Kyrene

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Kyrene
Κυρήνη
Kyrenen arkeologista aluetta.
Kyrenen arkeologista aluetta.
Sijainti

Kyrene
Koordinaatit 32°49′09″N, 21°51′20″E
Valtio Libya
Paikkakunta Shahhat (Shahat), Al Jabal al Akhdar
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 631 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Kyrenaika, Libya
Pinta-ala 1,32 km²
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Kyrene Commonsissa

Kyrene (m.kreik. Κυρήνη, Kyrēnē, door.kreik. Κυράνα, Kyrānā; lat. Cyrene, Cyrenae) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kyrenaikassa Libyassa.[1][2][3] Sen arkeologinen alue sijaitsee lähellä nykyistä Shahhatin kaupunkia.[4][5][6]

Kyrene oli doorilaisten kreikkalaisten perustama siirtokunta, joka perustettiin noin vuonna 631 eaa. Siitä tuli kaupungista nimensä saaneen Kyrenaikan tärkein kaupunki ja koko Afrikan merkittävin kreikkalainen siirtokunta.[3] Kyrenen arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1982.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrene sijaitsi noin yhdeksän kilometriä sisämaahan Pohjois-Afrikan rannikosta eli Välimeren rannasta, ja noin 180 kilometriä itäkoilliseen nykyisestä Bengasin kaupungista.[2][4] Se oli rakennettu kalkkikivitasanteelle, joka oli ylempi kahdesta porrasmaisesta tasanteesta, joiden kautta aavikon ylätasanko laskeutuu alas Välimerelle. Näin kaupungin paikkaa suojasivat vuoret eteläpuolella, kun taas pohjoisessa avautui laaja näköala merelle. Sijaintinsa ansiosta kaupunkii oli suojattu aavikon kuumilta tuulilta, mutta se oli avoin meren viilentäville tuulille.[2][3]

Kyrenen ympäristön rotkoja.

Kyrenen kaupunkikeskus oli rakennettu kahdelle tasanteella olleelle kukkulalle ja niiden väliseen laaksoon, joka laskeutui luoteeseen. Kukkuloiden suurin korkeus oli noin 620 metriä merenpinnasta laskettuna. Kukkuloista lounaanpuoleinen toimi kaupungin akropoliina eli linnavuorena, ja sillä sijaitsivat myös agora ja roomalainen forum. Nykyisin kukkula on kokonaan arkeologista aluetta. Koillisenpuoleinen kukkuloista on nykyisin osa Shahhatin kaupunkia.[2]

Kyreneä suojasi pohjoisen puolelta rotko, nykyinen Wadi Bel Gadir, ja etelänpuolelta toinen rotko, nykyinen Wadi Bu Turkia.[1] Kaupungin paikka oli vehreä ja siellä oli suuri lähde, joka laski vetensä mereen rotkon kautta. Lähteen nimi oli Kyre, mistä kaupunki sai nimensä. Kyreneläiset omistivat lähteen Apollonille, ja siksi antiikin lähteet viittavat siihen myös Apollonin lähteenä (Ἀπόλλωνος κρήνη, Apollōnos krēnē).[3][8]

Kyrenen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Seutu oli paikallisen libyalaisen asbystaiden (Asbystai) heimon aluetta. Kreikkalaiset hallitsivat runsaiden vesilähteiden ja hedelmällisten niittyjen alueita, kun libyalaisten alueet kauempana sisämaassa olivat karumpaa seutua.[3] Kyrenen satamakaupunki oli Apollonia, joka sijaitsi linnuntietä noin 12,5 kilometriä Kyrenestä koilliseen. Kyrenestä länteen sijaitsivat Barke ja Ptolemais.[1][6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen ja varhainen klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrene oli doorilainen kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat vuonna 631 eaa. Therasta tulleet asuttajat Battoksen johdolla. Koska Thera oli Spartan siirtokunta, Sparta oli tavallaan myös Kyrenen toinen emäkaupunki. Siirtokuntalaiset, jotka purjehtivat kreikkalaisten tuohon aikaan vain heikosti tuntemalle Libyan rannikolle Delfoin oraakkelin kehotuksesta, asettuivat ensin Platean saarelle Bomban lahdelle, sillä he vaikuttavat erehtyneen pitämään sitä mannermaana. Yritettyään epätoivoisesti asuttaa paikkaa kaksi vuotta, he pyysivät jälleen neuvoa oraakkelilta ja siirtyivät sitten vastapäiselle rannikolle, ja asuivat tämän jälkeen Aziriin alueella nykyisen Dernan kaupungin lähellä kuusi vuotta.[2][3][9]

Kyrenen kuningas Arkesilaos II valvoo villan niputusta ja silfionin valmistusta. Kuvitusta Arkesilaos-maljana tunnetussa lakonialaisessa mustakuviotekniikalla koristellussa kyliksissä noin vuodelta 565–560 eaa.

Tämän jälkeen eräät paikalliset asukkaat saivat suostuteltua kreikkalaiset siirtymään parempaan paikkaan, ja ohjasivat heidät Irasan alueen läpi Kyrenen lopulliselle paikalle. Libyalaiset oppaat itse pitivät Irasan aluetta paljon parempana, ja ohjasivat siksi kreikkalaiset sen läpi yöllä, jotta he eivät olisi keksineet asettua sinne. Kyrenen paikka ei kuitenkaan ollut paljoakaan huonompi hedelmällisyyden ja luonnonkauneuden puolesta. Kaupunki nimettiin Kyren lähteen mukaan. Myöhemmin syntyi myytti, jossa kaupunki yhdistettiin Kyrene-nimiseen thessalialaiseen nymfiin, johon Apollon olisi rakastunut ja jonka hän olisi vienyt Afrikkaan joutsenten vetämissä vaunuissa.[3][10]

Kyreneläiset olivat aluksi hyvissä väleissä paikallisen libyalaisen asbystaiden heimon kanssa. Asbystait jäljittelivät monissa asioissa kreikkalaisia. Myös kyreneläisten suhteet heitä ympäröineihin barbaareihin olivat paljon läheisemmät kuin yleensä oli tapana, sillä ensimmäiset asukkaat olivat ottaneet itselleen libyalaiset vaimot. Näin kaupungin asujaimistossa oli hyvin paljon libyalaista verta.[3][11] Tämä päti jopa kuningassukuun, ja Herodotoksen mukaan jopa kaupungin perustajan Battoksen nimi olisi ollut libyalaista alkuperää, tarkoittaen ”kuningasta”.[3] Hänen alkuperäiseksi nimekseen mainitaan Aristoteles Theralainen.[12]

Battoksen suvun dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Battoksen suvun eli battiadien (Battiadai) dynastia kesti lähes kaksi vuosisataa, noin vuodesta 630 eaa. noin vuoteen 440 eaa. Siihen kuului kahdeksan kuningasta, joiden niminä olivat vuorotellen Battos ja Arkhelaos. Herodotos sanoo, että Delfoin oraakkeli olisi määritellyt, että kuninkaina tulisi olemaan neljä Battosta ja neljä Arkhelaosta.[3][13] Kaupungin perustajaa, jo mainittua Battos I:stä (kuninkaana n. 630–600 eaa.) pidettiin myöhemmin suuressa arvossa paitsi kaupungin perustajana myös hyvän hallintonsa vuoksi, ja kyreneläiset kunnioittivat häntä heeroksena.[3]

Battos I:n pojan Arkesilaos I:n (kuninkaana n. 600–583 eaa.) ajasta antiikin lähteet eivät mainitse mitään erityistä. Hänen seuraajansa Battos II (kuninkaana n. 583–560 eaa.) tunnettiin lisänimellä ”Onnellinen” (Eudaimon), ja hänen aikansa oli kuningassuvun ajan merkittävintä. Silloin kaikille kreikkalaisille lähetettiin kutsu tulla ja asettua asumaan Kyreneen, ja uusille siirtokuntalaisille luvattiin maata. On ehdotettu, että Kyrenen satamakaupungin Apollonian synty olisi ollut seurausta siitä, että Kyreneen tuli paljon uusia asukkaita meritse, eikä alkuperäisten asukkaiden tavoin pitkin kiertelevää maareittiä.[3]

Kyrenen lyömä hopeinen tetradrakhma, n. 500–450 eaa. Kuvituksessa muun muassa silfion-kasvi ja hedelmä.

Battosten dynastian varhaisaikana Kyrene kehittyi Libyan suurimmaksi ja merkittävimmäksi kreikkalaiskaupungiksi.[1][2] Uudisasukkaille luvatut maat otettiin seudun alkuperäisasukkailta, joiden asema heikkeni muutoinkin kaupungin mahdin kasvaessa. Tämä johti siihen, että libyalaiset kapinoivat ja liittyivät Egyptin faaraon Aprieen (hallitsi 589–570 eaa.) puolelle, ja hän lähetti armeijansa heidän avukseen. Egyptiläiset kohtasivat kyreneläiset Irasassa ja kärsivät taistelussa suuren tappion. Taistelu muistetaan kreikkalaisten ja egyptiläisten ensimmäisenä vihollisuutena sekä keskeisenä syynä siihen, että Apries lopulta kukistui. Faarao Ahmose II:n (kreikkalaisittain Amasis) aikana Kyrene ja Egypti olivat sen sijaan läheisessä liitossa, ja faarao otti vaimonsa Ladiken Battosten suvusta.[3][14][15]

Kyrenen kuningassuvun epäonni alkoi Arkesilaos II:n, Battos II:n pojan, aikana (n. 560–550 eaa). Hänen tyrannimainen hallintonsa johti hänen veljiensä tekemään pesäeroon, Barken kaupungin perustamiseen sekä libyalaisten perioikien kapinaan, jonka seurauksena 7 000 kyreneläisen hopliitin sanotaan kuolleen taistelussa. Pian tämän jälkeen kuninkaan veli Learkhos kuristi hänet kuoliaaksi.[3]

Myös Arkesilaoksen seuraaja Battos III oli huono hallitsija. Hänen aikanaan (n. 550–530 eaa.) kyreneläiset kutsuivat Delfoin oraakkelin neuvosta apuun mantineialaisen Demonaksin, joka laati kaupungille uuden valtiomuodon. Siinä kuningas menetti valtansa, mutta sai pitää perityn maaomaisuutensa sekä papilliset tehtävänsä. Poliittinen valta ulotettiin alkuperäisten siirtokuntalaisten jälkeläisistä koko kreikkalaiseen väestöön, jonka Demonaks jakoi kolmeen heimoon: 1) theralaiset, joiden alaisuuteen libyalaiset perioikit edelleen kuuluivat; 2) Peloponnesokselta ja Kreetalta tulleet kreikkalaiset; ja 3) muilta Aigeianmeren saarilta tulleet kreikkalaiset.[1][3] Tämän katsotaan kertovan siitä, mistä Battos II:n ajan uudisasukkaat olivat tulleet.[1] Kaupunkiin perustettiin myös neuvosto, jonka puheenjohtajana kuningas ilmeisesti toimi.[3][16] Muilta osiltaan valtiomuoto vaikuttaa muistuttaneen Spartan valtiomuotoa. Kaupungissa oli eforeita, jotka kykenivät rankaisemaan rikollisia kansalaisoikeuksien poistolla, sekä 300 aseistetun miehen poliisivoimat.[3][17]

Afroditea ja Erosta esittävä veistos Kyrenestä, n. 400–350 eaa. Louvre.

Battos III:n ajan jälkeen hänen poikansa Arkesilaos III (hallitsi n. 530–515 eaa.) ja tämän äiti Feretime yrittivät kumota uuden valtiomuodon ja palauttaa tyrannian. Heidän ensimmäiset yrityksensä epäonnistuivat ja heidät karkotettiin kaupungista. Arkesilaos kuitenkin palasi Kyreneen uuden, Samoksesta tulleen siirtokuntalaisjoukon kanssa, valtasi Kyrenen ja aloitti kostotoimet vastustajiaan kohtaan.[3] Dareios I:n aikana, samaan aikaan kun emämaan kreikkalaiset kävivät persialaissotia, Kyrene tuli Egyptiäkin hallinneen Persian vallan alle ja osaksi sen kuudetta satraappikuntaa.[15] Joko pyrkimyksenään vakauttaa asemansa tai lähinnä pelosta Persian valtaa kohtaan, Arkesilaos lähetti lähettiläitä Memfiihin osoittaakseen kuuliaisuuttaan Kambyseelle, ja lupasi maksaa tälle vuotuisen veron sekä antoi välittömäksi rahalahjaksi 500 minaa. Kambyses piti tätä niin pienenä summana, että heitti rahat halveksuvasti sotilailleen.[3][18]

Myöhemmin Arkesilaos ymmärsi Herodotoksen mukaan, että oli rikkonut kostotoimillaan Delfoin oraakkelinlausumaa vastaan, sillä se oli kehottanut häntä maltillisuuteen hänen palatessaan Kyreneen. Välttääkseen jumalallisen koston hän vetäytyi Kyrenestä Barkeen, jota hallitsi hänen appensa Alazir. Eräät kyreneläiset maanpakolaiset kuitenkin murhasivat kummankin kuninkaan. Arkesilaoksen äiti Feretime kosti murhan kutsumalla apuun Persian armeijan, jonka lähetti Egyptin satraappi Aryandes. Persialaiset tuhosivat Kyrenaikaa ja ulottivat hyökkäyksensä Barken lisäksi aina Euesperideehen saakka, ja vaikka heidän aikomuksenaan oli hyökätä myös Kyreneen paluumatkallaan Egyptiin, he kuitenkin jättivät kaupungin koskemattomaksi.[3][18][19][20]

Arkesilaos III:n voitto ja battiadien nousu takaisin valtaan lakkautti Demonaksin valtiomuodon. Ainakaan sen tuoma jako kolmeen heimoon ei voinut enää olla voimassa, sillä Arkesilaoksen tuomille uusille siirtokuntalaisille on pitänyt jälleen jakaa maata. Tämä on tärkeä huomata, koska usein Demonaksin valtiomuodosta puhutaan ikään kuin Kyrenen pysyvänä valtiomuotona. Se ei voinut myöskään palautua voimaan enää sen jälkeen, kun battiadit lopulta syrjäytettiin kokonaan, sillä se ei enää sopinut kasvaneeseen kaupunkiin sen jälkeen, kun Arkesilaoksen tuomat siirtokuntalaiset olivat tulleet osaksi kaupunkia ja maaomaisuutta oli jaettu merkittävällä tavalla uusiksi.[3]

Apollonille omistettuja kymmenyksiä koskeva piirtokirjoitus Kyrenestä, n. 340–330 eaa.

Ajan kanssa Kyrene sai itsenäisyytensä takaisin Persialta.[15] Kaupunki alkoi lyödä omaa hopearahaa 500-luvulla eaa.[1] Arkesilaos III:n seuraajasta Battos IV:stä (hallitsi n. 515–465 eaa.) antiikin lähteet eivät sano mitään merkittävää. Arkesilaos IV (hallitsi n. 465–440 eaa.) on saanut mainetta siksi, että Pindaros ylisti hänen libyalaisia hevosiaan laulaessaan hänen voitostaan Python kisojen vaunuajoissa vuonna 460 eaa., ja käsittelee samalla hänen tyranniaansa, joka lopulta tuhosi koko suvun.[3][21] Arkesilaos vaikuttaa pyrkineen tuhoamaan kaupungin ylimystön ja käyttäneen palkkasotilaita valtansa ylläpitoon. Hänen kuolinsyytään ei tiedetä.[3] Hän[1] tai hänen poikansa Battos pakeni Euesperideehen, jossa hänet murhattiin ja hänen päänsä heitettiin mereen.[3] Kuningassuvun loppu ajoittuu noin vuoteen 440 eaa.[1][2]

Myöhempi klassinen ja hellenistinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Battiadien jälkeen Kyrenen valtiomuoto vaihtui. Aristoteleen mukaan siitä tuli demokratia, mutta nykyisin sen katsotaan olleen ennemmin tasavalta, jossa vallan painopiste oli rikkaalla aristokratialla.[1][22]

Kyrenen vaiheista tasavallan aikana tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Aristoteleelta tiedetään, että heimojen ja fratrioiden lukumäärää kaupungissa kasvatettiin, ja että demokraattisten osatekijöiden lisääminen koko ajan johti puolueriitoihin.[3][22] Niiden seurauksena valtaan nousi välillä useita tyranneja, joista mainitaan Ariston ja Nikokrates.[3][23] 400-luvun eaa. jälkimmäisen puolen peloponnesolaissodassa Kyrene tuki Spartaa laivastollaan.[15]

Kyrenen lyömä raha, n. 322–313 eaa.

Kyrene löi omaa pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1] Samalla vuosisadalla koko Kyrenen kaupunkivaltion asukasluvuksi on arvioitu noin 300 000, mikä tekee siitä yhden aikansa kaikkein väkirikkaimmista kreikkalaiskaupungeista.[1] Varsinaisen kaupunkialueen asukasluvuksi on arvioitu noin 25 000–100 000.[1]

Kyrenen kuninkaan Magaksen lyöttämä raha, n. 282/275–261 eaa.

Kyreneläiset tekivät sopimuksen Aleksanteri Suuren kanssa.[3][24] Hänen kuolemansa jälkeen palkkasotilaita johtanut Thibron yritti vallata Kyrenen ja muun Kyrenaikan. Hänen kuoltuaan Ptolemaios I valtasi koko Kyrenaikan alueen, ja vieraili itse Kyrenessä vuonna 322 eaa. Niin kaupungista tuli Egyptin alainen hellenistisen kauden ajaksi. Kyrenen ensimmäiseksi kuvernööriksi asetettiin Ofellas. Häntä seurasi vuonna 300 eaa. Ptolemaioksen pojanpoika Magas, joka omaksui vuonna 283 eaa. kuninkaan tittelin. Hänen kuoltuaan vuonna 250 eaa. alue liitettiin suoraan Egyptiin.[2][3]

Ptolemaiokset suosivat satamakaupunki Apolloniaa. Apollonia sai itsenäisen aseman, ja seutua hallittiin sieltä, mikä vähensi suuresti Kyrenen merkitystä. Ptolemaiokset rakensivat myös Barken entisen, nimeltä tuntemattoman satamakaupungin uudeksi kaupungiksi nimeltä Ptolemais. Myös Kyrenaikan muut kaupungit saivat ptolemaiolaiset nimet, kun Euesperideestä tuli Berenike ja Taukheirasta Arsinoe. Nämä viisi kaupunkia alettiin tuntea yhdessä Libyan pentapoliina.[2][3][15]

Huippuaikoinaan Kyrene kävi laajaa kauppaa sekä Kreikan että Egyptin suuntaan. Erityisesti se tunnettiin silfionistaan eli laserjuuresta, joka oli arvostettu mauste ja lääkekasvi. Sen sijaan länsipuolen Karthagoon Kyrenellä oli viileät ja epäluottamukseen perustuneet välit. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä vaiheessa Kyrenen valta libyalaisiin heimoihin ulottui niin kauas länteen, että sen alue törmäsi yhteen Karthagon kanssa. Joskus sen on arveltu tapahtuneen jo tasavallan aikana ja joskus ptolemaiosten aikana.[3]

Roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ptolemaios Apion testamenttasi Kyrenaikan alueen Rooman valtakunnalle vuonna 96 eaa.[2] Vuonna 74 eaa. Kyrenen seudusta eli Kyrenaikasta tuli Rooman provinssi Cyrenaica, joka tuli myöhemmin osaksi Creta et Cyrenen provinssia.[2][25]

Dionysosta esittävä patsas Kyrenestä, n. 117–200 jaa.

Roomalaisella kaudella Kyrenen merkitys suhteessa Apolloniaan nousi jälleen.[15] Kaupungista tuli colonia nimellä Flavia eli Flaviopolis Cyrene.[3] Kaupunki nautti pitkää roomalaisen rauhan aikaa aina Kitos-sotana tunnetun juutalaiskapinan puhkeamiseen keisari Trajanuksen aikana vuonna 115. Tuolloin eräs juutalainen, nimeltään joko Lukas tai Andreas, sai Kyrenen hallintaansa. Sotaa kesti vuoteen 117 saakka. Roomalaiset valloittivat kaupungin takaisin Marcius Turbon johdolla. Kaupunki kärsi sodassa suuria tuhoja ja noin 20 000 kerrotaan kuolleen.[2][15]

Keisari Hadrianus tuki Kyrenen uudelleenrakentamista sodan jälkeen ja asutti kaupunkiin uusia asukkaita. Vuonna 134 Kyrenestä tehtiin provinssinsa metropolis. Kaupunki toipui 100-luvun kuluessa, vaikka ei koskaan palannutkaan entiseen loistoonsa ja alkoi taantua jälleen 200-luvun levottomina aikoina. Tuolloin se kärsi sekä paikallisten heimojen hyökkäyksistä että vuoden 262 maanjäristyksestä. Diocletianuksen aikana noin vuonna 297 Creta et Cyrenen provinssi jaettiin kahtia, ja Kyrene tuli osaksi Libya Superiorin provinssia.[2][15][25]

300-luvulla Kyrene joutui jälleen aavikolta tulleiden heimojen hyökkäysten kohteeksi. Kaupunki kärsi suuresti myös vuoden 365 maanjäristyksestä. Ammianus Marcellinus sanoo kaupungin olleen ”autiona” 300-luvun lopulla, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että se olisi ollut kokonaan asumaton.[2][15]

Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunnan jaossa vuonna 395 Kyrenaika tuli osaksi Bysantin valtakunnaksi kehittynyttä Itä-Roomaa. Se tuli kuitenkin välillä käytännössä barbaarien vallan alle. Justinianus I valloitti Libyan takaisin Bysantille vuonna 550, mikä vakautti tilannetta seudulla joksikin aikaa. Arabit valloittivat Kyrenen seudun muiden kaupunkien ohella vuonna 643 Amr ibn al-Asin johdolla.[2]

Kyrenen arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1982.[7]

Yhteiskunta ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssipää Kyrenen Apollonin temppelistä, n, 300 eaa. British Museum.

Kyreneläisten katsotaan jakautuneen alun perin kolmeen doorilaiseen heimoon (fylē) theralaisen esikuvan mukaisesti.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kyrēnaios (Κυρηναῖος), feminiinissä Kyrēnaia (Κυρηναία); doorilaisittain vastaavat muodot olivat Kyranaios (Κυραναῖος) ja Kyranaia (Κυραναία).[1]

Paikalliset libyalaiset vaikuttavat olleen kyreneläisten perioikkeja.[3][26] He olivat kokonaan poliittisen vallan ulkopuolella, sillä se kuului muiden spartalaista alkuperää olleiden kaupunkien tapaan ainakin alun perin tiukasti alkuperäisten asukkaiden jälkeläisille, tai oikeammin niille, jotka näistä olivat olleet hallitsevaa luokkaa jo emäkaupunki Therassa.[3]

Kyrenellä oli voittoja kolmissa panhelleenisissä kisoissa, Olympian, Python ja Isthmian kisoissa.[1] Olympian voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin 12.[27] Kyreneläiset rakensivat oman aarrekammion, Kyreneläisten aarrekammion, Delfoihin, ja toisen Kyreneläisten aarrekammion Olympiaan.[1] Pindaros kirjoitti kolme epinikion-oodia kyreneläisille kisavoittajille, ja ne ovat päälähteitä kaupunkiin liittyneille myyteille.[15][28]

Kyrene tunnettiin lääkäreistään jo Herodotoksen aikoina. Kyrenestä oli peräisin myös kyreneläinen filosofikoulukunta, jonka perusti sieltä kotoisin ollut Aristippos. Toinen kyreneläinen filosofi, Karneades, perusti Ateenan niin kutsutun Uuden Akatemian. Kyrene oli myös runoilija Kallimakhoksen ja reettori, myöhemmän Ptolemaiksen piispa Synesioksen kotipaikka.[3][15] Matemaatikko ja tähtitieteilijä Eratostheneen kerrotaan olleen kotoisin joko Kyrenestä[29] tai Apolloniasta.[30] Evankeliumikertomusten mukaan Simon, jonka roomalaissotilaat matkan varrelta pakottivat auttamaan Jeesusta kantamaan ristinpuunsa Golgatalle, oli kotoisin Kyrenestä.[15][31]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrenen asemakaava on pääosin peräisin hellenistiseltä kaudelta, mutta se on alkanut muotoutua arkaaiselta kaudelta saakka. Säilyneet rakennusjäänteet edustavat pääasiassa roomalaista kautta, mutta monet rakennuksista ovat kuitenkin varhaisempien, kreikkalaisaikaisten rakennusten uusia roomalaisaikaisia muunnoksia samoilla paikoilla.[2] Kaupungin rauniot ovat laajat, ja niihin lukeutuu paljon katuja, kortteleita, temppeleitä ja muita pyhäkköjä, teattereita, akvedukteja ja nekropoliita eli hauta-alueita.[3]

Asemakaava, kaupunginmuurit ja akropolis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrenen akropoliin raunioita.

Kyrenen ydinosan poikki kulki kaksi luoteis-kaakkoissuuntaista pääkatua. Toinen, suora pääkatu eli niin kutsuttu Battoksen tie kulki akropoliilta agoralle ja roomalaiselle forumille. Toinen, mutkittelevampi pääkatu kulki alempana laaksossa kaupungin kaupungin kahden kukkulan välissä Apollonin pyhäkölle. Näiden kahden kadun poikki ristesi suorassa kulmassa kolmas, koillis-lounaissuuntainen pääkatu, joka kulki heti agora- ja forumalueen itäpuolelta.[2]

Kaupunki oli ympäröity muurein, jotka ympäröivät kummankin kukkulan ja niiden välisen laakson. Muurit ajoittuvat hellenistiselle kaudelle. Muurein ympäröidyn alueen koko oli luoteis-kaakkoissuunnassa noin 1,6 kilometriä ja koillis-lounaissuunnassa noin 1,1 kilometriä, ja ne sulkivat sisäänsä noin 750 hehtaarin kokoisen alueen. Muurien kokonaispituus oli noin 5,56 kilometriä. Pääportit johtivat pääkaduilta Apollonian satamakaupunkiin ja muihin lähikaupunkeihin. Akropolis käsitti lounaiskukkulan länsipään. Sieltä ei tunneta julkisia rakennuksia.[1][2]

Bysanttilaisella ajalla kaupunki ympäröitiin uusilla muureilla, jotka sulkivat sisäänsä aiempaa pienemmän alueen.[2]

Agora[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin agora eli kauppa- ja kokoontumispaikka sijaitsi akropoliin kaakkoispuolella.[1] Sen koko oli noin 105 × 125 metriä. Akropoliilta tullut Battoksen tie kulki Agoran etelälaidalla.[2] Agoran ympärille rakennettiin ajan myötä yhä uusia julkisia rakennuksia ja pyhäkköjä.[1] Agoran itäosa on ollut olemassa pyhäkkökäytössä viimeistään arkaaisella kaudella noin 625 eaa., ja Battos I mahdollisesti haudattiin sinne. Myöhemmin itälaidan pohjoisosaan rakennettiin doorilaista tyyliä edustanut stoa, niin kutsuttu Itästoa, ja eteläosaan eli agoran kaakkoiskulmaan Asklepiokselle omistettu tetrastyyli prostyyli temppeli, joka edusti korinttilaista tyyliä.[2][32]

Battoksen tietä ja agoran länsipään propylon.

Myös agoran länsilaidan pohjoisosassa sekä pohjoislaidalla oli stoat, niin kutsutut Länsistoa ja Pohjoisstoa. Keisari Tiberiuksen aikana pohjoislaidalle rakennettiin myös keisariperheelle omistettu Augusteion (Augusteum). Etelälaidalla oli keisarien portiikki. Agoran lounaiskulmassa oli Apollon Arkhegeteelle omistettu temppeli sekä suuri Apollonille omistettu alttari, joka oli samanlainen kuin Apollonin temppelin edustalla ollut.[1][2][32]

Jossakin agoralla sijaitsi kaupungin perustajalle Battokselle omistettu heroon.[1][3][33] Agoran laidalla sijaitsivat myös buleuterion sekä Demeterille ja Korelle omistettu pyhäkkö.[1][32] Aukion keskellä oli kaksi muisto-tholosta sekä hellenistisellä kaudella rakennettu laivastomuistomerkki.[2]

Battoksen tien toisella eli eteläpuolella sijaitsivat prytaneion, nomofylakeion, capitolium ja Agoran Zeuksen temppeli.[32] Hieman idempänä samalla puolella sijaitsi suuri yksityistalo, joka tunnetaan Jason Magnuksen talona. Se ajoitetaan 100-luvulle jaa. Talon länsiosassa oli mosaiikkilattioin koristeltu atriumpiha ja triclinium, ja itäosassa yksityistiloja.[2]

Forum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisareionin kunnostettua peristyylipylväikköä.
Herakleen ja Hermeen stoan kunnostettuja raunioita.

Roomalainen forum sijaitsi agorasta noin 150 metriä itään saman Battoksen tien varrella. Sen ydinrakennus oli Kaisareion (Caesareum), joka oli suorakulmainen ja ympäröity muureilta kolmella sivulla. Sisäänkäynti oli eteläsivulta eli Battoksen tieltä ja itäsivulta doorilaista tyyliä edustaneiden propyloneiden kautta. Sisäpuolelta rakennelma oli ympäröity doorilaistyylisellä peristyylipylväiköllä. Pohjoissivulla oli suurikokoinen basilika, jota käytettiin oikeuden istuintoihin. Hellenistisellä kaudella Kaisareionin paikalla oli ollut gymnasion. Sen muuntaminen forumiksi ajoitetaan keisari Augustuksen ajalle.[2][32][34]

Kaisareionin keskellä oli pieni temppeli, jonka arvellaan olleen omistettu jumalaksi korotetulle Julius Caesarille. Kaisareionista länteen Battoksen tien pohjoispuolta pitkin kulki Herakleen ja Hermeen stoa, jonka julkisivussa oli telamon-patsaita. Sen sisällä oli juoksurata, jonka pituus oli kolmasosa stadionista. Stoan takana pohjoispuolella oli katettu roomalainen teatteri tai odeion (nk. Teatteri 2). Sekä Kaisareionia, stoaa että teatteria on kunnostettu.[2][32][34]

Battoksen tien toisella puolella Kaisareionista etelään sijaitsi toinen roomalainen teatteri (nk. Teatteri 3) sekä Venukselle, Kybelelle ja dioskuureille omistetut temppelit.[2]

Keskuskorttelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin keskuskortteleiksi kutsutaan aluetta, joka sijaitsi laakson tien ja koillis-lounaissuunnassa kulkeneen kadun risteyksen ympärillä koilliseen forumin alueesta. Laakson tie saapui alueelle sen länsipäässä triumfikaaren kautta. Se oli rakennettu 100-luvulla jaa. Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen kunniaksi. Alueelta on löydetty kauppaan liittyneitä rakennuksia, korinttilaista tyyliä edustanut stoa sekä kolme pientä temppeliä, joista idänpuoleinen oli omistettu Kyrene-nymfille ja keskimmäinen keisarikultille. Tien eteläpuolella sijaitsi pieni teatteri (nk. Teatteri 4). Alueelta on löydetty myös kahden 500-luvulla rakennetun basilikakirkon jäänteet.[2][32]

Temppelit ja pyhäköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zeuksen temppeli

Zeukselle omistettu temppeli sijaitsi kaupungin muurein ympäröidyn alueen koillisosassa. Se rakennettiin arkaaisen kauden lopulla 500-luvulla eaa.[2] Battos IV:n aikana Zeus alettiin yhdistää egyptiläiseen Ammon-jumalaan, ja kultti levisi Kyrenestä muualle Kreikkaan.[1] Temppeliä kunnostettiin roomalaisella kaudella Augustuksen tai Tiberiuksen aikana. Sen pylväiköt kaadettiin Kitos-sodassa. Sen jälkeen siitä käytettiin jäljelle jäänyttä ydinosaa eli cellaa, kunnes sekin tuhoutui vuoden 365 maanjäristyksessä.[2]

Temppeli oli kooltaan Libyan suurin kreikkalainen temppeli.[1] Se oli oktastyyli ja edusti doorilaista tyyliä.[2] Temppelin raunioita on kunnostettu. Temppelin läheltä on löydetty jäänteitä kahdesta muusta pyhäköstä.[1]

Apollonin temppeli

Apollonille omistettu pyhäkköalue sijaitsi laaksossa akropoliin pohjoispuolella, noin 80 metriä alempana. Laakson tie johti sinne keskuskortteleista. Apollonin pyhäkköalue oli kehittynyt Kyrene-nymfiin yhdistetyn Apollonin lähteen ympärille. Pyhäkköalueen keskus oli Apollonin temppeli. Se rakennettiin alun perin noin vuonna 550 eaa. Aluksi se oli yksinkertainen megaron ilman peristyylipylväikköä. Peristyyli, joka edusti doorilaista tyyliä, lisättiin 500-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Viimeisen vaiheen pylväikkö edustaa Kitos-sodan jälkeen tehtyjä korjauksia. Sitä on kunnostettu.[2][32]

Temppelin itäpuolella sijaitsi Apollonin alttari. Se verhottiin valkoisella marmorilla 300-luvulla eaa. Lisäksi pyhäkköalueella temppelin ympärillä oli lukuisia muita pieniä pyhäkköjä ja alttareita.[2][32] Heti Apollonin temppelin pohjoispuolella sijaitsi Artemiille omistettu temppeli. Sen alttari ajoitetaan 500-luvulla eaa., ja itse temppeli uusittiin 300-luvulla eaa.[1][32] Pyhäkköalueen kaakkoiskulmassa oli strategeion, jonka rakensivat kyreneläiset sotapäälliköt 300-luvulla eaa. Sen lähellä oli samalla vuosisadalla rakennettu propylaion, jonka kautta laakson tie saapui pyhäkköalueelle, sekä toinen roomalainen 100-luvulla jaa. rakennettu propylaion. Pyhäkköalueen koilliskulmassa oli suurikokoinen Trajanuksen aikana vuonna 98 jaa. rakennettu kylpylä, joka tuhoutui vuoden 365 maanjäristyksessä ja korvattiin noin vuonna 400 bysanttilaisella kylpylällä.[2][32]

Demeterin ja Koren pyhäkkö

Demeterin temppelin rauniot.

Demeterille ja Korelle omistettu pyhäkkö sijaitsi kaupungin eteläpuolisen rotkon toisella puolella, kaupunginmuurien ulkopuolella. Paikka on ollut kulttikäytössä mahdollisesti jo 600-luvulla eaa., ja varmuudella pyhäkkö on ollut olemassa 500-luvun eaa. alkupuolella. Se uusittiin 200- tai 100-luvulla eaa. Tämän jälkeen se oli rakennettu viidelle pengertasanteelle ja ympäröity muureilla. Se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 262 jaa.[1][2]

Muut rakennukset ja rakennelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amfiteatteri ja hippodromi

Amfiteatterin rauniot.

Apollonin pyhäkköalueen luoteispuolella sijaitsi suuri kreikkalainen teatteri (nk. Teatteri 1), joka oli rakennettu akropoliin pohjoisrinteeseen. Sen ensimmäisen vaiheen tarkkaa ajoitusta ei tunneta. Se muutettiin roomalaisella kaudella amfiteatteriksi. Hippodromi sijaitsi kaupungin koillisosassa Zeuksen temppelin itäpuolella.[1][2][32]

Katedraalikirkko

Kyrenen katedraalikirkko sijaitsi kaupungin itälaidalla laakson tien jatkeen varrella lähellä itäporttia. Se oli kaupungin merkittävin varhaiskristillinen rakennus. Kirkkorakennus oli muodoltaan basilika, jonka koilliskulmassa oli baptisterio. Sen lattiat oli koristeltu mosaiikein. Kirkon alttari ja apsis olivat alun perin itäpäässä ja sisäänkäynti länsipäässä. Myöhemmin sisäänkäynti siirrettiin eteläsivulle ja apsis länsipäähän. Bysanttilaisella kaudella katedraali jäi kaupunginmuurien ulkopuolelle ja sitä muutettiin niin, että se toimi samalla linnoituksena.[2]

Nekropoliit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin pohjoispuolelta on löydetty suuri nekropolis eli hauta-alue, joka levittäytyy kummallekin puolelle Apolloniaan johtanutta tietä. Muita hautausmaita on löydetty kaikilta muilta puolilta kaupunkia. Yhteensä hautoja on löydetty tuhansittain, ja ne ulottuvat arkaaiselta kaudelta kristilliselle ajalle. Hautoja on monia tyyppejä, kuten kistahautoja, sarkofageja, hautarakennuksia sekä kallioon kaiverrettuja hautakammioita, joissa on joskus doorilais- tai joonialaistyylinen julkisivu.[1][2]

Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esine- ja taidelöytöihin lukeutuu muun muassa veistosten osia, maalausten jäänteitä sekä piirtokirjoituksia. Kyrenen lyömiä rahoja tunnetaan lukuisittain. Monissa esiintyy silfion-kasvi, joka oli kaupungin tärkeimpiä vientituotteita.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”1028. Kyrene”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”CYRENE (Shahat) Libya”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak Smith, William: ”Cyrene”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Kyrene Pleiades. Viitattu 1.11.2022.
  5. Cyrene (Libya) 500 Shahhat - Κυρήνη ToposText. Viitattu 1.11.2022.
  6. a b ”38 C1 Cyrene”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  7. a b Archaeological Site of Cyrene Unesco. Viitattu 1.11.2022.
  8. Kallimakhos: In Apoll. 88.
  9. Herodotos: Historiateos 4.150–167.
  10. Pindaros: Pythia 9.5.
  11. Herodotos: Historiateos 4.170, 4.186–189.
  12. Lewis, Charlton T. & Short, Charles: Battus A Latin Dictionary. 1879. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  13. Herodotos: Historiateos 4.163.
  14. Herodotos: Historiateos 2.180–181.
  15. a b c d e f g h i j k l Violatti, Cristian: Cyrene World History Encyclopedia. Viitattu 1.11.2022.
  16. Herodotos: Historiateos 4.161, 4.165.
  17. Herakleides Pontoslainen 4; Hesykhios Aleksandrialainen: Synagōgē pasōn lekseōn kata stoikheion, Τριακάτιοι; Eustathios: Kommentaari Homeroksen Odysseiaan (Ad Hom. Od.) s. 303.
  18. a b Herodotos: Historiateos 4.163–164.
  19. Herodotos: Historiateos 4.203–204.
  20. Smith, William: ”Barca”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  21. Pindaros: Pythia 4.
  22. a b Aristoteles: Politiikka 1319b10–27 (VI.4).
  23. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.34; Plutarkhos: Naisten rohkeita tekoja (Mulierum virtutes); Polyainos: Strategemata 8.38.
  24. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 17.49; Quintus Curtius Rufus: Historiae Alexandri Magni Macedonis 4.7.
  25. a b Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 114–117. Updated Edition. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0-8160-5026-0.
  26. Herodotos: Historiateos 4.161.
  27. The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 1.2.2018.
  28. Neer, Richard & Kurke, Leslie: Otsikko Pindar, Song, and Space: Towards a Lyric Archaeology, s. 162. Cultural Histories of the Ancient World. JHU Press, 2019. ISBN 9781421429793. Teoksen verkkoversio.
  29. Smith, William: ”Eratosthenes (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  30. Smith, William: ”Apollonia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  31. Matt. 27:32, Mark. 15:21
  32. a b c d e f g h i j k l Dobias-Lalou, Catherine: Archaeological Maps 2017. Inscriptions of Greek Cyrenaica in collaboration with Alice Bencivenni, Hugues Berthelot, with help from Simona Antolini, Silvia Maria Marengo, and Emilio Rosamilia; Dobias-Lalou, Catherine. Greek Verse Inscriptions of Cyrenaica in collaboration with Alice Bencivenni, with help from Joyce M. Reynolds and Charlotte Roueché. Bologna: CRR-MM, Alma Mater Studiorum Università di Bologna.
  33. Pindaros: Pythia 5; Kallimakhos: Hymni Apolloniille 77; Pausanias: Kreikan kuvaus 3.14, 10.15; Catullus: Runot 7.6; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto, katkelmat teoksessa Excerpta de virtutibus et vitiis s. 232.
  34. a b Perkins, J. B. Ward & Ballance, M. H. & Reynolds, J. M.: The Caesareum at Cyrene and the Basilica at Cremna, with a Note on the Inscriptions of the Caesareum by J. M. Reynolds. Papers of the British School at Rome, 1958, 26. vsk, s. 137–194. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]