Ateismi: Lyhyt johdanto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ateismi: Lyhyt johdanto
Atheism: A Very Short Introduction
Ateismi lyhyt johdatus.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Julian Baggini
Kansitaiteilija Philip Atkins
Genre ateismi
Kustantaja Oxford University Press
Julkaistu 2003
Ulkoasu nidottu
Suomennos
Suomentaja Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama
Kustantaja Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab
Julkaistu 2005
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 128
ISBN 951-98702-1-0
Sarja: A Very Short Introduction
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ateismi: Lyhyt johdanto on alun perin Oxford University Pressin A Very Short Introduction -sarjassa vuonna 2003 ilmestynyt filosofi Julian Bagginin teos, joka esittelee ateismin ja uskonnottoman etiikan perusteet. Teos on suomennettu vuonna 2005.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan luvut ovat:

  1. Mitä on ateismi?
  2. Ateismin puolesta
  3. Ateistinen etiikka
  4. Merkitys ja tarkoitus
  5. Ateismi historiassa
  6. Uskontoa vastaan?
  7. Johtopäätöksiä

Mitä on ateismi?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa ”Mitä on ateismi?” Baggini havainnollistaa ateismin käsitettä tarinalla Loch Nessin hirviöstä. Bagginin mukaan useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, ettei Loch Ness -järvessä ole hirviötä. Henkilöistä, jotka pitävät järveä tavallisena järvenä, jossa ei ole hirviötä, ei käytetä mitään eritystä nimitystä. Oletetaan, että niiden ihmisten määrä, jotka uskovat järvessä olevan hirviön, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua ”nessisteiksi”. Kun nessistien määrä kasvaa riittävän suureksi, nessisti lakkaa olemasta pilkkanimi. Vaikka hirviön olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, nessistejä aletaan pitää normaaleina. Niitä, jotka eivät ole nessistejä, aletaan kutsua ei-nessisteiksi eli anessisteiksi.[2]

Tavallisella ihmisellä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi todellisuuteen kuuluu jumala. Jos teistejä eli jumalaan uskovia ei olisi, olisi kuitenkin ateisteja, mutta kukaan ei kutsuisi heitä ateisteiksi. Ateistien käsitys olisi aivan sama vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.[2]

Baggini arvostelee myös agnostisismia. Hänen mukaansa agnostikkojen ajattelutavan mukaan ei voitaisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma.[2]

Ateistinen etiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnon ja moraalin suhteesta Baggini sanoo, että vaikka ei voida todistaa loogisesti, että ateistien pitäisi käyttäytyä moraalisesti, tätä ei voida todistaa myöskään uskovaistenkaan suhteen. Bagginin mukaan ihmiset arvostavat erilaisia asioita ja ottavat huomioon erilaisten tekojen seurauksia.[2]

Uskontoa vastaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baggini sanoo välttävänsä kirjassa käsitettä humanismi. Hänen mukaansa uskonnottomaankin humanismiin liittyy ateismin lisäksi käsityksiä moraalista ja ihmisen keskeisestä asemasta. Toiseksi sana on monimerkityksinen: puhutaan esimerkiksi kristillisestä humanismista ja humanistisista tieteistä. Humanistijärjestöihin kuuluu myös uskovaisia. Kolmanneksi Bagginin mielestä on jäänne uskontojen ajattelusta, että ihminen on muun luonnon yläpuolella. Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt edustavat ihmislajikeskeisyyttä.[2]

Bagginin mielestä ateismi tarkoittaa kasvamista eteenpäin lapsuudesta, elämään vastuullista aikuisuutta ilman harhakuvitelmia. Hänen mukaansa ateismi on myönteinen siirtyminen pois taruista ja taikauskosta.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Erkki Hartikainen ryhtyi kirjan suomennoshankkeeseen, koska sanojensa mukaan ”kun olin lukenut Bagginin kirjasta 56 ensimmäistä sivua, ajattelin, että tämähän on paras kirja, mitä olen milloinkaan lukenut.” Loppuosasa on Hartikaisen mukaan joukko puutteita.[2] Suomennetun teoksen lopussa on Hartikaisen laatimat suomentajan jälkisanat, jossa hän huomauttaa että kirja sisältää sellaisia tosiasiaväitteitä, jotka on muualla osoitettu paikkansapitämättömiksi. Ensiksi Hartikainen huomauttaa, että jo muinaisessa Kreikassa oli oikeita julkijumalattomia, tunnettu esimerkki on tyranni Kritias. Toinen suomentajan huomautus koskee jumalatodistusten merkitystä uskolle. Baggini on sitä mieltä, että jumalatodistuksilla ei ole uskolle juuri merkitystä, ja Hartikainen kertoo itsekin luulleen niin siihen asti, kun hän yhdessä Suomen Gallupin kanssa teki vuonna 1973 tutkimuksen asiasta. Tutkimustulosten mukaan muun muassa 38 prosenttia suomalaisista sanoi uskovansa, koska kaikkeudella on luoja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baggini, Julian: Ateismi: Lyhyt johdanto. (Atheism: A very short introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
  2. a b c d e f g Hartikainen, Erkki: Erehtymätön ateisti Vapaa ajattelija. 4/2005. Viitattu 10.1.2011.
  3. Baggini 2005, jälkisanat.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.