, arabia, juutalaisarabia, persia, marathi, juutalaispersia, juutalaistadžikki, juutalaisberberi, aramea, kurdi
Uskonnot juutalaisuus
Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Daavidin tähti
Uskonto
Tekstit
Perinteet
Pyhät paikat
Historia
Suuntaukset
Muuta

Mizrahijuutalaiset (hepr. ‏מזרחים‎, mizraḥim) ovat yksi juutalaisten diasporaryhmittymistä.[1][2] Käsitteen määritelmä vaihtelee Lähi-idän maissa asuneista juutalaisista esimerkiksi kaikkiin muslimimaihin asettuneisiin juutalaisyhteisöihin. 1900-luvulla Israelin valtion perustamisen yhteydessä juutalaisvastaisuus muslimimaissa kasvoi, ja suurin osa mizraheista muutti Israeliin ja länsimaihin muun muassa pakolaisina sekä taloudellisten mahdollisuuksien perässä. Valtaosa heistä asuu nykyään Israelissa, missä he muodostavat sefardijuutalaisten kanssa yli puolet maan juutalaisväestöstä. Toisinaan mizrahijuutalaiset luokitellaan sefardien kanssa samaan ryhmään.

Käsitteistöä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heprean sana מזרח, mizraḥ, merkitsee itää,[3] eli nimitys mizraḥi (mon. mizraḥim) merkitsee ’idästä kotoisin olevaa’. Nimitys otettiin käyttöön nykyisessä Israelin valtiossa.[4][5] Mizraheilla tarkoitetaan suppeimmillaan niitä juutalaisyhteisöjä, jotka ovat aina pysyneet Lähi-idän alueella,[6] ja usein myös Pohjois-Afrikan ryhmiä.[7][2] Laajemmin ymmärrettynä termillä voidaan lisäksi tarkoittaa Kaukasian[8][9] ja joskus myös Keski-Aasian, Intian[10] ja kaikkien muslimimaiden[8] alueilla eläneitä juutalaisväestöjä. Mizrahijuutalaisia on kutsuttu myös orientaalijuutalaisiksi.[2]

Termejä mizrahi ja sefardi käytetään joissakin yhteyksissä erottamattomasti,[8][5] vaikkakin ne tarkoittavat erillisiä diasporaryhmiä.[5][11] Sefardijuutalaisyhteisö muodostui Iberian niemimaalla, mistä heidät karkotettiin 1490-luvulla, jolloin suuri osa sefardeista asettui mizrahijuutalaisten asuttamille alueille, minkä vuoksi sefardien ja aiemman mizrahiväestön toisistaan erottaminen voi olla ajoittain haasteellista.[8] Useat mizrahiyhteisöt omaksuivat jumalanpalveluselämäänsä sefardien tapoja, minkä vuoksi heidät mielletään usein uskonnollisessa mielessä yhdeksi ryhmäksi.[11][3]

Joskus arabimaissa eläneistä juutalaisista on käytetty myös termiä "arabijuutalainen".[12] Tyypillisesti arabiankielisessä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa asuessaan itseään israeliittien jälkeläisinä pitäneet juutalaiset eivät omaksuneet arabi-identiteettiä, vaikka he olivatkin puhuneet omaa varianttiaan arabian kielestä ja olleet läheisempiä arabinaapuriensa kanssa kuin Euroopassa asuneet juutalaiset olivat olleet eurooppalaisten ei-juutalaisten kanssa. Arabinationalismin noustessa Egyptin ja Irakin juutalaisyhteisöjen älymystöpiireissä kuitenkin esiintyi myös arabijuutalaista identiteettiä.[13] Sittemmin pieni osa mizrahiaktivisteista Israelissa on käyttänyt termiä korostaakseen kuulumistaan arabimaailman kulttuuripiiriin.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten diaspora Palestiinan ulkopuolisessa Lähi-idässä alkoi jo 500-luvulla eaa. Babylonin vankeuden aikana Mesopotamiassa. Babylonia oli pitkään merkittävä asutuskeskittymä juutalaisille, jossa koottiin Babylonian Talmud 500-luvulla jaa.[14] Muita varhaisimpia juutalaisten diaspora-alueita Lähi-idässä ovat Persia ja Jemen.[6] Diaspora Pohjois-Afrikassa alkoi joidenkin juutalaisten paettua babylonialaisten valloitusta Egyptiin, ja 300 eaa. mennessä myös Kyreneen nykyisen Libyan alueelle oli muodostunut juutalaisyhteisö.[15]

Islam levittäytyi 600-luvulta lähtien arabivalloitusten myötä. Koska juutalaisia pidettiin kirjan kansana, heidän ei ollut pakko kääntyä islamiin, mutta heillä oli alisteinen dhimmi-asema islamilaisessa yhteiskunnassa.[16] Heillä oli kuitenkin keskimäärin vakaammat olot kuin aškenasijuutalaisilla Euroopassa.[17][18] Arabialaistettujen alueiden juutalaiset jatkoivat aramean kielen puhumista 900-luvulle asti, jolloin arabia lopulta syrjäytti sen.[19]

1800- ja 1900-luvuilla monesta Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maasta tuli eurooppalaisten siirtomaita. Juutalaisväestö sai tämän seurauksena huomattavasti tasa-arvoisemman aseman. Mizrahit kaupungistuivat muuta väestöä nopeammin modernisoituvissa muslimimaissa.[20]

Samoihin aikoihin juutalaisten asutuskeskittymät muuttuivat perinpohjaisesti.[21] Israelin valtion perustaminen Palestiinaan vuonna 1948 kiristi arabien suhtautumista juutalaisiin johtaen juutalaisten aseman heikentymiseen, minkä jälkeen lähes kaikki arabimaailman juutalaiset jättivät vuosisataiset asuinmaansa.[22][20] Valtaosa muslimimaiden juutalaisista muutti Israeliin, minkä lisäksi muuttoliike kohdistui länteen, kuten Yhdysvaltoihin ja Ranskaan.[20][22] Esimerkiksi yhteiskuntaansa hyvin sopeutuneiden Irakin juutalaisten keskuudessa sionistinen kansallisliike ei saanut alkuun laajaa kannatusta, mutta Israelin perustamisen yhteydessä seuranneiden tapahtumien myötä suurin osa heistä päätyi muuttamaan Israeliin.[23] Joidenkin tutkijoiden mukaan arabimaiden juutalaisten muutot tapahtuivat pääosin pakotettuna tai pakolaisuutena.[22][24] Hannu Juusolan mukaan kaikista arabimaailman juutalaisista puhuttaessa tällainen näkemys on yksinkertaistava, sillä eri maissa juutalaisilla oli myös erilaisia tilanteita eikä suurin osa arabimaiden hallituksista pyrkinyt karkotuksiin, ja muuttamiseen vaikutti juutalaisten huonontuneen tilanteen lisäksi muuton tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet ja sionistisen liikkeen erilaiset keinot houkutella muuttajia Israeliin.[24] Ajatus juutalaisessa tietoisuudessa esiintyneeseen "Siioniin" muuttamisesta innosti joitakin muslimimaiden juutalaisia.[20] Mizrahijuutalaisille henkinen yhteys Palestiinan alueeseen oli ollut itsestäänselvyys.[25] "Pyhään maahan" koettuun yhteyteen ei tosin aina liitetty poliittista ideologiaa,[26] ja mizrahit olivat kokeneet itselleen tärkeiksi myös ne muslimimaat, joissa he olivat asuneet.[13] Pois muuttaessaan heidän oli yleensä jätettävä koko omaisuutensa.[27] Pienempiä mizrahijuutalaisten muuttoja Palestiinan alueelle oli ollut jo ennen sionistisen liikkeen syntyä, etenkin 1800-luvulta lähtien mutta satunnaisesti myös ennen sitä.[28]

Mizrahien sopeutuminen pääosin aškenasijuutalaisten luomaan israelilaiseen yhteiskuntaan oli aluksi vaikeaa erilaisten kulttuuritaustojen ja ennakkoluulojen takia. Sekulaari eliitti, joka näki mizrahit takapajuisina, piti tarpeellisena sivistää ja maallistaa heidät.[29] Mizrahien asuinmaissa maallistuminen ei ollut vaikuttanut samalla tavalla kuin juutalaisiin Euroopassa, ja heidän arabeista muistuttavat piirteensä nähtiin aškenasieliitin silmissä kielteisesti, koska ne muistuttivat nyt siis Israelin vihollisina pidetyistä tahoista.[13][29] Etnisesti jakautuneilla työmarkkinoilla mizrahit olivat korostuneesti työnväenluokkaisia. Vähitellen mizrahien keskuudessa alkoi esiintyä sosiaalista protestointia, mikä johti vuonna 1959 levottomuuksiin ja yhteenottoihin poliisin kanssa. Etniset jännitteet periytyivät aluksi sukupolvelta toiselle, mutta ovat sittemmin rauhoittuneet.[29] Monet mizrahit olivat tottuneet häpeämään taustaansa,[30] mutta 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä heidän oman identiteettinsä omaksuminen positiivisessa valossa alkoi vahvistua.[13][31] Kontaktit ja seka-avioliitot Israelin eri juutalaisryhmien välillä myös ovat yhtenäistäneet kulttuuria.[21][32] Mizrahijuutalaiset muodostavat nykyään sefardien kanssa yli puolet Israelin juutalaisväestöstä.[6]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jemeninjuutalainen kubaneh-sapattileipä.

Mizrahijuutalaiset ovat moninainen ryhmittymä, johon sisältyy useita alueellisia juutalaisia alakulttuureja.[5]

Juutalaiset yleensä omaksuivat paikalliset valtakielet, joista kuitenkin muodostui heidän keskuudessaan erottuvia, niin kutsuttuja juutalaiskieliä: niitä esimerkiksi kirjoitettiin heprealaisin kirjaimin, ja niihin sekoitettiin heprean ja aramean sanastoa.[19] Arabimaailmassa mizrahit puhuivat perinteisesti juutalaisarabiaa,[7] kun taas persianjuutalaiset ovat puhuneet juutalaispersiaa,[33] Atlasvuorten juutalaiset juutalaisberberiä[34] ja Kurdistanin juutalaiset omaa aramean kielen murrettaan.[35] Jemeninjuutalaiset ovat perinteiltään muista juutalaisarabiaa puhuneista ryhmistä huomattavan erottuva alaryhmä.[36]

1950-luvulla Israelissa syntyi nykyinen mizrahimusiikki, kun eri maista tulleet mizrahit yhdistelivät musiikkiperinteitään. Vaikutteita otettiin myös esimerkiksi yhdysvaltalaisesta rock-musiikista. 1990-luvulla mizrahimusiikista tuli suosittua Israelissa myös suuren yleisön parissa.[37]

Mizrahijuutalaisessa keittiössä oliiviöljyä ja lampaanlihaa käytetään runsaasti, ja ruoka on tyypillisesti voimakkaasti maustettua,[38] joskaan ei aina.[39] Mizrahien ruokakulttuuri erottui asuinmaidensa ei-juutalaisen väestön ruokakulttuurista – samojen ruokalajienkin kohdalla sikäli, että juutalaiset valmistivat niistä omanlaisensa versiot tai ruokaan liitettiin juutalaisia juhlallisia tai rituaalisia merkityksiä.[40]

Genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kurdistaninjuutalainen nainen 1910-luvulla.

Autosomaalista DNA:ta tarkkaillessa Iranin ja Irakin mizrahijuutalaiset sijoittuvat pohjoisen Etu-Aasian ja Levantin väestöjen välimaastoon.[41][9][42] Kurdistaninjuutalaiset, Kaukasian georgian- ja vuoristojuutalaiset sekä Uzbekistanin buharanjuutalaiset ovat heidän läheisyydessään, mutta tarkalla tasolla tutkittuna ryhmien kesken havaitaan myös eroja. Euroopan sefardi- ja aškenasijuutalaiset ovat selkeästi erillisessä klusterissa Levantin ja Etelä-Euroopan väestöjen välissä.[9] Heillä on geneettistä vaikutusta Euroopasta ja mizrahijuutalaisilla omilta asuinalueiltaan.[43] Vuoden 2010 tutkimuksen mukaan Iranin ja Irakin juutalaisilla kuitenkin on yhteiset juuret Syyrian ja Euroopan juutalaisten kanssa, joista he ovat eronneet noin 2 500 vuotta sitten, mikä liittynee Babylonin vankeuteen.[44]

Jemenin juutalaisilla on katsottu olevan samankaltaisuutta muiden juutalaisryhmien kanssa isälinjoja tutkittaessa,[45] mutta autosomaalisesti he erottuvat selkeästi muista Lähi-idänkin juutalaisista. Sen sijaan he ovat lähellä beduiineja, saudiarabialaisia ja Jemenin arabeja.[9]

Maghrebin juutalaiset ovat erillään Pohjois-Afrikan ei-juutalaisesta väestöstä.[46] He, kuten myös Syyrian juutalaiset, ovat sekoittuneet sefardijuutalaisten kanssa[45][43] ja sijoittuvat näiden lähelle.[9][43]

Tunnettuja mizrahijuutalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahituv, Shmuel (toim.): The Jewish People: An Illustrated History. Continuum, 2006.
  • Brook, Kevin Alan: The Jews of Khazaria. Rowman & Littlefield, 2018.
  • Chetrit, Joseph: Folk Songs and Poetry, North African, teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  • Danon, Dina: What Do You Know? Sephardi vs. Mizrahi. Herbert D. Katz Center for Advanced Judaic Studies. 2018.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Otava, 2003.
  • Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. Gaudeamus, 1987.
  • Juusola, Hannu: Israelin historia. 2. uudistettu laitos. Gaudeamus, 2024. ISBN 9789523454644
  • de Lange, Nicholas: Atlas of the Jewish world. Equinox, 1991.
  • Lowenstein, Steven M.: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions. New York: Oxford University Press, 2000.
  • Schroeter, Daniel J.: A Different Road to Modernity: Jewish Identity in the Arab World, teoksessa Wettstein, Howard (toim.): Diasporas and Exiles: Varieties of Jewish Identity. University of California Press. 2002.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Balter, Michael: Did Modern Jews Originate in Italy? Science. 8.10.2013. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Mizrahi Jew Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Sephardic, Ashkenazic, Mizrahi and Ethiopian Jews My Jewish Learning. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Mizrahi Jew Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Danon 2018.
  6. ↑ a b c Who Are Mizrahi Jews? My Jewish Learning. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b Khazzoom, Loolwa: Jews of the Middle East My Jewish Learning. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Mizrahi Jews in Israel My Jewish Learning. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e Kopelman, Naama M. et al.: High-resolution inference of genetic relationships among Jewish populations. European Journal of Human Genetics, 2020-06, 28. vsk, nro 6, s. 804–814. doi:10.1038/s41431-019-0542-y ISSN 1476-5438 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Who Are the Mizrahi (Oriental/Arab) Jews? ProCon.org. Encyclopaedia Britannica. Arkistoitu 1.10.2023. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b Sephardi Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  12. ↑ a b Tal, David: Between Politics and Politics of Identity: The Case of the Arab Jews Journal of Levantine Studies. 2017. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Schroeter 2002.
  14. ↑ Illman & Harviainen 1987, s. 22–23.
  15. ↑ de Lange 1991, s. 22–23.
  16. ↑ Illman & Harviainen 1987, s. 35–36, 90–91.
  17. ↑ Juutalainen kulttuuri, s. 168
  18. ↑ Lowenstein 2000, s. 46.
  19. ↑ a b Harviainen (2003): Juutalainen kulttuuri, s. 92–94.
  20. ↑ a b c d The Jewish People: An Illustrated History (2006), s 381.
  21. ↑ a b Lowenstein 2000, s. 231–232.
  22. ↑ a b c Harviainen (2003): Juutalainen kulttuuri, s. 224.
  23. ↑ Juusola 2024, s. 104–108.
  24. ↑ a b Juusola 2024, s. 105–106.
  25. ↑ Schroeter 2002, s. 158–159.
  26. ↑ Juusola 2024, s. 109–110.
  27. ↑ Illman (2003): Juutalainen kulttuuri, s. 41.
  28. ↑ The Jewish People: An Illustrated History (2006), s. 433.
  29. ↑ a b c Juusola 2024, s. 123–127.
  30. ↑ Juusola 2024, s. 125.
  31. ↑ Lowenstein 2000, s. 235–236.
  32. ↑ Skurka, Jordana: Marriage among Jews of mixed ethnicity on the rise in Israel The Canadian Jewish News. 19.7.2016. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  33. ↑ The Jewish People: An Illustrated History (2006) s. 365.
  34. ↑ Chetrit 2013.
  35. ↑ The Jewish People: An Illustrated History (2006), s. 394.
  36. ↑ Lowenstein 2000, s. 17.
  37. ↑ Khazzoom, Loolwa: Once Oriental, Mizrahi music goes mainstream Jewish Telegraphic Agency. 9.6.2004. Viitattu 10.2.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Strandström, Kaija 2003: Juutalainen kulttuuri, s. 418.
  39. ↑ Lowenstein 2000, s. 127.
  40. ↑ Lowenstein 2000, s. 120–124.
  41. ↑ Lazaridis, Iosif et al.: Ancient human genomes suggest three ancestral populations for present-day Europeans. Nature, 2014-09, 513. vsk, nro 7518, s. 409–413. PubMed:25230663 doi:10.1038/nature13673 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  42. ↑ Martiniano, Rui et al.: Ancient genomes illuminate Eastern Arabian population history and adaptation against malaria. Cell Genomics, 2024-03, 4. vsk, nro 3, s. 100507. PubMed:38417441 doi:10.1016/j.xgen.2024.100507 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  43. ↑ a b c Atzmon, Gil et al.: Abraham's Children in the Genome Era: Major Jewish Diaspora Populations Comprise Distinct Genetic Clusters with Shared Middle Eastern Ancestry. The American Journal of Human Genetics, 2010-06, 86. vsk, nro 6, s. 850–859. PubMed:20560205 doi:10.1016/j.ajhg.2010.04.015 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  44. ↑ Wade, Nicholas: Studies Show Jews’ Genetic Similarity The New York Times. 9.6.2010. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  45. ↑ a b Brook 2018, s. 200–202.
  46. ↑ North African Jews originated in biblical-era Israel, DNA analysis shows Washington Post. 13.8.2012. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  47. ↑ The Musical Past of Eurovision Winner Gali Atari’s Yemenite Family MyHeritage Eurovision. 15.5.2019. Arkistoitu 17.5.2021. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Sieff, Martin: Ben-Eliezer: Israel's rising star UPI. 2002. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  49. ↑ Robinson, George: Remembering Ronit Elkabetz The Jewish Week. 2016. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Labor head slams Likud for lack of Mizrahi Jews in leadership The Times of Israel. 2019. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  51. ↑ Ofra Haza Encyclopedia.com. Viitattu 16.2.2021.
  52. ↑ Howe, Alan: Hillel found a plane, pilots and flew Jews to a future The Australian. 2021. Viitattu 16.2.2021.
  53. ↑ Skard, Torild: Women of Power: Half a Century of Female Presidents and Prime Ministers Worldwide, s. 37. Policy Press, 2012.
  54. ↑ A unique look into Shaul Mofaz’s Iranian Jewish roots Jewish Journal. 31.5.2012. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Nadira The Independent. 15.2.2006. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  56. ↑ Iranian-Israeli pop star, Rita a controversial musical icon The World from PRX. 2012. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  57. ↑ Nouriel Roubini Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  58. ↑ Charles Saatchi Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Safdie - the architect who planned to be a farmer ISRAEL21c. 21.3.2011. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  60. ↑ Keene, Louis: Some of the world’s best athletes are…Jewish? The Forward. 2021. Viitattu 5.3.2021. (englanniksi)
  61. ↑ Sciama, Dennis William Encyclopedia.com. Viitattu 5.3.2021.
  62. ↑ Yitzhak Yedid Israel Music Institute. Viitattu 5.3.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mizrahijuutalaiset&oldid=23641655”