Nuoruus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ihmisen ikäkaudet

Nuoruus on ihmisen ikäkausi lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Joskus nuoruuden katsotaan alkavan jo murrosiän alussa, joskus vasta sen päättyessä. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin konsensuslausuman mukaan nuoruusikä ajoitetaan yleisesti ikävuosiin 13–22[1]. Murrosikäisiä on sanottu myös varhaisnuoriksi. Nuoruuden loppu on sijoitettu milloin 21:n, milloin 24:n vuoden ikään. YK määrittelee nuoriksi kaikki 15–24-vuotiaat[2] ja Suomen nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat.[3] Noin 20–35-vuotiaita kutsutaan joskus nuoriksi aikuisiksi.

Nuoriso ja nuoruus ovat kulttuurisidonnaisia käsitteitä. Monissa kulttuureissa mitään nuoruudeksi kutsuttua ikävaihetta lapsuuden ja aikuisuuden välillä ei tunneta. Länsimaissakin varsinainen nuorisokulttuuri itsenäisenä kulttuurin osa-alueenaan syntyi vasta 1950-luvulla. Nuorison eriytymiseen erilliseksi ryhmäksi vaikutti muun muassa opiskeluaikojen piteneminen.

Nuorisolaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorisoa Oslossa vuonna 2005.

Suomessa nuorisolain tavoitteena on edistää nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnassa, tukea nuorten kasvua, itsenäistymistä ja yhteisöllisyyttä, tukea nuorten harrastamista, edistää nuorten yhdenvertaisuutta ja oikeuksien toteutumista sekä parantaa nuorten elinoloja. Nuorisolaki määrittää kaikki alle 29-vuotiaat nuoriksi.[3]

Murrosikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Murrosikä

Murrosikä eli puberteetti on vaihe, jossa ihminen biologisesti kehittyy lapsesta aikuiseksi. Se alkaa tavallisesti noin 10–14 vuoden iässä, tytöillä yleensä hieman aiemmin kuin pojilla. Murrosikään kuuluu nopea pituuskasvu, sukurauhasten kehittyminen, sukukypsyyden saavuttaminen ja usein myös henkinen ailahtelevuus. Murrosiän fyysiset muutokset kestävät noin 3–5 vuotta. Näiden ohella nuori kehittyy myös henkisesti aikuiseksi, mihin liittyy seksuaalisuuden herääminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen ja vanhemmista irtautuminen. Murrosiän aiheuttavat muutokset johtuvat hormonien erityksestä, ja murrosiässä samanikäisten nuorten niin henkiset kuin fyysiset kehityserot ovat huomattavia. Murrosikä päättyy yleensä noin 16–19-vuotiaana, tytöillä yleensä hieman poikia aiemmin.

Murrosiän jälkeinen nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruuden henkinen kehitys jatkuu murrosiän jälkeen jopa 22–25 vuoden ikään saakka, jolloin nuori on kehittynyt ajattelultaan täysin aikuiseksi ihmiseksi. Tyypillistä tälle vaiheelle on nuoren itsenäistyminen vanhemmistaan lopullisesti, seurustelusuhteet, lopullinen seestyminen ja ajatuksien siirtyminen itsetutkiskelusta tulevaisuuteen. Nuorilla miehillä myös lihakset kasvavat ja karvoitus lisääntyy vielä murrosiän jälkeenkin jopa 30 vuoden ikään asti.

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 julkaistun Nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan nuorten itsensä mielestä nuoruus alkaa jo noin 10-vuotiaana ja päättyy noin 20-vuotiaana. Tutkimuksessa kysyttiin 7–29-vuotiailta, kokevatko he itsensä lapsiksi, nuoriksi vai aikuisiksi. Tuloksien mukaan esimerkiksi 11-vuotiaat kokivat itsensä yleensä jo nuoriksi ja toisaalta täysi-ikäisyyden saavuttaminen ei vielä tarkoita aikuisuutta. Tytöt kokivat aikuistuvansa keskimäärin poikia aiemmin, maaseudun nuoret kokivat aikuistuvansa varhemmin kuin kaupunkilaiset ja opiskelijat kokivat itsensä nuoriksi pitempään kuin työssäkäyvät.[2]

Vaikka nuoresta lain näkökulmasta tulee täysi-ikäisenä aikuinen, nuoruus jatkuu monessa mielessä vielä kauan. Noin ikävuosia 18–25 on kuvattu pitkittyneenä siirtymänä aikuisuuteen. Myös länsimaisen nuorisotutkimusten mukaan nuoruus on pidentynyt selvästi. Itä-Suomen yliopiston sosiologian lehtori Päivi Harisen mukaan esimerkiksi harva 18-vuotias pystyy tai edes haluaa vielä elää täysin omillaan. Esimerkiksi työelämään valmistutaan nykyään myöhemmin kuin ennen, ja työ luo mahdollisuuden elää taloudellisesti omillaan. Omilleen muuttaminen kovin nuorena itsenäistää osaa nuorista, mutta osalle käy huonosti. Tilastojen mukaan tytöt selviytyvät poikia paremmin. Nykyään harva solmii avioliiton tai rekisteröi parisuhteensa 18-vuotiaana.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]