Islamilainen maailma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Islamilainen maailma, tummanvihreällä merkityissä maissa islam on valtauskontona, vaaleammissa vähemmistöuskona.

Islamilainen maailma tarkoittaa aluetta, joka ulottuu nykyään Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan asti. Islamilainen maailma voi kuitenkin viitata sekä kulttuuriseen että geopoliittiseen käsitteeseen.

Kulttuurisessa mielessä se tarkoittaa islamilaista sivilisaatiota, johon kuuluvaksi luetaan mukaan myös ei-muslimit. Islaminuskoisia on maailmassa noin 1,4–1,6 miljardia eli noin 20–23 % vuoden 2011 arvion mukaisesta maailman asukasluvusta (6,9 miljardia)[1]. Muslimeista noin 62 % on Aasia-Tyynimeri-alueelta, 20 % Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta, 15 % Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja noin kaksi prosenttia Euroopasta ja Amerikoista.[2]

Nykyään maantieteellisessä ja poliittisessa merkityksessä termi muslimimaailma viittaa maantieteellisiin ja poliittisiin muslimienemmistöisiin yksiköihin. Tässä merkityksessä termi on samansuuntainen islamilaisen termin Dar al-Islam kanssa.

Islam korostaa yhteneväisyyttä ja muiden muslimien puolustamista vaikka yleisesti ottaen on olemassa monia koulukuntia ja suuntauksia. Muslimien yhteisö tunnetaan myös nimellä umma. Panislamilaisuus ja nationalistiset virtaukset ovat kuitenkin pikemminkin jakaneet kuin yhdistäneet islamilaista maailmaa etenkin 1900-luvun jälkipuoliskolta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Islamin historia

Muslimien historiaan kuuluu islamilaisen uskon historia uskontona ja sosiaalisena instituutiona. Islamin historia alkoi länsimaisen näkemyksen mukaan Arabiassa profeetta Muhammadin ensimmäisistä Koraanin resitoinneista 600-luvulla. Kalifien ja umaijadien aikana kalifaatti kasvoi nopeasti, jolloin muslimien valta levisi Arabian niemimaan ulkopuolelle. Muslimivaltakunnan vaikutusalue ulottui Luoteis-Intiasta Keski-Aasiaan, Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan, Italian eteläosiin, Pyreneiden niemimaalle ja Pyreneille.

1900-luvun aikainen muslimi-identiteetti ja muslimien valta poliittisissa asioissa on lisääntynyt 2000-luvulla. Kasvava länsimainen kiinnostus muslimien alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat muuttaneet islamin (termin länsimainen merkitys) vaikutusta nykyajan historiaan.[3]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen kulta-aika, johon viitataan myös islamilaisena renessanssina,[4] ajoitetaan perinteisesti 600-1200-luvuille jaa.,[5] mutta oppineet ovat myöhemmin ulottaneet ajanjakson 1400- ja 1500-luvuille.[6]

Taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi "islamilainen taide ja arkkitehtuuri" viittaa taideteoksiin ja arkkitehtuuriin, joita muslimialueilla asuneet ihmiset ovat tuottaneet 600-luvulta alkaen.

Anikonismi ja arabeski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin mukaan Jumalasta ei saa esittää kuvaa, koska nämä taiteelliset kuvaukset saattavat johtaa epäjumalien palvomiseen. Lisäksi muslimit uskovat, että Jumala on aineeton, joten kaksi- tai kolmiulotteisten kuvien tekeminen on mahdotonta. Sen sijaan muslimit kuvailevat Jumalaa nimillä ja ominaisuuksilla, jotka Jumala islamin mukaan ilmoitti luomakunnalleen. On vain yksi suura, joka ei ala fraasilla "Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen".[7]

Myös kuvat Muhammadista ovat kiellettyjä. Myös juutalaisesta ja kristinuskosta voidaan löytää vastaavanlaista anikonismia ja ikonoklasmia.

Islamilainen taide esittää yleensä toistuvia geometrisia kukka- tai kasvisommitteluja, jotka tunnetaan termillä arabeski. Nämä eivät kuvaa mitään, sillä islam kieltää elävien olentojen esittämisen islamia edeltäneiden pakanauskontojen takia. Kiellosta huolimatta joissakin muslimiyhteiskunnissa, etenkin Persiassa ja Ottomaanien valtakunnassa, maalattiin ihmisiä ja eläimiä sekä Koraanin tarinoita ja islamin perinteisiä kuvauksia (ks. hadith); tällöin puhutaan muslimien taiteesta. Eräs syy siihen, miksi islamilainen taide on yleensä abstraktia, on se, että Jumalan ylimaailmallista, jakamatonta ja ääretöntä luonnetta voidaan kuvata arabeskien avulla.[8] Islamilainen kalligrafia on läsnä kaikkialla islamilaisessa taiteessa. Koraanin jakeita kirjoitetaan koristellusti yleensä kufi- tai naskh-kirjoituksella.[8]

Islamilaisen arkkitehtuurin erottava teema on aina ollut säännöllinen, järjestelmällinen toisto, säteilevät rakennelmat ja rytmiset, metriset kuviot. Fraktaalinen geometria on ollut avainasemassa etenkin moskeijoiden ja palatsien suunnittelussa. Muita merkittäviä teemoja ovat pylväät, pilarit ja kaaret, jotka on järjestetty ja kiedottu toisiinsa vaihtelevin syvennyksin.[9] Kupolien merkitys on ollut merkittävä ja niitä on käytetty vuosisatojen ajan; ensimmäisen kerran vuonna 691 (Kalliomoskeija) ja aina 1600-luvulle asti (Taj Mahal). 1800-luvulla islamilaisia kupoleita yhdistettiin länsimaiseen arkkitehtuuriin.[10]

Keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

700- ja 1700-lukujen välillä islamilaisessa taiteessa käytettiin paljon lasitettua keramiikkaa.[11]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs tärkeimmistä islamilaisen taiteen ilmentymistä on etenkin moskeijoiden arkkitehtuuri.[12]

Uqban moskeija Tunisiassa.

Kapenevat tiilipilarit, suuret arkadit ja useiden pilarien kannattelemat kaaret ovat tyypillisiä persialaistyylisille moskeijoille. Etelä-Aasiassa persialainen tyyli syrjäytti käytössä olleet hinduarkkitehtuurin elementit. Turkissa on isoja moskeijoita, jotka ovat saaneet vaikutteita bysanttilaisesta, persialaisesta ja syyrialaisesta tyylistä vaikka turkkilaiset arkkitehdit onnistuivat kehittämään oman kupolityylin.[12]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhat ja yksi yötä on tunnettu fiktiivinen teos, joka on kokoelma kansanperinteitä. Alkuperäinen konsepti on peräisin islamia edeltäneestä persialaisesta prototyypistä, joka oli luultavasti saanut vaikutteita intialaisista elementeistä. Tunnettuja henkilöhahmoja ovat Aladdin, Sindbad ja Ali Baba.

Ibn Tufail ja Ibn al-Nafis olivat pionereeja filosofisten romaanien kirjoittamisessa. Ibn Tufail kirjoitti ensimmäisen arabiankielisen romaanin Hayy ibn Yaqdhan (Philosophus Autodictatus) vastauksena Ghazalin teokselle Tahāfut al-Falāsifaʰ. Ibn al-Nafis puolestaan kirjoitti romaanin Theologus Autodictatus vastauksena edelliselle. Molemmissa teoksissa päähenkilöt olivat itseoppineita villilapsia, jotka elivät eristyksissä autiolla saarella.

Arabialaisen yleisneron Ibn al-Nafisin (1213-1288) kirjoittama Theologus Autodictatus on ensimmäinen esimerkki tieteisfiktioromaanista.[13][14] Se käsittelee erilaisia tieteisfiktion elementtejä, kuten elämän alkuperää, tulevaisuudentutkimista, maailmanloppua ja tuomiopäivää, ylösnousemusta ja tuonpuoleista. Yliluonnollisten tai mytologisten selitysten sijaan Ibn al-Nafis yritti selittää nämä juonen elementit senaikaisella tieteellisellä tiedolla biologiasta, astronomiasta, kosmologiasta ja geologiasta. Hän tarkoituksenaan oli selittää islamin uskonnolliset opetukset tieteen ja filosofian kautta.[15]

Ibn Tufailin teoksen Philosophus Autodictatus latinankielinen käännös ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1671 ja myöhemmin teos käännettiin myös englanniksi, saksaksi ja hollanniksi. Käännökset inspiroivat Daniel Defoeta kirjoittamaan teoksensa Robinson Crusoe, jota pidetään ensimmäisenä englanninkielisenä romaanina.[16][17][18][19] Ibn Tufailin teoksella oli jonkinlainen vaikutus myös Jean-Jacques Rousseau'n teokseen Émile eli kasvatuksesta sekä Mowglin ja Tarzanin tarinaan Rudyard Kiplingin teoksessa Viidakkokirjat.[20]

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä on sisältää ominaisuuksia ja tapahtumia tuonpuoleisesta suoraan tai epäsuorasti islamilaisen eskatologian arabiankielisistä teoksista: hadiitheista ja Kitaab al-Miraajista (käännetty latinaksi vuoden 1264 tienoilla,[21] Liber Scale Machometi, "Muhammadin tikkaiden kirja"), joka kertoo Muhammadin nousua taivaaseen sekä Ibn Arabin hengellisistä kirjoituksista. Myös maureilla oli huomattava vaikutus George Peelen ja William Shakespearen teoksiin.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs yleisimmistä "islamilaisen filosofian" määritelmistä on "islamilaisen kulttuurin puitteissa tuotettu filosofian tyyli".[22] Tämän määritelmän mukaisesti islamilainen filosofia ei välttämättä käsittele uskonnollisia asioita tai ei välttämättä ole vain muslimeja varten.[22] Persialainen oppinut Ibn Sina (Avicenna) (980-1037) kirjoitti yli 450 kirjaa. Hänen kirjoitti useista eri aiheista, etenkin filosofiasta ja lääketieteestä. Hänen teostaan Al-qanuun fi al-tibb (Lääketieteen lait) käytettiin eurooppalaisissa yliopistoissa vuosisatojen ajan. Hänen teoksensa Aristoteleesta auttoivat muslimimaailmaa ja länttä oppimaan antiikin Kreikasta.

Tieteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit edistivät tieteitä huomattavasti. He korostivat kokeita paljon enemmän kuin kreikkalaiset. Tämä johti siihen, että muslimimaailmassa kehitettiin varhainen tieteellinen metodi. Ibn al-Haithamin optiikkakokeet noin vuonna 1000 olivat ensimmäisiä.

Muslimilääkärit kehittivät lääketiedettä, mukaan lukien anatomian ja fysiologian. Mansur ibn Muhammad ibn al-Faqih Ilysasin teos Tasrih al-badan (Kehon anatomia) 1400-luvulla sisälsi kattavat diagrammit kehon rakenteellisista, hermo- ja verenkiertojärjestelmistä. Egyptiläinen lääkäri Ibn al-Nafis ehdotti teoriaa keuhkoverenkierrosta. Abu al-Qasim al-Zahrawin teosta Kitab al-tasrif, lääketieteen sanakirjaa, käytettiin eurooppalaisissa lääketieteellisissä kouluissa vuosisatojen ajan.

Astronomiassa Muhammad ibn Jābir al-Harrānī al-Battānī paransi maapallon pyörimisakselin kiertymisen mittauksen tarkkuutta. Al-Battani korjasi geosentristä maailmankuvaa, Averroes, Nasir al-Diin al-Tusi, Mu'ayyeduddin Urdi ja Ibn al-Shatir olivat mukana Kopernikuksen heliosentrinen maailmankuvassa. Monet muut muslimiastronomit, kuten Abu Rayhan Biruni, Sijzi, Qotb al-Diin Shirazi ja Najm al-Dīn al-Qazwīnī al-Kātibī, keskustelivat heliosentrisistä teorioista. Astrolabi oli alun perin kreikkalaisten kehittämä, mutta muslimiastronomit ja -insinöörit viimeistelivät sen ja toivat sen Eurooppaan.

Muslimikemisteillä ja -alkemisteillä oli tärkeä rooli nykyajan kemian kannalta. Oppineet kuten Will Durant ja Alexander von Humboldt pitävät muslimikemistejä kemian perustajina. Etenkin Jābir ibn Hayyānia pidetään "kemian isänä". Arabikemistien teokset antoivat vaikutteita Roger Baconille ja Isaac Newtonille. Muslimit kehittivät lukemattomia kemiallisten prosessien (etenkin alkemiassa) ja tislauksen tekniikkoja (kuten alkoholin tuottaminen).

Teknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimimaailma oppi paperinteon ja tiedon ruudista Kiinasta.[23]

Muslimit kehittivät kastelujärjestelmää ja maanviljelyä käyttämällä uusia tekniikoita, kuten tuulimyllyjä. Manteleita ja sitrushedelmiä tuotiin Eurooppaan Al-Andalusin kautta ja eurooppalaiset oppivat sokeriviljelyn hiljalleen.

Muslimi-insinöörit keksivät uusia käyttötarkoituksia vesi-, vuorovesi-, tuuli- ja höyryvoimalle[24] sekä fossiilisille polttoaineille kuten maaöljylle.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki ja etiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Šaria
Islamilaisen lain koulukunnat

Islamilaisen lain, eli šarian, tulkintaa kutsutaan nimellä fiqh. Lakia opetetaan eri madhhabeissa eli koulukunnissa.

Uskonto ja valtio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen laki ei tee eroa "kirkon" ja valtion välille. Oppineet toimivat juristeina ja teologeina.

Monet muslimimaat käyttävät jonkinlaista šarialakia tai islam on muuten valtion virallinen uskonto, ja nämä vaikuttavat yhteiskunnan osa-alueisiin, muun muassa politiikkaan, lakeihin ja koulutukseen.


Muslimienemmistöiset maat


Muslimienemmistöiset maat joissa uskonto määritellään valtion asemaan perustuslain mukaan
  Islamilainen valtio
  Valtionuskontona
  Sekulaarinen
  Ei-määritelty

Islamilaiset valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionuskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei määritelty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekulaarivaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat muslimiväestöt maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. CIA World Fact Book World
  2. CIA World Fact Book Religioun by Country
  3. http://www.islamonline.net/servlet/Satellite?c=Article_C&cid=1212925100226&pagename=Zone-English-ArtCulture%2FACELayout
  4. Kraemer (1992), s. 1 & 148
  5. Matthew E. Falagas, Effie A. Zarkadoulia, George Samonis (2006). "Arab science in the golden age (750–1258 C.E.) and today", The FASEB Journal 20, s. 1581-1586.
  6. Ahmad Y. al-Hassan, Factors Behind the Decline of Islamic Science After the Sixteenth Century
  7. Muslim Iconoclasm Encyclopedia of the Orient. Viitattu 23.2.2007.
  8. a b Madden (1975), s. 423-430
  9. Tonna, Jo (1990). "The Poetics of Arab-Islamic Architecture", Muqarnas BRILL, 7, pp.182-197
  10. Grabar, Oleg (2006), "Islamic art and beyond". Ashgate. Vol 2, p.87
  11. Mason, Robert (1995)."New Looks at Old Pots: Results of Recent Multidisciplinary Studies of Glazed Ceramics from the Islamic World". Muqarnas V 12 p.1
  12. a b "Islam", The New Encyclopedia Britannica (2005)
  13. Dr. Abu Shadi Al-Roubi (1982), "Ibn Al-Nafis as a philosopher", Symposium on Ibn al-Nafis, Second International Conference on Islamic Medicine: Islamic Medical Organization, Kuwait (cf. Ibn al-Nafis As a Philosopher, Encyclopedia of Islamic World).
  14. Nahyan A. G. Fancy (2006), "Pulmonary Transit and Bodily Resurrection: The Interaction of Medicine, Philosophy and Religion in the Works of Ibn al-Nafīs (d. 1288)", p. 95-101, Electronic Theses and Dissertations, University of Notre Dame.
  15. Dr. Abu Shadi Al-Roubi (1982), "Ibn Al-Nafis as a philosopher", Symposium on Ibn al Nafis, Second International Conference on Islamic Medicine: Islamic Medical Organization, Kuwait (cf. Ibnul-Nafees As a Philosopher, Encyclopedia of Islamic World).
  16. Nawal Muhammad Hassan (1980), Hayy bin Yaqzan and Robinson Crusoe: A study of an early Arabic impact on English literature, Al-Rashid House for Publication.
  17. Cyril Glasse (2001), New Encyclopaedia of Islam, p. 202, Rowman Altamira, ISBN 0-7591-0190-6.
  18. Amber Haque (2004), "Psychology from Islamic Perspective: Contributions of Early Muslim Scholars and Challenges to Contemporary Muslim Psychologists", Journal of Religion and Health 43 (4): 357-377 [369].
  19. Martin Wainwright, Desert island scripts, The Guardian, 22 March 2003.
  20. Latinized Names of Muslim Scholars, FSTC.
  21. I. Heullant-Donat and M.-A. Polo de Beaulieu, "Histoire d'une traduction," in Le Livre de l'échelle de Mahomet, Latin edition and French translation by Gisèle Besson and Michèle Brossard-Dandré, Collection Lettres Gothiques, Le Livre de Poche, 1991, p. 22 with note 37.
  22. a b "Islamic Philosophy", Routledge Encyclopedia of Philosophy (1998)
  23. Adam Robert Lucas (2005), "Industrial Milling in the Ancient and Medieval Worlds: A Survey of the Evidence for an Industrial Revolution in Medieval Europe", Technology and Culture 46 (1), s. 1-30 [10].
  24. Ahmad Y. al-Hassan (1976). Taqi al-Din and Arabic Mechanical Engineering, p. 34-35. Institute for the History of Arabic Science, University of Aleppo.
  25. Constitution of Afghanistan 2004
  26. Islamic Republic of Iran Constitution
  27. Mauritania's Constitution of 1991 with Amendments through 2012
  28. Oman's Constitution of 1996 with Amendments through 2011
  29. Basic Law of Saudi Arabia
  30. Yemen's Constitution of 1991 with Amendments through 2001
  31. Of the People’s Democratic Republic of Algeria
  32. Constitution of the Kingdom of Bahrain (2002)
  33. The World Factbook Cia.gov. Viitattu 30. joulukuuta 2013.
  34. Comoros's Constitution of 2001 with Amendments through 2009
  35. Djibouti's Constitution of 1992 with Amendments through 2010
  36. Egypt's Constitution of 2014
  37. Constitution of Iraq Arkistoitu 28. marraskuuta 2016.
  38. "Jordan country report", The World Factbook, U.S. Central Intelligence Agency, 24 August 2012
  39. International Religious Freedom Report US State Department.
  40. Libya's Constitution of 2011 with Amendments through 2012
  41. Constitution of the Republic of Maldives 2008
  42. Constitution of Malaysia
  43. Morocco's Constitution of 2011
  44. The Constitution of the Islamic Republic of Pakistan
  45. Qatar's Constitution of 2003
  46. Janos, Besenyo (2009). Western Sahara. Pécs: Publikon Publishers. ISBN 978-963-88332-0-4. 
  47. Provisional Constitution of the Federal Republic of Somalia
  48. Tunisia's Constitution of 2014
  49. United Arab Emirates's Constitution of 1971 with Amendments through 2009
  50. Bangladesh's Constitution of 1972, Reinstated in 1986, with Amendments through 2014
  51. Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002
  52. Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002
  53. Syrian Arab Republic's Constitution of 2012
  54. Albania – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  55. Article 7.1 of Constitution
  56. Bosnia and Herzegovina – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  57. Article 31 of Constitution
  58. Article 1 of Constitution
  59. https://www.state.gov/documents/organization/238430.pdf
  60. Article 1 of Constitution
  61. Article 1 of Constitution
  62. Archived copy Arkistoitu 24. syyskuuta 2014. Viitattu 24. marraskuuta 2014.
  63. Republic of Kosovo constitution Republic of Kosovo constitution,
  64. Article 1 of Constitution
  65. Preamble of Constitution
  66. John L. Esposito. The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press US, (2004) ISBN 0-19-512559-2 pp. 233–34
  67. Nigerian Constitution Nigeria Law. Viitattu 17. heinäkuuta 2015.
  68. Senegal U.S. Department of State. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  69. Sierra Leone's Constitution of 1991, Reinstated in 1996, with Amendments through 2008
  70. Tajikistan's Constitution of 1994 with Amendments through 2003
  71. Article 2 of Constitution Viitattu 18. maaliskuuta2015.
  72. Constitution of Turkmenistan Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  73. Uzbekistan's Constitution of 1992 with Amendments through 2011
  74. The World Factbook CIA.
  75. Penduduk Menurut Wilayah dan Agama yang Dianut Sensus Penduduk 2010. 15 toukokuuta 2010. Badan Pusat Statistik. ”Religion is belief in Almighty God that must be possessed by every human being. Religion can be divided into Muslim, Christian, Catholic, Hindu, Buddhist, Hu Khong Chu, and Other Religion.” Viitattu 20 marraskuuta 2011. Muslim 207176162 (87.18%), Christian 16528513 (6.96), Catholic 6907873 (2.91), Hindu 4012116 (1.69), Buddhist 1703254 (0.72), Confucianism 117091 (0.05), Other 299617 (0.13), Not Stated 139582 (0.06), Not Asked 757118 (0.32), Total 237641326
  76. www.amar.org.ir
  77. The World Factbook - CIA
  78. Sudan Overview sd.undp.org. Arkistoitu 5 kesäkuuta 2012. Viitattu 3 huhtikuuta 2013.
  79. Official annual projection cdsi.gov.sa. Arkistoitu 9 toukokuuta 2016.
  80. A View of the Philippines Republic of the Philippines: Philippine Statistics Authority. ”Islam – 4.6% ... Note: Data are as of 13 January 2011” Viitattu 22 helmikuuta 2016.
  81. International Religious Freedom Report for 2014 United States Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights and Labor. Viitattu 22 helmikuuta 2016.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kraemer, Joel L. (1992). Humanism in the Renaissance of Islam. Brill Publishers. ISBN 90-04-07259-4.