Kirkon ja valtion ero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Ateismi

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Sekularismi
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 
Iranin islamilaista teokratiaa vastustava kuva.

Kirkon ja valtion ero on käsitys, jonka mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[1] Sen taustalla on usein sekularismi.

Valtio ja uskonto on erotettu tarkkaan toisistaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa.[2] Suomessa kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi kansankirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ja valtion eroa vaativa järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[3] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[4][5] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen[4]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[4]. Vapaa-ajattelijat vaativat kirkon ja valtion erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[5] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[3]


Luettelo valtioista joissa kirkko ja valtio on eroteltu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oseania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni sitoutui Amsterdamin sopimuksen (1997) Julistuksessa (nro 11) kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta kunnioittamaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten asemaa, joka niille on kansallisessa lainsäädännössä annettu ja olemaan puuttumatta siihen. Julistuksen teksti on seuraava:

»Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa. Euroopan unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa.»
([96])

Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804).[97] Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta.[98][99]

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Laïcité

Ranskassa uskonnon ja valtionsuhdetta kuvataan sanalla Laïcité, jonka voi suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen. Ranskassa laïcité-periaate käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei ole tunnustuksellista uskonnonopetusta eikä uskontokuntiin kuuluvia tilastoida ainakaan valtion taholta. Uskonnollisiksi katsottavien symbolien, kuten huntujen käyttö on kielletty valtion kouluissa. [100]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa.[101] Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta.[102][103] Luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on siten lainsäädännössä erityisasema ja niitä on kutsuttu kansankirkoiksi[104][105] tai valtionkirkoiksi[106][107], vaikka ne eivät sellaisia virallisesti olekaan.

Valtion ja kirkon eron kannattajien näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin:

»Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.»
([108])

Vasta vuonna 1923 voimaan tullut uskonnonvapauslaki antoi ateisteille täydet kansalaisoikeudet.[109] Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan[110] tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalle[111].

Vapaa-ajattelijain liitto

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Kaksi kansankirkkoa (joita vapaa-ajattelijat kutsuvat valtionkirkoiksi), Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä verotusoikeuden kautta. Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[112]

Sääntöjensä mukaan Vapaa-ajattelijain liitto vaatii lainsäädännössä[113]

  1. valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
  2. kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
  3. kaiken uskontokunnille jaettavan rahallisen valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
  4. uskonnon opetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
  5. uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
  6. yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille.

Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja Erkki Hartikainen on sanonut, että jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, voidaan sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan.[114] Tämäkään ei vielä Hartikaisen mukaan merkitse täydellisen ajatuksenvapauden toteutumista. Laeissa saattaa olla uskonnoista peräisin olevia oikeuskäsityksiä ja viranomaiset voivat antaa uskonnollisten käsitystensä vaikuttaa päätöksentekoon. Hartikaisen mukaan Ruotsissa ja Suomessa valtiokirkko on jo pelkästään sillä perusteella, että uskonnoista puhutaan laeissa. Voidaan sanoa, että Ruotsissa ja Suomessa on vahva valtiokirkko muun muassa seuraavista syistä:[114]

  1. Kouluissa on pakollista uskonnon tai uskontojen opetusta, joka suosii vahvasti uskontoja ja erityisen vahvasti kristinuskoa.
  2. Hautaustoimi on annettu evankelis-luterilaisen kirkon hoidettavaksi ja kilpailu hautaustoimen alalla on lailla estetty.
  3. Useilla uskonnoilla on veronkanto-oikeus eli oikeus kerätä jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä.
  4. Valtio kustantaa pappien ja valtiokirkkojen työntekijöiden koulutuksen.
  5. Valtio pitää yllä teologisia tiedekuntia.
  6. Uskontokunnilla on valtiolle ja muille yhteiskunnan tahoille kuuluvia tehtäviä kuten oikeus vihkiä avioliittoon.
  7. Valtio tukee valtiokirkkoja muilla tavoilla.[114]

Hartikaisen mukaan jo näiden epäkohtien korjaaminen muuttaisi Ruotsin ja Suomen valtiokirkot vahvoista valtiokirkoista heikoiksi valtiokirkoiksi. Kirkkojen vaikutusvalta olisi entisellään, mutta kansalaisten elämä olisi entistä vähemmän riippuvaista valtiokirkoista.[114]

Muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä kirkolliset juhlapäivät on poistettava valtakunnallisten vapaapäivien joukosta osana kirkon ja valtion eroa.[115][116]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain kolmas presidentti Thomas Jefferson oli kirkon ja valtion eron kannattaja.

Yhdysvalloissa on liittovaltiotasolla säädetty valtion ja kirkon ero perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä. Perustuslain johdosta liittovaltion kongressi ei voi säätää lakia, joka koskee uskonnon perustamista tai rajoittaa uskonnon vapaata harjoittamista. Perustuslakia on lisäksi tulkittu niin, että valtion laitosten tulee olla neutraaleja suhteessa uskontoihin. Esimerkiksi aamuhartaudet, uskonnollisten koulujen linja-autokuljetukset ja niin edelleen on todettu Yhdysvaltain perustuslain vastaisiksi.lähde?

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys:

Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.[117]

Vapaasti suomennettuna:

Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; tai vähentää sanan tai lehdistön vapautta tai ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen tai anomuksen tekemiseen hallitukselle epäkohtien korjaamiseksi.

Edustajainhuoneen istunnot alkavat rukouksella.[118] Lisäksi Yhdysvaltojen asevoimissa on liittovaltion maksamia sotilaspappeja.[119]

Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin perustuslaissa on ilmaistu ajatuksenvapaus ja valtion puolueettomuus uskontojen suhteen:[120]

Ȥ 19
Ajatuksen ja omantunnon vapautta ei saa rikkoa.

§ 20
(1) Uskonnonvapaus taataan kaikille.
(2) Minkään uskonnollisen järjestön ei tule saada erityisoikeuksia julkiselta vallalta, eikä hallita poliittista valtaa.
(3) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, juhlaan, riittiin tai muuhun uskonnonharjoitukseen.
(4) Valtion ja sen virastojen on pidättäydyttävä uskonnon opetuksesta ja muusta uskonnollisesta toiminnasta.»
([120])

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  2. Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
  3. a b Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  4. a b c Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.
  5. a b Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  6. a b The Constitution of the Republic of Azerbaijan Eastimorlawjournal. Viitattu 4.7.2020.
  7. CONSTITUTION OF THE PEOPLE'S REPUBLIC OF CHINA People's Daily Online. Viitattu 18 .3.2015.
  8. CONSTITUTION OF THE DEMOCRATIC REPUBLIC OF EAST TIMOR Eastimorlawjournal. Viitattu 4.7.2020.
  9. THE CONSTITUTION OF INDIA (FORTY-SECOND AMENDMENT) ACT, 1976 India Code. Viitattu 4.7.2020.
  10. Constitution of Japan Kantei. Viitattu 18 .3.2015.
  11. The Constitution of the Republic of Kazakhstan Official site of the President of the Republic of Kazakhstan. Viitattu 4.7.2020.
  12. Lao People's DemocraticRepublic's Constitution of1991 with Amendmentsthrough 2003 Constituteproject.. Viitattu 4.7.2020.
  13. PRESS STATEMENT: Malaysia a secular State The Malaysian Bar. Viitattu 4.7.2020.
  14. The Constitution of the Republic of Korea WIPO. Viitattu 4.7.2020.
  15. CONSTITUTION OF THE KYRGYZ REPUBLI FAO. Viitattu 4.7.2020.
  16. Nepal's Constitution of 2015with Amendments through2016 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  17. Philippines's Constitution of1987 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  18. a b Конституция Российской Федерации СЕРВЕР ОРГАНОВ ГОСУДАРСТВЕННОЙ ВЛАСТИ РОССИИ. Viitattu 4.7.2020. (venäjäksi).
  19. Explanation on the Declaration by the Religious Harmony Working Committee ICCC. Viitattu 4.7.2020.
  20. Constitution of the Republic of China (Taiwan) Laws & Regulations Database of The Republic of China. Viitattu 18 .3.2015.
  21. Tajikistan's Constitution of1994 with Amendmentsthrough 2003 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  22. a b Turkey's Constitution of 1982with Amendments through2017 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  23. Turkmenistan's Constitutionof 2008 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  24. Constitution of the Republic of Uzbekistan ILO. Viitattu 4.7.2020.
  25. THE CONSTITUTION OF THE SOCIALIST REPUBLIC OF VIETNAM(2013) The International Institute for Democracy and Electoral Assistance. Viitattu 18 .3.2015.
  26. ICL - Angola Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  27. Article 2 of Constitution trazibule.fr.
  28. Botswana U.S. Department of State. 14 .9.2007. Viitattu 18 .3.2015.
  29. Leaders say Botswana is a secular state
  30. Burkina Faso's Constitution of1991 with Amendmentsthrough 2012 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  31. CONSTITUTION DE BURUND United Nations Public Administration Network (UNPAN). Viitattu 4.7.2020. (ranskaksi).
  32. Preamble of Constitution confinder.richmond.edu.
  33. Constitution of Cape Verde 1992. capeverde-islands.com. Viitattu 18 .3.2015.
  34. Article 24 of the Central African Republic's Constitution of 2016, constituteproject.org
  35. Chad's Constitution of 1996with Amendments through2015 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  36. Côte d'Ivoire's Constitution of 2000 constituteproject.org.
  37. Constitution de la République démocratique du Congo fr.wikisource.org. Viitattu 18 .3.2015.
  38. ICL - Congo-Brazzaville - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  39. ICL - Ethiopia - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  40. Gabon's Constitution of 1991with Amendments through2011 Constituteproject. Viitattu 4.7.2020.
  41. La Constitution Du Guinée United Nations Public Administration Network (UNPAN). Viitattu 4.7.2020. (ranskaksi).
  42. Constitution of the Republic of Guinea-Bissau. FAO. Viitattu 4.7.2020.
  43. The Constitution of Kenya kenyalaw.org. Arkistoitu 21 .12.2013. Viitattu 9 .3.2018.
  44. ICL - Liberia - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  45. Madagascar's Constitution of 2010 constituteproject.org.
  46. Constitution of the Republic of Mali
  47. ICL - Namibia - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  48. John L. Esposito. The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press US, (2004)  ISBN 0-19-512559-2 pp.233-234
  49. Nigerian Constitution 1999 WIPO. Viitattu 17 .7.2015.
  50. Article 4 of the Rwanda's Constitution of 2003 with Amendments through 2015, constituteproject.org
  51. Article 154 of the Sao Tome and Principe's Constitution of 1975 with Amendments through 2003, constituteproject.org
  52. Senegal U.S. Department of State. 14 .9.2007. Viitattu 18 .3.2015.
  53. The Constitution of the Republic of South Africa gov.za. Viitattu 18 .3.2015.
  54. PART ONE: SOUTH SUDAN AND THE CONSTITUTION 8. RELIGION constituteproject.org.
  55. Article 3 of the Tanzania (United Republicof)'s Constitution of 1977 with Amendments through 2005, constituteproject.org
  56. Article 1 of the Togo's Constitution of 1992 with Amendments through 2007, constituteproject.org
  57. Article 19 of the Brazilian Constitution servat.unibe.ch.
  58. Chilean Constitution of 1925 (article 10), and 1980 Chilean Constitution Article 19, Section 6º web.archive.org. Arkistoitu 7.12.2006.
  59. Article 1 of the Guyana's Constitution of 1980 with Amendments through 2016, https://constituteproject.org/
  60. Religion and the Secular State in Colombia iclrs.org.
  61. Articles 1, 11, 26, and 66.8 of the Ecuadorian Constitution asambleanacional.gob.ec.
  62. Article 50° of the Peruvian Constitution web.archive.org. Arkistoitu 24.3.2007.
  63. Constitution of the Oriental Republic of Uruguay, Chapter III, Article 5. refworld.org.
  64. ICL - Albania - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  65. ICL - Austria Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  66. Yearbook of Muslims in Europe 19 .9.2013. BRILL.
  67. In Belgium, Article 20 of the Constitution provides: No one can be obliged to contribute in any way whatsoever to the acts and ceremonies of a religion, nor to observe the days of rest. ICL - Belgium - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  68. ICL - Bosnia and Herzegovina - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  69. National Assembly of the Republic of Bulgaria - Constitution parliament.bg. Viitattu 18 .3.2015.
  70. Article 2 of the Charter of Fundamental Rights and Basic Freedoms
  71. ICL - Estonia - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  72. ICL - France Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  73. ICL - The Fundamental Law of Hungary -- Part I servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  74. Article 44.2.1º of the Constitution of Ireland - The State guarantees not to endow any religion.
  75. Articles 3, 7, 8, 19, 20 of Constitution; Judgment of the Constitutional Court 203/1989
  76. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä akorda.kz ei löytynyt
  77. Legislating for Equality: A Multinational Collection of Non-Discrimination Norms. Volume I: Europe 19 July 2012. Martinus Nijhoff Publishers.
  78. ICL - Latvia - Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  79. Constitution of Republic of Serbia
  80. CONSTITUTION OF THE SLOVAK REPUBLIC Prezidentka Slovenskej Republiky.
  81. Constitution us-rs.si. Viitattu 18 March 2015.
  82. THE SPANISHCONSTITUTION Agencia Estatal Boletín Oficial del Estado. Viitattu 18 .3.2015.
  83. Successionsordning (1810:0926) Ruotsin kruununperimyslaki (ruotsiksi)
  84. CONSTITUTION ACT, 1982 Justice Laws Website. Government of Canada. Viitattu 5.7.2020. (englanniksi).
  85. Constitution of the Republic of Cuba, 1992 Embacubalebanon. Viitattu 4.7.2020.
  86. Corte de Constitucionalidad. Gaceta 87. Expedientes acumulados 1202-2006, 1288-2006 y 1451-2007. Fecha de sentencia: 08/01/2008 (espanjaksi).
  87. Honduras: Constitución de 1982 Georgetown University. Viitattu 18 .3.2015. (espanjaksi)
  88. Honduras - THE CONSTITUTION countrystudies.us. Viitattu 20 October 2018.
  89. Honduras's Constitution of 1982 with Amendments through 2013, constituteproject.org.
  90. 1917 Constitution of Mexico Illinois State University. Viitattu 4.7.2020.
  91. 2013 Report on International Religious Freedom - Saint Lucia refworld.org. Viitattu 5 April 2020.
  92. First Amendment: Freedom of Religion, Speech, Press, Assembly, and Petition Constitutioncenter. Viitattu 5.7.2020. Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys
  93. ICL - Australia Constitution servat.unibe.ch. Viitattu 18 .3.2015.
  94. Constitution of the Republic of Fiji 2013
  95. Constitution of the Federated States of Micronesia fsmlaw.org.
  96. Amsterdamin sopimus. 11. Julistus kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta 10.11.1997. EUR-Lex. Viitattu 30.3.2010.
  97. Recommendation 1804 (2007)1: State, religion, secularity and human rights 29.6.2007. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Viitattu 29.11.2007. (englanniksi)
  98. Suomi vastustaa suositusta kirkon ja valtion erottamisesta Euroopassa 26.6.2007. Ylen uutiset. Viitattu 28.5.2010.
  99. Suomi sai tahtonsa läpi valtionkirkosta (vanhentunut linkki) 29.6.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 30.6.2007.
  100. Maltin ja arjen islam Ranskassa
  101. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  102. Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006. Finlex. Viitattu 3.7.2009.
  103. Lakiesitys ja perustelut 217.71.145.20. Viitattu 3.7.2009.
  104. Valtiokirkko purettu kansankirkoksi Evl.fi. Viitattu 3.7.2009.
  105. Sakaranaho, Tuula: Kansankirkon varjossa: Uskonnollisen tasa-arvon toteutuminen Suomessa – vähemmistöjen näkökulma (PDF) (Pro gradu -työ. Sanatarkka lainaus) 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Viitattu 3.7.2009. Viittaus teokseen Heikkilä, Markku (toim.): Uskonto ja nykyaika: Yksilö ja eurooppalaisen yhteiskunnan murros, s. 128–156. Sitra 217. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-162-6.
  106. Valtionkirkko Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät. Viitattu 29.6.2009.
  107. Scheinin, Martin: Koulujen uskonnonopetus ihmisoikeuksien näkökulmasta (PDF) Teologinen aikakauskirja. 2002. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. Viitattu 30.6.2009.
  108. Forssan ohjelma (Hyväksytty puoluekokouksessa 1903, Forssa) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Viitattu 17.12.2008.
  109. Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  110. Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Bibliotheca historica 32. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X.
  111. Niiniluoto 2003, s. 127.
  112. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  113. Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt vapaa-ajattelijat.fi. 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.
  114. a b c d Hartikainen, Erkki: Mikä on valtiokirkko tai valtionuskonto? Jumalaton. 3.2.2008. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 30.6.2009.
  115. Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  116. Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001) Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 23.5.2010.
  117. First Amendment
  118. Office of the Chaplain, United States House of the Representatives chaplain.house.gov. Viitattu 30.3.2010. (englanniksi)
  119. US army chaplain center and school; 23. lokakuuta 2007
  120. a b Mäntysalo, Jori: G7-maiden perustuslait ja uskonnonvapaus Vapaa Ajattelija. 6/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 30.6.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]