Kari Cantell

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kari Juhani Cantell (s. 23. elokuuta 1932 Mäntyharju[1]) on suomalainen lääketieteen tutkija.

Cantellin vanhemmat olivat lehtori Lauri Oskar Immanuel Cantell ja Hilma Esteri Haapakoski. Hän avioitui 1958 sairaanhoitaja Aila Onnia Kokon kanssa. Cantell tuli ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1950 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1956. Lääketieteen tohtoriksi hän väitteli 1959. Cantell toimi uransa alussa sekä Helsingin yliopistossa että Valtion serumlaitoksen tehtävissä.[2]

Cantell on tutkinut neljän vuosikymmenen ajan interferoneja ja julkaissut yli kolmesataa interferoneja ja viruksia käsittelevää tieteellistä artikkelia. Hänen tutkimuksensa on muun muassa edistänyt syöpälääkkeiden kehitystä. Cantell on voittanut tutkimuksillaan myös useita tiedepalkintoja. Hänelle on myönnetty Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1972, Matti Äyräpään palkinto 1978, MTV:n kulttuuripalkinto 1979, Eric K. Fernströmin pohjoismainen palkinto 1981 ja Milstein-palkinto 1995. Tutkijanelämästä Cantell on kirjoittanut teoksessaan Interferonin tarina. Cantell sai teoksesta vuonna 1994 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon, Tieto-Finlandia-kunniamaininnan ja Lauri Jäntin säätiön kunniakirjan. Teoksesta Tiedemiehen mietteitä uskosta hän sai Väinö Voipio -palkinnon.

Cantell valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1981.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Interferonitutkija ei pidä itseään tärkeänä. Helsingin Sanomat, 23.8.1992. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.7.2011.
  2. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 63. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  3. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.