Kimmo Pietiläinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kimmo Pietiläinen
Kimmo Pietiläinen 2011
Kimmo Pietiläinen 2011
Syntynyt 21. toukokuuta 1947 (ikä 70)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kustantaja, tietokirjailija, kääntäjä

Kimmo Pietiläinen (s. 21. toukokuuta 1947[1] Helsinki) on suomalainen kustantaja, tietokirjailija ja kääntäjä.[2] Hänen Terra Cognita -kustantamonsa on toiminut etenkin ulkomaisen luonnontieteellisen, teknisen ja matemaattisen kirjallisuuden julkaisijana.[3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Pietiläisen isä oli kirurgi ja äiti kemisti. Vuonna 1951 perhe muutti Kanadan Port Arthuriin, jossa se asui viitisen vuotta kunnes palasi Suomeen.[4]

Pietiläinen on koulutukseltaan teoreettinen fyysikko. Vapaana tiedetoimittajana hän on ollut vuodesta 1973. Hän on ollut Suomen Kuvalehden toimittaja ja kirjoittanut tiedeartikkeleita muun muassa Uuteen Suomeen ja Aamulehteen. 1980-luvun alkupuolen Pietiläinen toimi mainostoimiston copywriterina erityisesti teknis-tieteellisten asiakkaiden parissa.[4]

1980-luvun loppupuolen Pietiläinen oli osakkaana Mauno Saaren ja Paavo Haavikon kanssa viestintäyrityksessä Haavikko & Pietiläinen & Co Oy, joka sulautui Haavikon Art House -kustantamon kanssa.[4][5] Pietiläinen vastasi sitten Art Housen luonnontieteellisen ja teknisen kirjallisuuden käännöksistä.

Vuodesta 1997 alkaen hän on toiminut tietokirjojen kustantajana ja kääntäjänä perustamassaan Terra Cognitassa. Pietiläinen on suomentanut muun muassa Richard Dawkinsin, Jared Diamondin ja Richard Feynmanin teoksia.[2]

Kustantamisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietiläisen mukaan 1970-luvun jälkipuoliskolla suomenkieliseen luonnontieteelliseen ja teknisen alan tietokirjallisuuteen syntyi suuri aukko. Yleistajuisten suomenkielisten tietokirjojen tekeminen, tuottaminen ja kääntäminen oli kustantamoihin tulleiden talousihmisten silmissä taloudellisesti kannattamatonta. ”Suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen ei kannattanut!”, hän puuskahtaa haastattelussa.[6]

Vielä 1970-luvun alussa suurilla kustantamoilla oli kansantajuisten tietokirjojen sarjat. Pietiläisen mukaan nykyaikaisen luonnontieteellisen ja länsimaisen ajattelun tuominen Suomeen suomen kielellä oli retuperällä miltei 15 vuotta. ”Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia oli 1980-luvun lopulla vain poikkeus tilan vallanneiden harrastetyyppisten tietokirjojen, itsehoito-oppaiden, keitto-, kissa- ja ulkoilukirjojen joukossa.”[6]

»Suomen kirjakieli alkoi syntyä siitä, että yliopiston professorit ja muut oppineet ihmiset ryhtyivät 1830- ja 1840-luvuilla kääntämään kansalle puutarhaoppaita, kodinhoito- ja terveyskirjoja. Muun muassa Elias Lönnrot keksi silloin valtavasti sanoja. Solukin on hänen perujaan. Tilanne on nyt paljolti samanlainen. On tärkeätä, että ihmiset voisivat itse omalla äidinkielellään perehtyä myös uusimpiin luonnontieteellisiin ajatuksiin ja tutkimustuloksiin.»
([6] )

Pietiläisen mukaan tiedekirjallisuus edustaa länsimaisen ajattelun suurimpia saavutuksia.[6] Tästä huolimatta Pietiläisen mukaan ”kaikki valtion kirjallisuuden tukitoimet on suunnattu niin, että ne estävät uudenlaisen ajattelun syntymisen ja omaehtoisen ajattelun kehittymisen”.[7] Pietiläisen mielestä suuret kustantajat eivät hoida sivistystehtäväänsä. Ne keskittyvät hänen mielestään tuottamaan vähällä vaivalla kaavamaista tuotantoa sen sijaan että seuraisivat ulkomaista keskustelua ja kehittäisivät suomalaista ajattelua.[7]

»Isojen kustantamojen tietokirjat ovat samalla tasolla kuin Ilkka Remeksen kirjat kaunokirjallisuudessa: Dawkinsin ja keittokirjan välinen ero on yhtä suuri kuin Remeksen ja Dostojevskin
([7] )

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Pietiläinen sai Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinnon 2007. Palkinto myönnettiin Pietiläiselle uskontokriittisen kirjallisuuden suomentajana. Palkintoperusteluissa todettiin Pietiläisen kääntäneen kirjallisuutta, jota valtio ei ole halunnut tukea käännösapurahoin. Hänen kääntämänsä kirjat Jumalharha (Richard Dawkins), Lumous murtuu (Daniel C. Dennett) ja Uskon loppu (Sam Harris) ovat herättäneet paljon keskustelua.[8]

Pietiläinen sai Suomen tiedetoimittajain liiton vuoden 2009 Tiedetoimittaja-palkinnon. Palkintoperustelujen mukaan Pietiläisen toiminta kääntäjänä ja kustantajana on merkittävää myös siksi, että suuret kustantajat ovat julkaisseet varsin vähän luonnontieteellisiä tietokirjoja suomeksi. Pietiläinen on myös kouluttanut tietokirjojen kääntäjiä. Pietiläinen on toiminut myös tieteen kansantajuistajana ja keskustelijana Yleisradion radio-ohjelmissa. Niissä ”Kimmo Pietiläinen on tiukka keskustelija ja piristävä toisinajattelija, joka uskaltaa avoimesti kritisoida, purnatakin ja kyseenalaistaa. Hänen suurta tietomääräänsä ja kykyään yhdistellä asioita ovat hämmästelleet ja ihailleet monet radionkuuntelijat”.[3]

Vuonna 2014 Pietiläinen sai Eino Leino -palkinnon ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta kustantajana ja kääntäjänä.[9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pentti Kaitera: Mies, joka siirsi Pohjois-Suomen tiedon ja tekniikan aikaan. Muut kirjoittajat Tapani Ruokanen ja Pertti Vakkilainen. Helsinki: Maa- ja vesitekniikan tuki ry, 1985.
  • Helsingin maistraatin vaiheita 1550–1992. Esipuhe: Paavo Haavikko. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-101-2.
  • Helsinki: The traveller's guide. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-100-4. (englanniksi)
  • Miksi viini itkee: 40 ihmeellistä kertomusta. Kertomukset on julkaistu aikaisemmin Suomen Kuvalehdessä, Uudessa Suomessa, Iltalehdessä, Kotiliedessä ja Tiede 2000 -lehdessä. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-119-5.
  • 200 ongelmaa. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-155-1.
  • Toiset 200 ongelmaa. Helsinki: Art House, 1996. ISBN 951-884-174-8.
  • Mikä on villakoiran ydin?: 50 tieteen mysteeriä. Helsinki: Terra Cognita, 1997. ISBN 952-5202-08-9.
  • Väärin oikein: Suomalaisen kulttuurin katveessa. Helsinki: Terra Cognita, 2012. ISBN 978-952-5697-54-4.

Ilmestyskirja-sarjan kirjoittajana Paavo Haavikon ja Tuomas Keskisen kanssa:

  • Suomen tauti: Sen diagnoosi ja hoito. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-059-8.
  • Lamavuodesta 91 kriisivuoden 92 kautta katastrofivuoteen 93. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-064-4.
  • Jatkoaika presidentille: Kaaoksen arvoton järjestelmä. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-108-X.
  • Tässä sitä ollaan: Optimistinen arvio. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-136-5.
  • Pitkä vuosi mutta kullattu kulttuuri. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-109-8.
  • Kyllä se siitä tai sitten ei. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-113-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kimmo Pietiläinen Kemin Lyseon lukio. Viitattu 29.3.2011.
  2. a b Kimmo Pietiläinen sai Tiedetoimittaja-palkinnon 3.2.2009. Yle. Viitattu 4.2.2009.
  3. a b Vuoden Tiedetoimittajaksi Kimmo Pietiläinen Apropos. 4.2.2009. Suomen Akatemia. Viitattu 6.2.2009.
  4. a b c Kustantaja Kimmo Pietiläisen kuusi kuvaa, Yle Areena 21.11.2015. Viitattu 13.12.2015.
  5. Haavikko & Pietiläinen & Co Oy, Kauppalehden tietopalvelu. Viitattu 13.12.2015.
  6. a b c d Wallenius, Jarmo: Tietokirjan markkinointi on matkasaarnaajan työtä Turun sanomat. 21.11.2006. Viitattu 6.2.2009.
  7. a b c Räikkä, Jyrki: Tietokirjojen kääntäminen suomeksi yhä vaikeampaa Helsingin sanomat. 30.7.2007. Viitattu 6.2.2009.
  8. Vapaa-ajattelijain palkinto Kimmo Pietiläiselle Uusi Suomi. 19.11.2007. Viitattu 6.2.2009.
  9. Rohkeus toi Kimmo Pietiläiselle Eino Leinon palkinnon, Turun Sanomat 20.3.2014, viitattu 9.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]