Uskonnottomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli koostuu osittain sekalaisista otsikoista sen sijaan, että se muodostaisi johdonmukaisen kokonaisuuden.
Osa artikkelisarjaa
Uskonnottomuus
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Keto-orvokki on vanha vapaa-ajattelijaliikkeen tunnus.

Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa[1].

Ajatuksenvapaus, jonka periaatteet ilmaistaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, suojaa sekä uskonnottomia että uskonnollisia vakaumuksia.[2][3]

Suomen valtionkirkkojen erityisasema kuitenkin syrjii uskonnottomia ja muita uskontokuntia. Siksi muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä niillä ei tulisi olla mitään julkisoikeudellista asemaa eikä erioikeuksia.[4]

Ajatuksenvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ajatuksenvapaus

Uskonnotonta vakaumusta suojaa ajatuksenvapaus, jonka periaatteen ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että uskonnottomia käsityksiä.[2][3] Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa.[1]

Ateismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateismi

Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskonnotonta käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa.[5][6][7] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[8] Valistuksen ja tieteellisen vallankumouksen johdosta ateismi voimistui länsimaissa saavuttaen merkittävän yhteiskunnallisen aseman 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.[8]

Ateismin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateismin historia

Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan muinaisesta Intiasta ja antiikista alkaen.[9] Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi[1]. Vapaa-ajattelua kehittivät valistuksen ajan ajattelijat ja sitä ovat edustaneet yleensä ateistit[1][9]

Uskonnottomien syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonnottomien syrjintä

Sekularismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sekularismi

Kirkon ja valtion ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirkon ja valtion ero

Uskonnottomuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonnottomuus Suomessa

Uskonnoton tapakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonnoton tapakulttuuri

Uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.[10] Ihmisyhteisöissä tavalliset vuodenaikaisjuhlat toistuvat vuodenajoittain, seuraten auringon asemaa.[11] Muun muassa Amerikan ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: kevätpäiväntasausta ja syyspäiväntasausta sekä talvipäivänseisausta ja kesäpäivänseisausta.[12]

Lapsen synnyttyä voidaan järjestää nimiäiset, joissa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville[13]. Uskonnottomien järjestöt ovat järjestäneet nuoria aikuisuuteen valmistavaa koulutusta 1800-luvulta alkaen.[14] Saksalainen aikuistumiskoulu eli Jugendweihe päätetään juhlalla. Osallistuneille on annettu kunniakirja ja lahja, esimerkiksi rintakoru.[15] Norjassa vuonna 2006 noin 17 % ikäluokasta kävi humanistisen aikuistumiskoulun.[16]

Uskonnottomiin hautajaisiin kuuluu perinteisesti musiikkia, saattopuhe ja kukkatervehdykset.[17] Uskonnollisesta hautauksesta uskonnoton tilaisuus eroaa siinä, että siinä ei ole uskonnollisia piirteitä kuten ristejä, virsiä eikä uskonnollisia puheita.[18]Kuolinilmoituksissa uskonnottomien tunnuksia ovat kristillisen ristin sijasta muut kuva-aiheet, uskonnottomien ja heidän järjestöjensä omien tunnusten lisäksi esimerkiksi kukat kuten kielo sekä linnut.[19][20]

Sekulaari humanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sekulaari humanismi

Sekulaari humanismi on nimitys uskonnottomalle humanismille.[21] Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”[22]

Brights-liike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brights-liike

Bright (suom. kirkas, vapaasti suomennettuna välkky[23]) on 2000-luvun alussa kehitetty englanninkielinen uudissana, joka on keksijöidensä mukaan tarkoitettu myönteissävytteiseksi kattokäsitteeksi kuvaamaan kaikkia ihmisiä, joilla on luontoon perustuva todellisuuskäsitys ilman yliluonnollisia tai mystisiä piirteitä.[24] Tunnettuja käsitteen kannattajia ovat muun muassa Richard Dawkins, Steven Pinker, Daniel Dennett, Penn & Teller ja James Randi.[25][26]

Erkki Hartikainen pitää sanoja 'humanisti', 'rationalisti', 'vapaa-ajattelija' ja 'bright' huonoina peiteniminä. Ateismista on puhuttava ateismina tai vielä mieluummin jumalattomuutena.[27] Jos jotain muuta sanaa halutaan käyttää, ateistit voivat kutsua itseään sivistyneiksi.[27] Hartikaisen mielestä ”jumalaton” eli ateisti on parempi sana kuin ”uskonnoton”, koska hänen mukaansa sanalla ”usko” on paljon tunnemerkityksiä. Sana 'jumalaton' on hyvä sana täysin samassa merkityksessä kuin 'tahraton'.” Richard Dawkins on muodostanut sanaa geeni eli perintötekijä käyttäen uuden sanan ”meemi” eli mielen virus, jolla hän tarkoittaa helposti leviävää ja suosittua harhakäsitystä. ”Meemitön” olisi siis ihminen, joka on esimerkiksi jumalaton.[28][29]

Uskonnottomien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateistien osuus väestöstä
Uskonnottomat EU-maissa (Eurobarometri 2010).[30]
Sija Maa Osuus %
1 Ranska 40
2 Tšekki 37
3 Ruotsi 34
4 Alankomaat 30
5 Viro 29
6 Norja 29
7 Saksa 27
8 Belgia 27
9 Slovenia 26
10 Iso-Britannia 25
11 Luxemburg 24
12 Tanska 24
13 Suomi 22
14 Unkari 20
15 Espanja 19
16 Islanti 18
17 Bulgaria 15
18 Slovakia 13
19 Portugali 12
20 Liettua 12
21 Itävalta 12
22 Latvia 11
23 Sveitsi 11
24 Irlanti 7
25 Kroatia 7
26 Italia 6
27 Puola 5
28 Kreikka 4
29 Kypros 3
30 Malta 2
31 Romania 1
32 Turkki 1

Vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 20 % Euroopan unionin asukkaista ei uskonut minkäänlaiseen jumalaan, henkeen tai elämänvoimaan. 51 prosenttia sanoi uskovansa jumalaan ja 26 % jonkinlaiseen henkeen tai voimaan. Ruotsalaisista 18 % uskoi jumalan olemassaoloon, 45 % uskoi jonkinlaiseen henkeen tai voimaan ja 34 % ei uskonut mihinkään jumalaan, henkeen tai voimaan.[30]

BBC:n vuonna 2004 kymmenessä eri maassa tekemässä kyselyssä tutkituissa maissa väestöstä keskimäärin 17 % on uskonnottomia. Britanniassa uskonnottomia oli 39 %.[31]

Tiedelehti Naturessa vuonna 1997 julkaistun tutkimuksen mukaan haastatelluista biologeista, fyysikoista (astronomeista) ja matemaatikoista 45,3 % olivat uskonnottomia, 14,5 % epäilijöitä ja 39,3 % uskoi henkilökohtaiseen jumalaan. Uskovien osuus oli pienentynyt vuoden 1916 vastaavasta kyselystä 1,5 prosenttiyksikköä[32]. Samat tukijat julkaisivat Naturen correspondence-palstalla vuonna 1998 jatkeen, jonka mukaan Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan valituista huippututkijoista vain 7 % oli uskovia. 72,2 % oli ateisteja ja 20,8 % epäileviä[33]. Vuoden 2006 kyselytutkimukseen vastanneista Britannian tiedeakatemian Royal Societyn jäsenistä vain 3,3 prosenttia uskoi vahvasti persoonalliseen jumalaan. 78,8 % oli vahvasti eri mieltä väitteestä, että jumala on olemassa.[34]

Eniten uskonnottomien ja ateistien määrä suhteessa maan koko väestöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Viro: 71–82% (76,5%)
  2.  Tanska: 72%
  3.  Ruotsi: 46–82% (64%)
  4.  Vietnam: 44–81% (62,5%)
  5.  Macao: 60,9%[35]
  6.  Saksa: 59%[36]
  7.  Tšekki: 54–61% (57,5%)
  8.  Hongkong: 57%[37]
  9.  Ranska: 43–64%[38] (53,5%)
  10.  Norja: 31–72% (51,5%)
  11.  Kiina: 47%[39]
  12.  Alankomaat: 39–55% (47%)
  13.  Suomi:28–60% (44%)
  14.  Belgia: 42-43% (42,5%)
  15.  Iso-Britannia: 31–52% (41,5%)[38]
  16.  Etelä-Korea: 30–52% (41%)
  17.  Unkari: 32–46% (39%)
  18.  Bulgaria: 34–40% (37%)
  19.  Slovenia: 35–38% (36,5%)
  20.  Uusi-Seelanti: 34,7%[40]
  21.  Venäjä: 13–48% (30,5%)[41]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  • Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.
  • Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1993. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ a b Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (PDF) Edu.fi. Viitattu 20.2.2010.
  3. ↑ a b ”Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me 'uskonnonvapautta', 'uskonnottomuuden vapautta', 'katsomusvapautta', 'käsitysvapautta' vai 'ajatuksen vapautta'. Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.” Hartikainen, Erkki: Posthumanismi Esitelmä 16.2.2004. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 20.2.2010.
  4. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Arkistoitu 9.7.2009. Viitattu 29.6.2009.
  5. ↑ Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa 30.10.2003. Erkki Hartikainen. Viitattu 16.4.2007.
  6. ↑ ”ateismi – – jumalauskon puuttuminen, käsitys, jonka mukaan Jumalaa t. jumalia ei ole olemassa[.] Yleensä tätä nimitystä käytetään vain ajattelusta, johon sisältyy jonkinlaisen kannan ottaminen kysymykseen jumaluuden olemassaolosta, vastakohtana agnostismille ja täydelliselle välinpitämättömyydelle uskonnollisista asioista. – – Selvintä olisi käyttää sanaa kaikista käsityksistä, joihin sisältyy se, että jumalolentoja ei ole olemassa.” Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja: ateismi jkorpela.fi. Viitattu 16.4.2007.
  7. ↑ ateismi Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. Viitattu 16.1.2017.
  8. ↑ a b Niiniluoto 2003, s. 122.
  9. ↑ a b Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  10. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999.
  11. ↑ Humanistin juhlat, s. 21.
  12. ↑ Smith, Sarah: That Damned Woman! Remembering Madalyn Murray O'Hair Kesäkuu 2006. Humanists of Utah. Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Moilanen, Kaisu: Nimen paljastaminen huipentaa nimiäiset Helsingin Sanomat. 21.7.2008. Arkistoitu 18.11.2011. Viitattu 22.8.2009.
  14. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 118–128.
  15. ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Aikuistuminen Siveys ja todellisuus: Peruskoulun elämänkatsomustieto 7. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 1.6.2010.
  16. ↑ Konfirmasjon 28.1.2004. Human-Etisk Forbund. Viitattu 27.8.2007. (norjaksi)
  17. ↑ Saari, Susanna: Saattohetki on kaunis ilman siunaustakin. Kaleva, 24.2.2008.
  18. ↑ Saarinen, Taina: Muistojuhla ilman uskonrituaaleja Kansan uutiset. 26.3.2009. Viitattu 16.12.2009.
  19. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 158.
  20. ↑ Tiittula, Markus: Hautajaisten viettotavat monipuolistuvat 18.11.2010. Ylen uutiset. Viitattu 4.1.2011.
  21. ↑ ”Koska humanismi-käsitettä käytetään laajasti – – monet aatteellisen humanismin kannattajat ovat halunneet täsmentää omaa humanismiaan sopivalla etuliitteellä. Puhutaan sekulaarista, naturalistisista ja tieteellisestä humanismista.” Saari, Kari: Sekulaarihumanismin maailmankuva. Teoksessa Elo, Pekka & Simola, Hannu (toim.): Arvot, hyveet ja tieto: Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja. Julkaisija: FETO, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1741-0.
  22. ↑ ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.” IHEU, Meksiko 1996. Suomennos: Hartikainen, Erkki: Posthumanismi. Vapaa ajattelija, 1/2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2008.
  23. ↑ Karisma, Petri: Bright (vapaasti käännettynä välkky) Pakanasanomat. 4/2003. Tampere: Tampereen vapaa-ajattelijat. Viitattu 31.7.2007.
  24. ↑ Bright (n.) – What is the definition? Brights.net. Viitattu 20.8.2009. (englanniksi)
  25. ↑ Enthusiastic Brights Brights.net. Viitattu 20.8.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Niemelä, Jussi K.: Ole sinäkin Bright. Vapaa ajattelija, 6.2009, 65. vsk, nro 3, s. 3. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  27. ↑ a b Hartikainen, Erkki: Ateismi on sivistyksen mitta Vapaa ajattelija. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 17.6.2009.
  28. ↑ Hartikainen, Erkki: Miksi ”jumalaton” on hyvä sana Jumalaton. maaliskuu 2006. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 13.3.2010.
  29. ↑ Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa Jumalaton. 30.10.2003. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
  30. ↑ a b Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) ec.europa.eu. Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  31. ↑ UK among most secular nations 26.2.2004. BBC News. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
  32. ↑ Larson, Edward J. & Larry Witham: Scientists are still keeping the faith. Nature, 1997, nro Vol. 386, s. 435-436. (englanniksi)
  33. ↑ Larson, Edward J. & Larry Witham: Leading scientists still reject God. Nature, 1998, nro Vol. 394, No. 6691, s. 313. (englanniksi)
  34. ↑ R. Elisabeth Cornwell & Michael Stirrat, manuscript in preparation, 2006. Teoksessa Dawkins, Richard: Jumalharha. (The god delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
  35. ↑ China (includes Tibet, Hong Kong, and Macau) U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.
  36. ↑ [1]
  37. ↑ China (includes Tibet, Hong Kong, Macau) U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.
  38. ↑ a b Polls | Angus Reid Public Opinion
  39. ↑ "Global Index of Religiosity and Atheism", WIN/GIA|Gallup. Luettu 2012-11-28. 
  40. ↑ QuickStats About Culture and Identity stats.govt.nz. Viitattu 14 February 2015.
  41. ↑ Russia U.S. Department of State. Viitattu 14 February 2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonnottomuus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uskonnottomuus&oldid=22319844”