Väinö Voipio -palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Ateismi

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Naturalismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Uskonnottomuus Suomessa
Vapaa-ajattelu
Ajatuksenvapaus


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Sekularismi
Kirkon ja valtion erottamispyrkimykset Suomessa
Kirkosta eroaminen Suomessa
Elämänkatsomustieto
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa


Järjestöt ja toimijat
Eroakirkosta.fi
Prometheus-leirin tuki
Suomen humanistiliitto
Vapaa-ajattelijain liitto
Väinö Voipio -palkinto
Luettelo suomalaisista ateisteista
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Väinö Voipio -palkinto on Vapaa-ajattelijain liiton myöntämä palkinto. Se on nimetty liiton entisen puheenjohtajan, tuomari ja kirjailija Väinö Voipion mukaan. Ensimmäinen palkinto myönnettiin neurologian professori Jorma Palolle Voipion syntymäpäivänä 12. joulukuuta 1993. Palkinnon tarkoitus on antaa julkista tunnustusta henkilölle, joka on myönteisellä tavalla tuonut esille humanistista elämänasennetta, puolustanut tieteellistä todellisuuskäsitystä ja edistänyt yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta.[1]

Palkinnon saajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Voipio -palkinnon ovat saaneet seuraavat henkilöt tai tahot:[1]

  • 1993 Neurologian professori Jorma Palo, joka kirjoitti tieteellisen tuotantonsa lisäksi myös yleistajuisia kirjoituksia lääketieteestä ja etiikasta. Vapaa-ajattelijoiden mukaan Palon kirjoista parhaiten humanistista etiikkaa tuovat esille Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat (1992) sekä palkinnon myöntämisen jälkeen kirjoitettu Sängyssä vai kylppärissä: Arjen etiikkaa (1996).[1]
  • 1994 Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Simopekka Nortamo. Vapaa-ajattelijoiden mielestä Nortamon humanistinen maailmankatsomus näyttäytyi Helsingin Sanomien kolumneissa. Nortamo on ollut aina vankkumaton ajattelun ja ilmaisun vapauden puolustaja. Hän sai ensimmäisenä Suomen Journalistiliiton myöntämän sananvapauden palkinnon 1971.[2]
  • 1995 Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtaja Eino Huotari[3].
  • 1997 Kari Cantell palkittiin kirjasta Tiedemiehen mietteitä uskosta.[4]
  • 1998 Jussi Pikkusaari sai palkinnon ”työstä auktoriteettiuskosta vapaan, järkeä, kokemusta ja tieteellistä ajattelua arvostavan ajattelutavan edistämiseksi sekä toiminnasta humanistisen elämänasenteen puolesta”. Pikkusaari väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja käsitteli Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen suhteita ja oli nimeltään Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.[5][6]
  • 1999 filosofian maisteri Anneli Aurejärvi-Karjalainen uskonnoista vapaan tapakulttuurin edistämisestä. Hänen julkaisemansa kirja Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (1999) on ensimmäinen kattava suomenkielinen teos aiheesta. Samana vuonna hänen johdollaan perustettiin Pro-seremoniat-yritys, joka on tarjonnut uskonnottomien juhliin puhuja-, musiikki- ja neuvontapalvelua.[1]
  • 2004 Professori Kari Enqvist sai palkinnon tieteellisen todellisuuskäsityksen puolustamisesta. Enqvist julkaisi vuonna 2003 kosmologiasta kirjan Kosmoksen hahmo, jossa hän myös arvosteli sitä, kuinka monet ihmiset yhä pettävät itseään uskonnoilla.[7]. Kiitospuheessaan Enqvist totesi vapaa-ajattelijoiden olevan osa suurta valistuksen projektia.[8]
  • 2005/2006 Esko Valtaoja sai palkinnon ”koska hänen työnsä on vuosien ajan edistänyt tieteellisen ja uskonnottoman todellisuuskäsityksen levittämistä”.[1] Kiitospuheessaan Valtaoja lohkaisi, että ei mene ateisteillakaan hyvin, kun täytyy agnostikko palkita.[9]
  • 2007 suomentaja ja Terra Cognita -kustantamon perustaja Kimmo Pietiläinen. Hän on kääntänyt ja kustantanut kymmeniä tiedettä kansantajuistavia kirjoja, ja palkintoperusteiden mukaan näin lisännyt laajasti suomalaisten tietämystä monilta tieteenaloilta. Pietiläinen on muun muassa suomentanut kolme kuuluisaa uskontokriittistä teosta: Sam Harrisin Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus (2004), Richard Dawkinsin Jumalharha (2006) ja Daniel C. Dennettin Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä (2006).[1]
  • 2008 Poliitikko Erkki Tuomioja sai palkinnon edistäessään sekularismia kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistolla sekä ”herättäessään pohdintaa uskonnon roolista yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa”.[1]
  • 2009 Hyvinkään maistraatti ja sen henkilökunta sai palkinnon ”pitkäjänteisestä sekä ansiokkaasta palvelutyöstä suomalaisten siviilihääparien hyväksi”. Perusteluissa sanottiin: ”Poikkeuksellisen palvelualttiilla asenteellaan, joustavuudellaan virka-ajan ja -paikan ulkopuolisiin vihkimisiin sekä panoksellaan vihkiseremonioiden juhlavuuteen ja henkilökohtaisuuteen Hyvinkään maistraatin henkilökunta on osaltaan merkittävästi ollut edistämässä katsomusten tasa-arvoa Suomessa.” Siviilivihkimisten osuus on Suomessa lisääntynyt 2000-luvulla. Pääosa siviilivihkimisistä tapahtuu maistraatin tiloissa virka-aikana, mutta monet parit ovat toivoneet myös mahdollisuutta maistraatin tilojen ja virka-ajan ulkopuoliseen vihkimiseen.[1]
  • 2011 Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunta ”tunnustuksena uskonnottomien ihmisten yhdenvertaisuuden sekä omantunnon ja vakaumuksen vapauden huomioon ottamisesta ja kunnioittamisesta”.[10]
  • 2012 Humanistiliitto ry sai palkinnon ansiokkaasta toiminnasta Humanismin päivät -tapahtuman järjestämisessä sekä sekulaarihumanistisen kulttuurin edistämisestä[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 26.5.2010.
  2. Palkitut. Helsingin sanomat, 5.12.1996.
  3. Palkittu. Helsingin sanomat, 12.12.1995. Digilehden haku.
  4. Cantell, Kari: Tiedemiehen mietteitä uskosta: Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21018-8.
  5. Oulun yliopiston Humanistisen tiedekunnan väitöksiä 1998 lib.helsinki.fi. Viitattu 19.3.2009.
  6. Meltti, Timo: Väinö Voipio -palkinnon saaja Jussi Pikkusaari Vapaa ajattelija. 1/1999. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 12.9.2009.
  7. Kauhanen, Erkki A.: Kosmoksen hahmo ei anna jumalille tilaa Helsingin sanomat. 5.7.2003. Viitattu 25.3.2010.
  8. Vainio, Janne: Maljat kohosivat valistuksen projektille Vapaa ajattelija. 6/2004. Viitattu 12.6.2011.
  9. Pihkala, Juha & Valtaoja, Esko: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-404-7.
  10. VA2012/1s38 vanhat.vapaa-ajattelijat.fi. 26.11.2012. Viitattu 6.2.2015.
  11. Vapaa-ajattelijain Väinö Voipio -tunnustuspalkinto Humanistiliitolle. Tiedote 12.2.2013 Vapaa-ajattelijain Liitto ry. 12.2.2013. Viitattu 6.2.2015.